Huh mikä järkytys oli, kun kävin ensimmäistä kertaa lukemassa kahta edellistä postaustani vähän isommalla näytöllä. Kuvat olivat kaikki aivan pikselöityneitä, vaikka olin ladannut ne blogiin melko suurikokoisina! En halunnut kirjoittaa uutta postausta ennen kuin saisin selvitettyä, miksi ihmeessä kuville käy noin. Siksi tässä onkin vierähtänyt jo melkein kolme viikkoa edellisestä kirjoituksesta!

Tutkiminen viivästyi päivästä toiseen, koska yhden viikon lojuin sängyn pohjalla kipeänä. Sen jälkeen tekemistä onkin riittänyt aamusta iltaan ja iltaisin on väsyttänyt sen verran, etten ole jaksanut enää avata konetta. Eilen ehdin lopulta selvittää ongelmaa. Selvisi, että WordPress pakkaa tylysti kuvia ihan reilulla kädellä ja kyselemättä, eikä siihen voi vaikuttaa, ellei maksa ”bisnesplänistä”, koska lisäosia tai pientäkään pätkää CSS-koodia ei pysty lisäämään tänne ilman, että vinguttaa visaa noin satasella vuodessa.

Maksoin WordPress-tilauksestani muutaman kympin lisää pitkin hampain, jotta pystyin lisäämään CSS-koodiin rimpsun, jolla sain estettyä kuvien radikaalin pakkaantumisen. Sieluani raastaa tuollaisten kepulikonstien käyttäminen rahakkaampien tilausten kalastamiseksi! No avautuminen sikseen – ehkä jatkan WordPressissä bloggaamista tämän maksamani vuoden loppuun ja aloitan boikotin vasta sen jälkeen.

Viime viikkoina hevosharrastus on ollut äärimmäisen vaikeaa jäätikkökelien vuoksi. Kunnon ratsastuksestakin on ollut taukoa se kolmisen viikkoa ja olemme keskittyneet Sapriinan kanssa lähinnä maastakäsittelyyn ja muuhun puunaamiseen ja seurusteluun. Pari kertaa olen päässyt käymään selässä, mutta hidasta käyntiköpöttelyä kummempaa ei ole voinut edes kuvitella. Olen kuitenkin yrittänyt keksiä luovia ratkaisuja.

Tietysti Sapriina on näiden muutaman viikon aikana hieman taantunut ratsastuksellisesti. Hieman alkoi harmittaa, kun tehty työ näytti valuvan silmien edessä hukkaan, joten aloin harkita, pitäisikö Sapriinalle kuitenkin laittaa vielä talvikengät, vaikka aluksi olin ajatellut, että kaviot olisi voinut vain vuolla ja odottaa kenkien laittamista keväämmälle. Koska liukkaus alkoi tuntua jo vaaralliselta ja Sapriinalla oli selvästi menohaluja, päätin että sille laitetaan kengät ja hokit jo nyt.

Tänään kengittäjä kävi päivällä laittamassa Sapriinan kaviot kuntoon, joten pääsin pitkästä aikaa kunnolla ratsastamaan. Pitkä ratsastustauko on kerännyt Sapriinalle kovasti virtaa ja se oli aivan tohkeissaan, kun pääsi kunnolla ravailemaankin pitkästä aikaa. Pellolle oli aurattu pieni alue, jolla oli parempi mennä kuin kentällä. Vaikka on satanut vähän lunta, kenttä on turhan kova ravityöskentelyyn. Pellolla ilo oli Sapriinalla ylimmillään. Välillä se jopa riehaantui vähän heittelemään päätään kiljahdellen samalla kuin innokas pieni possu. Jarrutkaan eivät löytyneet yhtä tehokkaasti kuin yleensä.

Hikinen otus töppöset jalassaan.

Harvoin treenimme ovat olleet sellaisia, että Sapriina olisi hionnut, mutta tänään se hikosi ihan reilusti. Ratsastuksen jälkeen teimme vielä muutaman selkäännousuharjoituksen. Sapriina päästi minut hyvin selkään kolme kertaa peräkkäin, kun tarjosin aina rauhallisesta paikallaan olosta naksautuksen ja namin. Vähän se aina otti askelta eteenpäin kyytiin noustessani, mutta yllättävän hyvin selkäännousut sujuivat siihen nähden, miten paljon takapakkia niissä pari viikkoa sitten tuli.

Minun piti käydä katsomassa myös Fionaa toissaviikonloppuna, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun tulin kipeäksi. Sovimme Fionan omistajan kanssa, että menen katsomaan ponia vasta myöhemmin keväällä, kun on vähän paremmat ratsastuskelit. Ei oikein tunnu järkevältä ajaa kolmea tuntia Varkauteen liukastelemaan ponin kanssa jäätikölle.

Aitatarvikkeet check!

Välillä kyllä hurjistuttaa, kun miettii, että hevosten tuloon on enää pari kuukautta! Pihattoprojekti on edistynyt nyt sen verran, että olemme ostaneet kaikki aidanrakennustarvikkeet, kaataneet parikymmentä kuusta tontiltamme ja jyskyttäneet pihaton lattiasta reilun kymmenen neliön verran muovimattoa irti poravasaralla. Muovimaton irrottamiseen kuluu vielä arviolta kymmenen työtuntia. Sen alla on betonilattia, jolle ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin putsata pölyt pois muovimaton irrottamisen jälkeen. Kun muovimatto on irrotettu ja lattiat pesty, pääsemme rakentamaan makuuhalliin aitoja. Tarhan aitojen rakentamista täytyy odottaa siihen saakka, kunnes lumet sulavat.

Aluksi irrotimme muovimattoa noilla seinään nojaavilla työkaluilla, mutta se oli niin hidasta, että kävimme ostamassa poravasaran, jolla irrottaminen käy huomattavasti nopeammin.

Vielä tällä viikolla kaikki kaatamamme puunrungot kuskataan sahattaviksi. Niistä tulee lautatavaraa pihaton makuuhallin aitoja varten ja lankkuja päärakennuksen lattian uusimiseen. Olemme miettineet sopivaa kuiviketta pihattoon ja parhaalta vaikuttaisi näillä näkymin ruokohelpipelletti, koska se on edullista, ekologista ja riittoisaa, eikä maistu hevosille. Ainakin talveksi haluaisin pihattoon myös olkea, koska se on lämmin kuivike, jota hevoset voivat turvallisesti myös napostella lihomatta palloiksi tai saamatta suolitukosta. Täytyy vielä tutkia kuivikeasiaa, mutta nuo kaksi ovat ehkä varteenotettavimmat vaihtoehdot tällä hetkellä.

Näistä pölleistä tulee makuuhalliin aidat ja päärakennukseen lankkulattiat.

Kunhan lattianjyskytysprojekti etenee ja pääsemme rakentelemaan enemmän, kerron sitten taas lisää. Tein myös Facebookiin sivun Kaktun talli, jonka kautta voi seurata esimerkiksi uusia blogipostauksia sekä muita kuulumisia.