Kirjoitin viimeksi blogiin viisi päivää sitten ja nyt tekstieditorin avatessani päässä lähti pyörimään sellainen karuselli, ettei siinä meinaa pysyä itsekään mukana! En voi käsittää, miten ihmeessä viiden päivän aikana olemme saaneet niin paljon aikaan? Tuntuu, että kaikissa asioissa on tullut isoja harppauksia eteen päin, niin Sapriinan koulutuksen kuin pihaton rakentamisenkin osalta.

Sapriina on ensinnäkin edistynyt ratsastuksellisesti aivan mielettömästi. Ravissa ja käynnissä se kulkee jo suurimman osan ajasta pyöreänä ja rentona, kun vielä pari viikkoa rentoutumista tapahtui vain hetkittäin. Sapriina oppi nostamaan kentällä laukan vasta pari viikkoa sitten ja aluksi laukkaa oli todella vaikea saada pidettyä yllä noston jälkeen kolmea askelta pidempään. Sapriina saattoi myös hieman pukittaa laukannostossa. Maastossa laukka on kuitenkin koko ajan noussut hyvin ja ilman pukkeja.

Nyt kahden viikon aikana laukkatreeneissä on tullut niin paljon edistystä, että Sapriina nostaa jo laukat heti pyydettäessä ja jatkaa laukkaa vähän pidempään. Vasen laukka on vaikeampi nostaa ja siinä en ole vielä vaatinut kovin pitkiä pätkiä, mutta oikeaa laukkaa ollan menty jo reilun pitkän sivun verran. Tänään hyppäsimme myös ensimmäistä kertaa pienen esteen laukassa, kun aikaisemmin olemme menneet puomeja ja kavaletteja vain käynnissä ja ravissa.

Laukka on vielä vähän pupujussimaista ja Sapriinan jalat eivät aina ihan tunnu pysyvän mukana menossa. Se heittää ajoittain ristilaukalle tai pomppii lähes tasajalkaa, mutta laukka on parantunut koko ajan. Onhan tässä kaksi vuotta oloneuvoksena olleen hevosen kanssa aikamoinen työmaa ennen kuin alkaa löytyä oikeanlaista lihaksistoa ja tasapaino kehittyy riittävästi.

Sapriinan kasvattajan tallilla on tarhoissa, kentällä ja pihalla todella tasaista maastoa ja hyvin hoidettua pohjaa, mikä on sinänsä oikein kiva juttu. On kuitenkin hevosen tasapainon kehittymisen kannalta hyvä liikkua välillä vähän haastavammissakin maastoissa. Sapriina on oleskellut lähes koko elämänsä tasaisilla ja hyvillä pohjilla, joten ei ihme ettei se aina hallitse jalkojaan.

Usein hevoset tarjoavat koulutuksen alkuvaiheessa kaahotusta pää pystyssä ja vauhti korjaa virheet -tyylillä. Sapriina liikkuu rauhallisesti ja yrittää selvästi kaikkensa, jotta käyttäisi itseään oikein. Hitaasti laukkaaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kaahaaminen. Ei siis ihme, että Sapriinalla on vähän haasteita, kun ruumiinrakenne on kuin sotanorsulla ja kunnonkohotus ja ratsastus aloitettiin vasta neljä kuukautta sitten! Olen aivan äärettömän ylpeä siitä, miten nopeasti Sapriina on omaksunut asioita ja kuinka loistava työmotivaatio sillä on!

Myös Mikko pääsi jo eilen laukkaamaan Sapriinalla ensimmäistä kertaa. Ensin liinassa ja lopuksi itsenäisestikin – tosin silloin vahingossa, kun Sapriina intopinkeänä tarjosi aktiivisesti juuri oppimaansa asiaa! Se haluaisi nyt jatkuvasti nostaa laukkaa oikeassa kierroksessa, koska laukan nostaminen on vaan niin siistiä! Sapriina onkin siitä hupaisa tapaus, että se on jatkuvasti tarjoamassa uusimpia opittuja asioita.

Joudunkin usein hieman jaksottamaan koulutusta siten, että kun saan jonkin asian opetettua, pidän sen harjoittelusta hieman taukoa, ettei Sapriina intoudu liikaa tarjoamaan samaa asiaa. Esimerkiksi hymyily oli ensin hauska temppu, mutta kun Sapriina alkoi hymyillä joka välissä ja kerjätä hymyilemällä, rajoitin tempun pyytämistä paljon. Nyt kun olen olen viime viikkoina pyytänyt hymytemppua vain harvoin, Sapriina on lopettanut pyytämättä hymyilemisen.

