Päivät kuluvat niin vinhaa vauhtia, ettei tässä meinaa itsekään pysyä perässä! Näköjään blogi raahustaa nyt eteenpäin melko verkkaisella postaustahdilla, mutta koettakaa kestää. Onhan minulla aina ollut aktiivinen elämäntapa ja kiireinen arki, mutta tällä hetkellä tekemistä on enemmän kuin koskaan ennen. Lauantaina meni pari tuntia tallilla ja seitsemän tuntia moottorisahan kanssa metsässä riehuessa. Loput ajasta kului siivotessa, mökkiä lämmittäessä ja kaikessa muussa toiminnassa. Ei siinä paljoa aikaa enää ehdi uhrata blogin kirjoittamiselle viikonloppuisin. Arkisin ehtii joskus illalla hetkeksi vähän pysähtyä, mutta usein en malta, koska istun työkseni päivät koneella.

Pihaton lattianjyskytysprojekti jatkuu huomenna entistäkin tehokkaampana – tajusimme nimittäin vuokrata muovimaton poistamiseen tarkoitetun koneen, joka hoitaa homman kotiin noin sata kertaa nopeammin, kuin me onnettomat jyskyttäjät käsipelillä. Satasen siitä joutuu maksamaan vuorokausivuokraa, mutta säästämme ajallisesti pitkän pennin. Viikon päästä tiistaina tapahtuu kuun alussa kaatamiemme puiden sahausoperaatio ja sen jälkeen ollaankin vähitellen siinä tilanteessa, että pääsemme oikeasti rakentamaan pihattoon uutta, eikä ainoastaan purkamaan vanhaa!

Sunnuntaina Mikon kummitäti Anu kävi meillä kylässä ja halusi tulla mukaan tallille kuvaamaan Sapriinaa. Olipa ihana saada pitkästä aikaa ratsastuskuvia! Sapriina on edistynyt nyt tosi hienosti viimeisen parin viikon aikana. Kun saatiin hokit alle, meno on ollut huomattavasti varmempaa ja olemme päässeen harjoittelemaan myös laukkaa. Sapriinasta on ajoittain löytynyt vähän enemmänkin vauhtia, mikä on oikein hyvä juttu.

© Anu Vuorinen
Olemme viime aikoina pohtineet, millaisella sopimuksella Sapriina tulisi meille. Mitään tarkempia sopimusasioita en tietenkään täällä blogissa kerro, mutta tällä hetkellä näyttäisi vahvasti siltä, että Sapriina tulee meille sillä ajatuksella, että se on kokonaan käytössämme ja pidämme sitä kuin omaa. Ja tarkoitus on, että Sapriina tulee jäädäkseen. Aiomme siis ostaa sen viimeistään parin vuoden päästä kokonaan meille omaksi. Niin minä, Mikko kuin Mikon lapsetkin olemme kaikki jo tosi ihastuneita Sapriinaan, joten päätöstä ei meidän puoleltamme tarvinnut paljon miettiä. Sapriinan kasvattajat haluavat, että Sapriina pääsee hyvään kotiin ja perheenjäseneksi, mikä meillä varmasti tulee toteutumaan.

© Anu Vuorinen
Mikko halusi nimenomaan suomenhevosen ja siksi päädyimme siihen, että ainakin toinen meille tulevista hevosista on varmasti suomenhevonen. Olen itse jopa vähän yllättynyt siitä, miten olen näin kovasti tykästynyt suomenhevoseen. Ei minulla toki ole koskaan mitään suomenhevosia vastaankaan ollut, mutta jotenkin aina kuvittelin, että seuraava oma hevoseni olisi jokin kevyt ja säpäkkä tapaus – pieni hevonen tai iso poni. Ei missään tapauksessa iso, karvainen mammutti, kuten Sapriina on. Mutta Sapriinan samettisen lempeä katse, pirteät korvat, söpö kuonopilkku ja älykäs, persoonallinen ja puuhakas luonne ovat todella tehneet minuun vaikutuksen.

