Olen nyt touhunnut Sapriinan kanssa neljä kuukautta. Siinä ajassa hitaasta ja liikkumishaluttomasta möhkäleestä on kuoriutunut innokas ja kaikessa parhaansa yrittävä työmyyrä. Sapriinan laukka on kehittynyt aivan valtavasti. Ensimmäisten parin kuukauden aikana se ei suostunut nostamaan laukkaa millään ja laukannoston opettaminen onkin ollut yksi haastavimmista asioista Sapriinan kanssa.

Nyt se kuitenkin tarjoaa laukkaa mielellään ja laukkaa koko ajan pidempiä pätkiä ja sujuvammin. Vielä pari viikkoa sitten oli työn ja tuskan takana saada Sapriina jatkamaan laukkaa kentällä pitkän sivun verran, eikä vasen laukka meinannut nousta millään. Nyt laukka rullaa jo aika mukavasti melkein kokonaisen kierroksen verran ja molemmat laukat saa nostettua mistä tahansa kohtaa kentällä, vaikka oikea laukka onkin huomattavasti helpompaa Sapriinalle.

Sapriina on aivan äärettömän fiksu, eikä tee mitään sellaista, mitä ei koe kannattavaksi ja motivoivaksi. Se oppii kerrasta niin hyvät kuin huonotkin asiat, joten tarkkana saa olla koulutuksen kanssa. Vaikka Sapriina onkin ollut aloittelijoiden ja lasten kanssa kiltti ja tasainen, se ei varmasti sopisi pelkästään aloittelijoiden käyttöön. Se on nimittäin äärimmäisen taitava löytämään ihmisten toiminnassa ne kohdat, missä aita on hevoselle matalin.

Joka kerta kun joku lapsista on ratsastanut Sapriinalla, se vähän kokeilee seuraavalla kerralla minunkin kanssani, onko ihan välttämätöntä kääntyä sinne mihin kuski pyytää, vai voisiko esimerkiksi käydä vaihtamassa kavereiden kanssa pari sanaa tarhan aidalla. Kuukausi sitten suurin osa tallin hevosista muutti kentän vieressä olevaan tarhaan ja aidalla notkuvat kaverit häiritsevät välillä Sapriinan keskittymistä.

Olen nyt jättänyt kaulanarulla ratsastuksen toistaiseksi kokonaan pois, koska Sapriina pyrkii silloin jatkuvasti kavereiden luo. Suitsien kanssa tätä ongelmaa ei ole, paitsi jos selässä on pienempi ja osaamattomampi ratsastaja. Katsotaan kaulanarulla ratsastusta sitten aikanaan. Nyt hankintalistalla on sopivat suitset!

Uskon, että Sapriina olisi huomattavasti tyytyväisempi paremmin istuvien suitsien kanssa. Nyt olenkin teettämässä valjassepällä suitsia mittatilauksena, koska hyvin istuvia kuolaimettomia suitsia on vaikea löytää noin isopäiselle hevoselle. Tällä hetkellä Sapriinan suitsissa on hackamoren lisäposkiremmi, jotta poskihihnat eivät menisi lähelle silmiä.

Poskiremmi kuitenkin puuttuu kokonaan, koska tarpeeksi pitkää ei löytynyt sopivan kokoisilla soljilla, joten tuo lisäposkiremmi ei paljoa auta. Otsapantakin puuttuu. Noilla suitsilla pärjää nyt ensihätään, mutta turpahihna nousee liian ylös ja poskihihnat liikkuvat edelleen liikaa. Haluaisin tietysti, että hevosellani olisi sopivat ja mukavat varusteet, joten jotain täytyy tehdä asialle. Suojatkin ovat hankintalistalla, nimittäin Sapriinalla ei ole sopivia ja hyvin istuvia ja mieluumin kuitenkin käyttäisin suojia ainakin esteillä ja maastossa.

Satulavyön kanssa on myös ollut ongelmia, nimittäin edes 140 cm pitkä vyö ei millään riittänyt tankkerin mahan ympäri! Jouduin ostamaan satulavyön pidentäjän, jonka avulla vyötä saatiin pidennettyä riittävästi. Nyt reilun kuukauden aikana Sapriina on hoikistunut niin paljon, että satulavyö menee jo kolme reikää kireämmälle kuin ennen ja uskon, että pian voidaan luopua tuosta pidentäjästäkin. Laihdutusprojekti on siis oikein hyvällä mallilla!

Sapriinan kanssa tuli viime viikolla hieman takapakkia lastaustreenin osalta. Mokasimme ensimmäisellä lastauskerralla siinä, että kävimme ajamassa muutaman kymmenen metrin lenkin kentällä. Sapriina vaikutti silloin rauhalliselta, mutta selvästi etenimme siitä huolimatta liian nopeasti ja tämä kostautui toisella lastauskerralla, kun Sapriina selvästi epäluuloisena arveli joutuvansa taas ajelulle, eikä halunnut mennä enää peremmälle koppiin.

