Vihdoin saan kertoa ilouutisen! Olen nimittäin vuoden tauon jälkeen taas hevosenomistaja. Sapriinalle piti löytää kaveri ja päätin laittaa Facebook-ryhmään ilmoituksen, että etsin hevosta pitkäaikaiseen ylläpitoon tai ”loppuelämän kotiin”. Koska meillä ei ole mitään isoa remonttibudjettia, mutta remontoitavaa riittää ja olemme juuri sopineet Sapriinan ostamisesta, toista saman hintaluokan hevosta emme olisi pystyneet tähän tilanteeseen ostamaan. Päätin siis ylläpitoilmoituksen avulla kokeilla vähän kepillä jäätä ja katsoa, millaisia tarjouksia tulee eteen.

Tällainenhan sieltä tuli!

Naputtelin ilmoituksen yön pikkutunneilla 29.3. Samana päivänä 11 vuotta sitten ostin ensimmäisen hevoseni Futuran. Aamulla kuudelta heräsin siihen, että minulle tuli viesti, jossa tarjottiin 2-vuotiasta lv-varsaa nimeltä Rebel Troublemaker eli tuttavallisemmin Repe. En ollut ensisijaisesti ajatellut tähän tilanteeseen noin nuoren hevosen ostoa, vaikka ennemmin olinkin hakemassa nuorta kuin vanhempaa yksilöä. Kuitenkin aina ajatuksena on ollut jonain päivänä hankkia varsa, jonka saisin kouluttaa alusta lähtien itse. Siitä ajatus lähti muhimaan ja kyselin varsasta lisätietoja.

Kasvattaja kertoi ensisijaisesti haluavansa myydä Repen, mutta kuulemma ylläpidostakin voitaisiin neuvotella. Varsasta ei kuitenkaan ollut tarkoitus pyytää kovin kummoista hintaa. Kasvattaja kertoi Repen olevan rakenteeltaan hyvin pieni, ponimainen ja pyöreä. Hän arveli sen sopivan ennemmin jollekin rentoon harrasteluun tai sienimetsälle kaveriksi kuin ravitreeniin. Sain Repestä pari kuvaakin ja jotenkin sydän sykähti, kun katselin tuon pienen, hieman ufon näköisen otuksen pitkiä jalkoja ja karvaisia korvia. Kasvattaja lähetti minulle myös videon, jossa Repestä ei näy paljon muuta kuin turpa ja korvat, koska se tulee linssiluteena aivan kiinni kameraan.

Repe kaksi vuotta sitten. © Heidi Päiväläinen

Kasvattaja kertoi Repen olevan asenteikkaasta nimestään huolimatta kiltti ja ikäisekseen rauhallinen tapaus. Nimi Rebel Troublemaker (Kapinallinen Häirikkö/Ongelmatapaus) juontaa juurensa Repen hankaluuksista ensimmäisillä elinviikoillaan, jolloin se oli joutunut tehohoitoon vasta-ainepuutoksen takia. Rebel sattui kuulemma rimmaamaan Troublemakerin kanssa ja varsa sai kapinallisuutta huokuvan nimensä.

Ajattelin, että ei nimi varsaa pahenna (siitäkin huolimatta, että Futuran nimi Future’s Hope eli Tulevaisuuden Toivo lupaili vähän parempaa). Sovin kasvattajan kanssa tapaamisen seuraavalle päivälle. Olimme sopineet aloittavamme pihaton rakentamisen juuri sinä päivänä, mutta Mikko ilmoitti pärjäävänsä alkuvaiheessa mainiosti ilman minuakin ja rohkaisi minua lähtemään yksin katsomaan Repeä. Mietimme, että toisaalta varsan ostaminenkin voisi tulla kysymykseen, jos vain hinnasta päästäisiin sopuun.