© Anu Vuorinen

© Anu Vuorinen

© Anu Vuorinen
Viikko sitten opetin Sapriinan hymyilemään. Se oppi tempun taas muutamassa minuutissa. Nyt se tarjoaa hymyä melkein koko ajan. Vähän meinaa välillä pokka pettää, kun toinen irvistelee vieressä. On hauska touhuta noin aktiivisen ja helposti motivoitavan hevosen kanssa. Tuntuu, että Sapriinalle voi opettaa mitä tahansa positiivisella vahvisteella. Se on aina väistänyt vähän huonosti ihmistä pyydettäessä, mutta kun aloin palkkaamaan pyydettäessä suoritetuista väistöliikkeistä esimerkiksi harjatessa, väistäminen alkoikin onnistua helposti jo samana päivänä.

Myös selkäännousuongelmat taitavat olla nyt historiaa. Pääsen jo tuolilta nousemaan Sapriinan selkään mistä tahansa. Selkään pääsemiseen riittää hyvin kaksi tai kolme herkkua, kun aikaisemmin tarvittiin ainakin puoli litraa kauraa tai suuri määrä muita herkkuja, eikä Sapriina seissyt paikallaan, ellei herkkuvati ollut turvan edessä. Selkään piti myös aina nousta samassa paikassa kentällä, mutta nyt olen päässyt nousemaan onnistuneesti selkään myös tallin edessä ja pellon reunassa.
Jätin naksuttimen pois käytöstä ja aloin käyttää kielellä tehtävää naksautusta äänimerkkinä koulutuksessa. Alussa meinasi näin puheliaana pölvästinä mennä välillä kieli solmuun ja tulla suusta sammakoita, vaikka piti tulla naksautus. Aika nopeasti kuitenkin totuin tekemään naksun sen sijasta, että olisin ollut hetki hihkumassa esimerkiksi ”hyväjeesuperhieno”. Nyt suusta tulee ensimmäisenä luontevasti naksautus ja sitten vasta muut höpinät. Olen myös pystynyt paremmin palkkaamaan Sapriinaa selästä käsin, mikä on varmasti edesauttanut kaiken uuden opettelua. Nyt Sapriina onkin oppinut kahden viikon aikana sekä peruutuksen, että laukannoston.
Mikko on käynyt mukana tallilla vähän harvemmin ja hänellä on takana ehkä karkeasti arvioituna 7 ratsastuskertaa elämässään. Hienosti hän pärjäsi Sapriinan kanssa viimeksi jo kentän ulkopuolellakin. Sapriinalla on niin tasaiset askellajit, että sillä on helppo opetella ratsastamaan. Pitäisi vielä saada kunnon satula, nimittäin karvasatula ei ole aloittelijan kannalta se kaikkein helpoin vaihtoehto. Meillä olisi haaveena kouluttaa Sapriinasta ratsastusjousiammuntaan soveltuva monitoimiratsu. Mikko harrastaa jousiammuntaa ja saisimme siten harrastuksemme kivasti yhdistettyä!

Sapriinalla on vähän erikoinen kärsä ja kehno huulten motoriikka. Sille tuntuu olevan kovin hankalaa saada otettua pieniä herkkuja kädestä ilman, että se joko A) syö koko käden tai B) kärsäilee niin holtittomasti ylähuulellaan, että heittää herkun jonnekin metrien päähän. Isommat herkut se saa hyvin otettua, mutta koulutuksen kannalta sellaisia on hankala käyttää. Yksi tuttu vinkkasi, että likit-tyyppistä nuolukiveä voisi käyttää palkkana, mutta ei se rassukka osannut nuolla sitä kiveä – kärsäili vain säälittävän näköisesti ylähuulellaan ja ihmetteli. Ratsastaessa Sapriina tuntuu kulkevan joko tyytyväisenä ylähuuli pitkällä tai irvikissamainen hymy loistaen.