Pari kaveriakin kävi moikkaamassa Sapriinaa nyt pääsiäisen aikaan. Uusi tuttavuus Sanna kävi räpsimässä meistä upeita kuvia ja vähemmän uusi tuttavuus Anu pääsi tänään itsekin kokeilemaan Sapriinaa. On ollut kiva huomata, miten Sapriina toimii hienosti kaikenlaisten ratsastajien kanssa ja ymmärtää pyydetyt asiat, vaikka ne tulisivatkin eri ihmiseltä tai hieman eri tavalla.

Olemme nyt parina päivänä harjoitelleet myös tutuilta alueilta poistumista. Sapriina jännittyy paljon, jos menemme maastossa jonnekin, missä se ei ole ennen käynyt. Olemme käyneet loppukäynneillä taluttaen ja olen silloin palkannut Sapriinaa rennosta ja rauhallisesta käytöksestä. Tänään tajusin, että kun annan palkan mahdollisimman alhaalta ja välillä jopa maasta, Sapriina rentoutuu paremmin. Se ei enää katsellut ympärilleen pää pystyssä ja puhisten, vaan malttoi haistella maata kaikessa rauhassa ja rentoutui nopeasti.

Näin paljon irtosi juttua jo pelkästään Sapriinan kehityksestä, mutta pihaton kanssa olemme edistyneet vähintään yhtä paljon! Rakensimme tämän ja eilisen päivän aikana hevosten tarhan lähes valmiiksi. Isoin homma oli metsän karsiminen aidan kohdalta, eristimien kiinnittäminen puihin ja aitatolppiin sekä aitatolppien pystytys. Koska metsässä riittää puita, laitoimme eristimiä suoraan puihin, mutta joihinkin kohtiin oli pakko laittaa myös aitatolppia.

Tarhan pohja on entistä pellon pohjaa, johon on vuosikymmenten aikana kasvanut metsää. Suurin osa tarhasta on hyvin kuivana pysyvää aluetta, mutta yksi kulma oli vielä varsin märkä, joten meidän piti varustautua kumisaappailla. Itselläni ei joka kohdassa edes saappaiden varret riittäneet. Pohja ei kuitenkaan onneksi upota missään kohtaa, vaikka märkää vielä olikin.

Eilen metsän karsimiseen ja eristimien ruuvaamiseen kului noin seitsemän tuntia ja sähkölankojen vetämiseen ehkä tunti. Sitä ennen Mikko asensi myös sähköpaimenen paikoilleen. Harmillisesti olimme arvioineet sähkölangan menekin aavistuksen verran pieleen ja meiltä jäi vielä toistaiseksi puuttumaan lanka kuuden viimeisen tolpan välistä.

Tänään päätimme rakentaa pihan päätyyn jämäkämpää puuaitaa lähinnä siksi, että se näyttää pihassa paremmalta kuin sähkölanka. Kärräsimme makuuhallin edustalle myös haketta, kun sitä sattui olemaan yhdessä piharakennuksessa ihan tyhjän panttina. Lisäksi viimeistelimme hevosten kulkuoven kynnyksen ja kiinnitimme matot kulkuoven eteen.

Nyt tarhan aitaan tarvitaan enää puuttuva pätkä sähkölankaa ja yksi portti kentän päätyyn. Myös ruokintakatos on rakentamatta, kenttä pitäisi aidata ja satulahuoneeseen kiinnittää koukkuja, telineitä ja muita säilytysratkasuja. Tarhan aluetta pitää vielä ennen hevosten tuloa siivota ja samalla tarkistaa, ettei siellä ole mitään hevosille vaarallista. Tarpeen mukaan joko poistamme tai aitaamme mahdolliset vaaran paikat.

Enää on noin kuukausi aikaa hevosten muuttoon ja alustava muuttopäiväkin on jo sovittu! Vielä riittää tekemistä, mutta aika hyvällä mallilla tässä ollaan. Alkaa jo ihan tosissaan jännittää, mutta kun hommia on tarpeeksi, ei tässä onneksi paljoa ehdi täristä.