Minulta on jo pitkään toivottu pihaton esittelyvideota ja nyt vihdoin pääsen sen täällä blogissa julkaisemaan!

Kuten blogia ja Instagram-tiliäni seuranneet varmaan ovat jo huomanneetkin, vanhasta leirikeskusrakennuksesta saatiin taiottua oikein toimiva pihatto. Hevoset ovat asuneet meillä kotona nyt toukokuun lopusta saakka, eli kohta neljä kuukautta. Aika on tuntunut huomattavasti pidemmältä! En osaisi enää kuvitella tätä paikkaa ilman hevosia.

Naurakaa vaan ihan vapaasti tuolle aloituskuvan naamalle! En kokenut asiakseni laittautua tätä videota varten, joten saatte nauttia muodikkaasta pipotyylistäni ❤

On ollut vaikuttavaa huomata, miten Sapriina ja Repe viihtyvät pihatossa, muuttuvat rennommiksi päivä päivältä ja aidosti haluavat touhuta myös meidän ihmisten kanssa. Ne tulevat aina kutsusta pihaan, kumpikin jää suhteellisen rauhassa yksin pihattoon jos kaveri lähtee hommiin ja muutenkin kaikki sujuu näiden kahden kaveruksen kanssa tosi mutkattomasti. 

Pihattorakennus alkaa jo olla oikein toimiva kahden hevosen tarpeisiin. Heti muuton jälkeen tehtiin muutamia korjauksia, kuten laitettiin lattialankut hoitotilaan. Yksi hoitopaikka on riittänyt nyt hyvin ja tarvittaessa olemme hoitaneet toista hevosta vapaana makuuhallissa. Satulahuone on vielä ihan keskeneräinen, mutta se ei ole ihan ykkösenä kuntoon laitettavien asioiden listalla.

Makuuhallin koko on reilut 50 neliötä ja siihen saisi ottaa asustelemaan jopa kuusi hevosta. Itse en kuitenkaan tuohon koskaan niin montaa ottaisi. Metsätarha on kooltaan noin kolme hehtaaria ja hevoset liikkuvat siellä paljon. Yksi kulkuovi on riittänyt hyvin kahdelle hevoselle. Enimmäkseen Sapriinalle ja Repelle tulee nahistelua makuuhallissa hoitotilan puoleisessa päädyssä, jos ihmisiä tulee talliin. Sapriina haluaa usein silloin ajaa Repen kauemmas, sillä tahtoisi aina kaikki rapsutukset ja herkut vain itselleen. Näissä tilanteissa Repellä on kuitenkin yleensä hyvin tilaa väistää.

Erillistä sairaskarsinaa meillä ei vielä ole, mutta koska makuuhalli on niin iso, siihen saa tarpeen tullen rajattua toiselle hevoselle oman eristysalueen. Näin olemme joutuneet tekemään esimerkiksi tilanteissa, joissa toinen hevosista on rauhoitettu vaikkapa eläinlääkärikäynnin yhteydessä.

Lannan käsittelystä olemme sopineet naapurin kanssa. Lannat kerätään lavalle ja viedään traktorilla naapurin pelloille. Myös heinät tulevat naapurista muutaman kilometrin päästä. Makuuhalli tyhjennetään kerran vuodessa, mutta teen pientä ylläpitosiivousta päivittäin. Vedet tarkastan yleensä 2-3 kertaa päivässä ja kolme isoa vesisaavia on nyt riittänyt hevosille hyvin. Talveksi laitamme tarhaan vanhan saunan padan, jota lämmitämme öljykynttilällä, jotta vesi pysyy sulana.

Heinälaatikolle on makuuhallilta matkaa ainakin parisataa metriä. Hevoset ovat nyt syöneet yhteensä 2,5-3 paalia (eli noin 25-30 kiloa) heinää päivässä. Syötämme heinät heinälaatikosta, jossa on slowfeeding-verkko. Heinälaatikko täytetään kerran päivässä yleensä iltaisin. Hevoset ovat lähes vapaalla heinällä, eli heinä ei noilla syöttömäärillä koskaan kovin moneksi tunniksi pääse loppumaan.

Sapriina ja Repe tulevat aina kutsusta makuuhallille ja kulkevat uteliaina perässämme, jos käymme kävelyllä tarhassa. Kissatkin tulevat usein mukaan ja hevoset yrittävät kovasti tehdä tuttavuutta niiden kanssa.

Ainoa meitä ihmisiä harmittava asia tässä paikassa on kentän puuttuminen. Hevoset eivät onneksi osaa kenttää kaivata. Monipuolisen liikunnan järjestäminen on kuitenkin melko haastavaa nykyisissä olosuhteissa. Mitään tasaista peltoakaan ei ole harmillisesti lähistöllä.

Aidattu ja hyväpohjainen kenttä mahdollistaisi puomityöskentelyn, hyppäämisen, helpomman maastakäsittelyn ja muutenkin turvallisemmat olosuhteet kaikenlaiseen puuhailuun. Saa nähdä, milloin meillä on varaa rakentaa oma kenttä. Siihen saakka nautin ainakin erityisesti siitä, että hevosemme vaikuttavat oikein onnellisilta lukaalissaan, eivätkä osaa kaivata kenttää.