Sapriina ja Repe muuttavat meille ensi viikon torstaina. Kaikki alkaa olla pieniä viilauksia vaille valmista. Pitäisi vielä rakentaa heinäteline, tehdä kentän aita loppuun ja kiinnittää satulahuoneeseen telineet satuloita ja suitsia varten. Tänään illalla ajattelin laittaa jo jotain varusteita ja tarvikkeita paikalleen hoitotilan ja satulahuoneen kaappeihin sekä muutenkin siivoilla remontin viimeisiä jälkiä pihaton alueelta.

Viime viikolla rakensimme hieman kentän aitaa, mutta se jäi vielä vähän kesken, sillä kohtasimme vastoinkäymisen. Yksi kentän vieressä kasvavista koivuista on nimittäin kasvattanut juurensa pitkälle kentän alueelle ja ne ovat todella pinnassa. Iso kompastumisriski siis. Harmillisesti kentästä täytyy nyt alkuun tehdä 10 metriä lyhyempi kuin aluksi suunnittelimme. Tämä oli aika iso pettymys, sillä tilaa jää vaivaiset 20×30 metriä.

Juuret saa kyllä varmasti jotenkin kaivettua ja revittyä irti, mutta maata pitäisi sen jälkeen täyttää ja hieman mietityttää, saako pohjasta hyvän ilman isoa remonttia. Onneksi tässä tontilla on muitakin tasaisia alueita, joissa voi tarpeen tullen ratsastaa. Olisi ollut kuitenkin mukava saada tuosta kentästäkin järkevämmän kokoinen.

Kentälle jätetään nyt alkuun nurmipohja ja katsotaan sitten ajan myötä, onko joskus rahaa laittaa siihen hiekkapohjaa. Tarhan alueen olemme parhaamme mukaan tarkistaneet roskista ja vaaranpaikoista. Vähän jännittää, mitä tällaisessa vanhassa pihapiirissä on haudattu maahan vuosien saatossa.

Jännittää myös, miten hevoset (varsinkin kömpelöistä kömpelöin ja tasaiseen maastoon tottunut Sapriina) pärjäävät metsätarhassa, jossa maasto vaihtelee paljon. Repe varmasti tykkää, nimittäin kasvattajan lähettämissä videoissa se roikkuu innoissaan tarhassaan olevan puun oksissa. Sapriina näyttää niin koomisen kömpelöltä näissäkin kuvissa poseerausilmeineen! Ainakin sen tasapaino varmasti kehittyy huimasti metsätarhassa asumisen myötä.

Vaikka kaikki on jännää tähän hevosten muuttoon liittyen, eniten jännää on ehdottomasti hevosten lastaaminen ja kuljetus. Repe on käynyt nyt kopissa vasta pari kertaa syömässä pienen annoksen kauraa, eikä mitään luukkuja tai puomeja ole suljettu. Kasvattaja on harjoitellut Repen kanssa lastaamista yksinään, eikä ole uskaltanut sitoa varsaa kiinni ja lähteä sitten sulkemaan luukkuja. Parempi kuitenkin, että homma on tehty rauhassa ja hevosta traumatisoimatta, vaikka toistoja onkin saatu vähemmän.

Sapriinan kanssa olemme päässeet hetkellisistä lastausongelmista siihen pisteeseen, että se kävelee koppiin pyynnöstä, lähettämällä! Vielä emme ole kuitenkaan yrittäneet parin viikon takaisen takapakin jälkeen laittaa takapuomia kiinni tai siirtää väliseinää Sapriinan ollessa kyydissä. Ainoa harjoitusmahdollisuus ennen muuttopäivää on huomenna, joten nyt täytyy yrittää tehdä asiat rauhassa ja järkevästi, ettei takapakkia enää tulisi.


Olen kyllä niin ylpeä tästä edistyksestä, kun 2 viikkoa sitten tilanne oli se, ettei takajalkoja meinannut saada edes lastaussillalle!

Lastaaminen alkoi taas onnistua yksinkertaisesti siten, että maltoimme odottaa kärsivällisesti ja annoimme Sapriinan rauhassa tutustua koppiin sekä peruuttaa pois lastaussillalta, jos se sitä yritti. Tavoite oli kuitenkin se, että ehtisin itse pyytää peruuttamaan ennen kuin Sapriina alkoi peruuttaa.

Jos se kuitenkin peruutti, en kiinnittänyt asiaan huomiota. Otettiin vain hieman lisää pakkia ja uusi lähestyminen lastaussillalle. Koska Sapriina keksi jossain vaiheessa, että lähtee peruuttamaan heti palkan saatuaan, jätin lastaussillalla palkkaamisen kokonaan pois ja kehuin pelkästään äänellä edistyksestä. Perällä kopissa odotti jättipotti: ämpärillinen vihreää ruohoa.