©Heidi Päiväläinen

Seuraavana yönä näin pitkästä aikaa unta Futurasta. Menin katsomaan sitä tarhaan ja se tuli nuuskuttamaan naamaani jotenkin suloisen varsamaisesti. Vierestä seuraava kaverini totesi: ”Futuralla on ollut sua ikävä”. Heräsin tämän unen myötä jotenkin aivan äärimmäisen hyvään oloon ja tunne vain voimistui matkalla ajellessani Huittisiin Repeä katsomaan.

Kun pääsin perille, kasvattaja otti Repen käytävälle ja sain tutustua siihen vapaasti. Heti ensimmäisenä Repe tuli uteliaana nuuskuttamaan naamaani aivan samalla tavalla kuin Futura teki unessani. Olin täysin myyty ja ajattelin heti, että tässä se on – minun varsani!

Tähän mennessä Repen kanssa ei ole vielä tehty muuta kuin vähän ohjasajettu. Kärryt ovat olleet käytävällä perässä, mutta sen enempää ei ole ehditty opettamaan. Kasvattajalla on ollut sen verran paljon nuoria hevosia tontillaan, että Repe on jäänyt vähemmälle huomiolle ja siksi se haluttiin myydä aktiivisempaan kotiin, jossa se saisi arvoisensa huomion, eikä olisi vain jonon jatkeena. Repe tuskin kasvaa kovin paljon yli 150-senttiseksi ja se on malliltaan lyhytrunkoinen ja pyöreä, joten varmasti siitä saa juuri minulle sopivan harrasteratsun.

Rapsuttelin Repeä jonkin aikaa, nostelin sen jalkoja ja totesin, että siinäpä kiltin ja fiksun oloinen varsa. Jälleen kerran seurasin intuitiota ja tein nopean päätöksen. Ilmoitin Mikolle, että ehdottomasti haluaisin tuon varsan meille ja kerroin myös kasvattajalle olevani siitä kiinnostunut. Repe oli kasvattajansa isän nimissä ja kasvattaja lupasi laittaa suuntaa antavaa hinta-arviota minulle vielä samana päivänä isänsä kanssa keskusteltuaan. Kun sain ensimmäisen hinta-arvion, mietimme yhdessä Mikon kanssa mitä pystyisimme varsasta maksamaan ja teimme tarjouksen sen perusteella. Pieni tarjousvääntö käytiin, mutta pääsimme nopeasti sopuun hinnasta ja sovimme, että tehdään paperit heti parin päivän päästä.

Eilen illalla ajelimme taas Huittisiin ostohousut jalassa kauppakirjoja tekemään. Repe siellä jo notkuikin tarhan portilla vuotta nuoremman (ja itseään isomman) kaverinsa Deekun kanssa kuin mikäkin pahamaineinen teinipoika, eikä siitä oikein meinannut kuviakaan saada, kun se oli jatkuvasti turpa ojossa rapsutuksia kerjäämässä. Kahvittelujen ja kauppakirjojen allekirjoittamisen jälkeen sain taluttaa oman varsani tarhasta talliin. Se käyttäytyi hienosti, vaikka kaveri riekkuikin takana.

Ei sitä oikein millään meinannut ymmärtää, että tosiaan siinä riimunarun päässä kulki nyt meidän oma hevosemme. Nyt pitäisi vielä lähettää omistajanvaihdospaperit Hippokseen, jotta omistus siirtyy minulle ja Mikolle virallisesti. Repe saa asustella kasvattajallaan vielä pari kuukautta. Todennäköisesti toukokuun loppupuolella haemme Sapriinan ja Repen kotiin. En malta odottaa, että pääsen touhuamaan tämän valloittavan pikkumustan kanssa. Sapriinan ratsukoulutuksessa on vielä paljon työtä edessä, joten on varmasti tässä tilanteessa vain hyvä asia, ettei minulla ole heti kahta ratsastettavaa hevosta kotona.

Tästä tulee vielä hieno – olen varma siitä!