© Anu Vuorinen

© Anu Vuorinen
Uskon, että joissain kuvissa näkyvä suun aukominen on opittu tapa, sillä kuolaimiahan en Sapriinalla käytä. Kuolainten kanssa se aukoi suutaan vielä enemmän. Nyt suun aukomista tapahtuu erityisesti silloin, kun tehdään jotain uutta ja vähän vaikeaa asiaa, kuten nyt vaikka laukkaa tai peruutusharjoituksia. Käynnissä ja ravissa suu pysyy pääosin kiinni. Suun aukominen on ilmeisesti Sapriinan tapa kertoa, että mennään vähän mukavuusalueen ulkopuolella. Ei siis varsinaista hymyilyä, vaikka siltä näyttääkin. Mutta on tuo hevonen vaan aikamoinen persoona!

© Anu Vuorinen
Sapriina on kyllä jo täysin hurmannut kaikki tuolla hymyllään ja suloisuudellaan, joten jos joku on ihmetellyt miten minä päädyin säpäkän lämminverisen jälkeen tällaiseen möhköfanttiin, niin ei ehkä ihmettele enää. On se vaan yksinkertaisesti niin ihana.

© Anu Vuorinen
Mukavaa seurata yhteistä taivaltanne ja Sapriinan kehitystä. Minua vähän huolettaa voisiko irvistely ja naminsyöntivaikeudet johtua kivusta tai puutumisesta. Jos vaikka suitset painavat johonkin hermoon? Tai sitten kuolainajalta jäänyt pysyvä hermovamma.
TykkääTykkää
Tämäkin voisi toki olla yksi mahdollinen vaihtoehto, mutta minusta tuntuu kaukaa haetulta, koska irvistelyä tekee joskus myös silloin kun ohjat eivät ole kunnolla kädessä tai taluttaessa, eikä mikään varmasti silloin paina. Itse veikkaan ihan vain pientä suuta, kuolainten käytön ajalta opittua käytöstä ja huonoa huulten motoriikkaa, koska on se kyllä kehittynyt namien ottamisessa, vaikkakin hitaasti ja ongelma ilmenee vain pienikokoisten herkkujen kanssa, ei siis muuten syödessä. Sapriinan suu on oikeasti todella pieni ihan ulkoa päinkin katsottuna. Sapriinallahan ei ole kovin paljon ehditty mitään edes tehdä aiemmin ja sen koko historia on tiedossa, joten aika pieni todennäköisyys, että kuolainten käytöstä olisi jäänyt jotain haittaa kuten esim Futuralla oli runsaasti arpikudosta suussa. Tässä kevään aikana varmasti pyydän myös eläinlääkärin katsomaan sen suun, niin selviää missä kunnossa se on. Noissa suitsissa ei ole mielestäni montaa remmiä, jotka voisivat painaa.
TykkääTykkää
Me ollaan välillä käytetty Horslyx-nuolukiveä palkkauksessa, se on mielestäni helpompi ymmärtää nuoltavaksi herkuksi kuin Likitit! (Jos ette siis juuri tätä jo testanneet 😄) Mä vaihdoin fyysisen naksuttimen myös suulla naksautukseen, kun ei kädet millään riittänyt kaikkeen. On ollut hauska huomata, miten nopeasti siitä on tullut lähes automaattinen toiminto! Välillä jopa niin automaattinen, että kun itse vielä miettii, pitäisikö tästä naksauttaa, ääni on jo ulkona 😅
http://nelistelya.blogspot.com/
TykkääTykkää
Kommenttisi oli jäänyt kokonaan minulta huomaamatta, mutta vastaan nyt lopulta! Tosiaan juuri tuo Horslyx oli se, mitä kokeilin, kun tallilla sattui sellainen olemaan. Kokeilin myöhemmin uudestaankin ja silloin Sapriina tajusi sitä vähän nuolaistakin, mutta ei mitenkään innostunut siitä, eli herkkuina taitaa meillä jatkossakin toimia porkkanat, leivänpalat ja heppanamit.
TykkääTykkää
Kiva lukea taas kirjoittamaasi blogia pitkästä aikaa! Ihanaa, että olet löytänyt uuden hevosystävän, jonka kanssa jatkaa harrastusta.