Eniten auttoi tilanteen tekeminen mahdollisimman rauhalliseksi ja se, että itse pysyi rentona ja kannustavana hevosta kohtaan, kuitenkaan liikaa maanittelematta ja painostamatta. Koppiin lähettämistä en mitenkään erikseen opettanut Sapriinalle. Se oppi sen hetkessä lastaustilanteen aikana ja meni pyynnöstä koppiin monta kertaa peräkkäin! En kestä, miten viisas se onkaan!

Olen niin onnellinen, että minulla on mies, joka viime viikolla itse ehdotti lastaustreenejä seitsemältä aamulla, kun hätäilin ettei meillä ole enää montaa treenimahdollisuutta ennen muuttoa. Vaikka Mikolla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta hevosista, hänen kanssaan on helppo jopa kouluttaa hevosta yhdessä. En voisi olla tyytyväisempi siitä, että meillä on näin hyvä tiimi. Ihanaa, kun voi yhdessä iloita yhteisen hevosystävän koulutuksen edistymisestä!

Sapriinalle tehtiin kraniosakraalihoito viime viikolla. Se oli jumissa lanneselästä ja lavoista. Hoidon jälkeen ohjeistettiin pitämään ainakin pari vapaapäivää. Vapaapäivien jälkeen kokeilin kerran ohjasajaa Sapriinaa ja eilen pääsin taas pitkältä tuntuneen tauon jälkeen selkäänkin. Sapriina oli aivan innoissaan ja vetreän tuntuinen, eli ainakin eteenpäinpyrkimystä ja liikkuvuutta tuo hoito tuntui lisäävän.

Sapriina Suvin hoidettavana kraniosakraaliterapiassa.

Tämän postauksen ratsastuskuvat ovat puolentoista viikon takaa, kun Sanna kävi räpsimässä meistä ihanan keväisiä kuvia. Nyt joka puolella vihertää jo tuplasti enemmän. Kevät on vihdoin edennyt ja näyttää siltä, että tarhassakin varmaan jo riittää ihan mukavasti syötävää sitten kun hevoset saapuvat. Aluksi aiomme kuitenkin syöttää niille vielä lisäheinää ja kesän myötä nähdään, riittääkö tuore ruoho kesällä täyttämään ravinnontarpeen vai onko tarvetta heinän syöttämiselle koko kesän ajan.

Ostimme viime viikolla käytetyt valjaat sekä vanhat kärryt. Kaupan päälle saimme myös vanhan reen. Puukärryt ovat yllättävän kevyet ja sainkin jo ensimmäiset ajelut niissä Mikko vetojuhtana. Hänkin jaksoi vetää kärryjä käsivoimin ihan juoksujalkaa kyydissä istuessani. Oli varmaan koominen näky! Mutta hyvät kyydit sai pienemmilläkin hevosvoimilla.

Jotenkin ajattelin, että puiset kärryt olisivat painavat, mutta nuo kärryt ovat huomattavasti kevyemmät kuin yhdetkään metallirunkoiset koppakärryt, joita olen elämäni aikana siirrellyt. Valjaisiin täytyy tosin ennen kunnollisia ajohommia tehdä muutamia muutoksia, sillä noiden vanhojen kärryjen aisoihin ei käy perinteinen kiinnitys.

Katsotaan, hommataanko Sapriinaa varten leveämpi rintaremmi vai kunnostetaanko suosiolla länget, joita meillä on täällä kotona useammatkin. Mäkivyötkin pitäisi hankkia, koska valjaiden mukana tullut häntäremmi oli Sapriinalle aivan liian lyhyt. Niin lyhyt, että se varmaan sopisi Repelle.

Jossain vaiheessa olisi mukava päästä kokeilemaan Sapriinalla painavampienkin kuormien vetoa ja viimeistään siinä hommassa mäkivöitä tarvitaan. Ajamaan ei kuitenkaan ole mitään valtavaa kiirettä ja katsomme varusteasioita kaikessa rauhassa. En nimittäin uskalla alkaa opettamaan mitään kärryjen kanssa ennen kuin hevoset ovat varmasti kotiutuneet.

Toivottavasti pienillä muokkauksilla saataisiin molemmille hevosille valjaat käyttöön siten, että Repellä pääsisi alkuun edes ohjasajamaan ja Sapriinalla vähitellen treenaamaan kärryjenkin kanssa. Ohjasajaminen oli kauheaa säätämistä noiden monilenkkiohjien kanssa, mutta yhden kaverin kanssa teemme ehkä ohjien vaihdon, jotta hän saa tarvitsemansa monilenkkiohjat ja minä yksilenkkiset.

Vieläkään sitä ei oikeasti meinaa tajuta, että kohta meillä on hevosetkin tuossa omassa pihassa hörisemässä. Aivan uskomatonta, mutta pakko tässä on nyt ihan tosissaan valmistautua karvakorvien muuttoon. Onko teillä jäänyt jotain kysyttävää pihattoprojektistamme?