Tuo viisas hevonen keksi, että käy vain hakemassa herkut lastaussillalta ja kopista, mutta ei astu takajaloillaan ollenkaan kopin sisään. Lastaustreeni venähti todella pitkäksi, kun yritimme sitten monenlaisia keinoja Sapriinan koppiin saamiseksi ja paikalla kävi muitakin tallilaisia antamassa omia vinkkejään siitä, miten takajalkoja saisi aktivoitua esimerkiksi liinaa käyttämällä. Jotkut hevoset reagoivat tällaiseen kevyesti tehtyyn ohjaukseen ihan hyvin, mutta Sapriinan kanssa se ei toiminut.

Sapriinalla tuntui vain kasvavan entistä suuremmat juuret jalkoihin, eikä se meinannut suostua enää edes peruuttamaan pois lastaussillalta. Takapakkia tuntui tulevan koko ajan ja siksi oli vaikea löytää sopivaa tilannetta harjoituksen lopettamiseen. Opin ainakin sen, että Sapriinalla menee totaalinen jumitusvaihde päälle, jos se kokee tulevansa liikaa painostetuksi. Ja paljonhan emme edes painostaneet, vaan lähinnä takana oli joku hieman maiskuttamassa tai ohjaamassa liinan kanssa siten, ettei se edes koskenut hevoseen.

Tajusin taas hyvin pian, että homma edistyi parhaiten ihan vain siten, että odotin rauhallisesti, palkkasin edistyksestä, enkä muuten kiinnittänyt Sapriinaan mitään huomiota. Välillä pyysin Sapriinan peruuttamaan pois lastaussillalta ja kävin tekemässä sen kanssa jotain muuta, herkutonta treeniä kopin ulkopuolella. Kun saimme Sapriinan taas siihen pisteeseen, että se suostui pyydettäessä peruuttamaan ja halusi oma-aloitteisesti astua lastaussillalle sekä tulla niin pitkälle, että puolen askeleen päästä se olisi ollut sisällä kopissa, lopetimme treenin.

Siitä lastaustreenistä jäi vähän paha mieli, vaikka kaikkien vaiheiden jälkeen saatiinkin lopetettua harjoitus ihan hyvään pisteeseen. Homma venyi kuitenkin ihan liian pitkäksi, eikä varmasti ollut suurimmaksi osaksi hevoselle mielekästä, mitä kuitenkin haluaisin kaiken tekemisen olevan. Joskus täytyy kuitenkin tehdä virheitä, että saa taas kirkastettua uudestaan sitä toimintatapaa, jota haluaa itse toteuttaa.

Eilen kävimme taas Mikon kanssa yhdessä ratsastamassa ja ennen ratsastusta harjoittelimme kymmenen minuutin ajan lastausta. Kuinka ollakaan, Sapriina käveli taas koppiin oikein hienosti muutaman yrityksen jälkeen. Lopetimme siihen, että hevonen oli kaikkine jalkoineen sisällä kopissa. Emme laittaneet mitään puomeja tai luukkuja kiinni. Päätin, että nyt treenataan lastaustilanne toimivaksi, eikä käydä missään ajamassa ennen muuttopäivää tai muutenkaan edetä liian nopeasti. Kolmen kilometrin muuttomatka on varmasti ihan sopiva ensimmäiseksi kunnolliseksi koppiajeluksi.

Onnistuneen lastaustreenin jälkeen ratsastimme Sapriinan Mikon kanssa puoliksi. Otin muutamia hyppyjäkin. Sapriina tykkää kovasti hypätä, vaikka tyyli onkin vielä vähän koominen. Mikkokin ravaili parin maahankaivetun esteen yli. Sapriina on siitä hauska, että kulkee aloittelevammankin ratsastajan kanssa helposti rentona ja pyöreänä.

Sapriinan lihashuolto alkaisi olla nyt ajankohtainen. Kun hevonen on otettu käyttöön kahden vuoden seisoskelun jälkeen, varmasti hieronta tulee tässä kohtaa tarpeeseen. Toki olen jumppaillut Sapriinaa fysioterapeutin vinkeillä ainakin muutaman kerran viikossa jo tähänkin saakka, mutta päätin pyytää myös ammattilaista hieromaan Sapriinan mahdollisimman pian. Lisäksi molempien hevosten hampaat pitää jossain vaiheessa tarkastaa ja hoitaa, mutta se onnistuu varmasti helpoiten sitten kun Repe ja Sapriina ovat molemmat muuttaneet meille ja kotiutuneet.

Nyt voikin jo sanoa, että hevoset muuttavat meille tässä kuussa! Aika huimaa! Kahden ja puolen viikon päästä näin tarkemmin ajatellen. Hurjaa, jännää ja ihanaa!