Itsekin kuolaimettomilla ratsastavana silmääni pisti kuitenkin teidän suitsien säädöt. Kannattaa pidentää turvan yli menevää remmiä, että LG olisi hiukan alempana. Noilla teillä nyt olevilla säädöillä poskiremmi jää poskiluun päälle, missä se ei saisi olla. Lisäksi LG näyttäisi osuvan poskiluun päähän pidättäessä, eli voisi myös koittaa pidentää poskihihnoja yhdellä reiällä, jolloin LG jää hiukan kauemman poskiluun päästä eikä osu siihen pidättäessä. Veikkaan, että näillä säädöillä tuo irvistelykin saattaisi vähentyä, kun suitset istuisivat paremmin eikä pääsisi painamaan poskiluuhun. Muuten teidän meno näyttää oikein mukavalta!
TykkääTykkää
Kiitos kommentista ja kiva kuulla, että olet tykännyt lueskella juttujani pitkästä aikaa!
Itse asiassa tuo ongelma suitsien kanssa on jo ratkaistu – en vain ole nyt ehtinyt kirjoittamaan blogiin siitä. Sapriinalle on ollut vähän haastavaa sovittaa
suitsia, koska sillä on todella iso pää. Noista suitsistahan puuttuu poskiremmi ja otsapanta kokonaan ja poskiremmin tilalla on hackamoren lisäposkiremmi yksinään. Siksi se on poskiluun päällä ja siinä sen kuuluukin olla, jos katsot ihan tuotekuvastakin: https://www.hooks.fi/hevonen/hevosten-varusteet/suitset/poskiremmit-hackamore Varsinainen poskiremmi puuttuu, koska ei löytynyt sellaista, joka olisi mahtunut niskahihnan soljista läpi ja siksi suitsissa on nyt poskiremmin kiinnikkeet kokonaan vapaina. Auki on vielä, etsinkö jostain sopivan poskiremmin vai leikkaanko nuo ylimääräiset härpäkkeet pois.
Vaihdoin LG:n sidepulliin, jolla Sapriina on rennompi. Suun aukomista se tekee ihan riimunkin kanssa taluttaessa, jos taluttaja yrittää esim. jarrutella. Nyt ollaan menty tuolla sidepullilla ja pari kertaa kaulanarullakin ja Sapriina on ollut rennompi. Mitään erityistä vipuvarren tarvetta sillä ei ratsastaessa ole, joten siksi päätin kokeilla vähän pehmeämpää suitsitusta ja ainakin toistaiseksi pysytään siinä.
TykkääTykkää
Kiva blogi, ja mukavaa, että olet löytänyt itsellesi oman kansallisaarteen suomenhevosen. Suomenhevosilla tuo namien kiivas ottaminen voi tarkoittaa myös jännittyneisyyttä, omille olen opettanut myös rauhoittumista namipalkalla. Eli äänimerkki ja palkka tulee kun hevonen seisoo rentona paikoillaan, ja paikoillaan seisomista voi yleistää sitten moneen paikkaan. Myös neutraali tuntuma on kaikille suokeille mitä itse olen ratsastanut ollut ainoa sopiva, ts ohjissa ei painetta. Suokit on niin herkkiä suustaan.
Kiva seurata teidän pihattoelämää.
TykkääTykkää
Kiitos! 😊 Ongelma ei oikeastaan ole namien kiivas ottaminen, vaan se ettei Sapriina saa pieniä nameja huultensa väliin, vaikka ottaisikin namin ihan rauhallisesti. Kun ei vaan huulet osu oikeaan kohtaan, nami usein putoaa. Isommat namit se saa kyllä otettua ihan hyvin ja syöminen itsessään ei ole ongelma. Huulten motoriikka on vain kehno. Itsekin olen opettanut rauhoittumista namipalkalla ja toki myös palkasta luopumista, eli palkan saa kun kääntää pään pois.
TykkääTykkää
Ymmärrän kyllä ihan täältä ruudun välityksellä miksi olet ihastunut Sapriinaan! Hurmaava hevonen ♥️
TykkääTykkää
Sapriina on kyllä aivan ihana tyyppi❤😁
TykkääTykkää