Olemme jo pitkään miettineet, kuinka paljon hevosemme liikkuvat päivässä ja päätimme mitata niiden liikkeitä GPS:n avulla. Asensimme Repen huppuun GPS:llä varustetun puhelimen ja käynnistimme ViewRanger -nimisen sovelluksen, jolla pystyy tallentamaan kuljettuja reittejä kartalle. Puhelin laitettiin minigrip-pussiin, joka sujautettin nahkaiseen kiikarikoteloon. Kiikarikotelon ompelimme kiinni hupun niskaosaan karhunlangalla.

GPS-paikannus aloitettiin eilen illalla noin klo 19. Tänä aamuna kahdeksan aikoihin kävimme tarkistamassa oliko puhelimessa vielä akkua. Hämmästys oli suuri, kun huomasimme Repen liikkuneen jo illan ja yön aikana yhteensä 9 kilometriä! Akku näytti kestävän puhelimessa oikein hyvin, joten päätimme jatkaa mittausta vielä seuraavaan iltaan saakka. Tänään kuuden aikoihin testijakso päättyi. Mitä vajaan vuorokauden mittainen GPS-testaus sitten kertoi Repen liikkeistä?

Repe liikkui 23 tunnin aikana GPS-paikantimen mukaan noin 17,37 kilometriä. Mittaustulos ei välttämättä ole ihan tarkka, sillä vikapaikannuksiakin saattaa tulla. Ainakin kerran GPS oli paikantanut Repen sijainnin virheellisesti aitauksen ulkopuolelle (mikä ei toivottavasti pidä paikkaansa, heh).

GPS ei mittaa nopeutta luotettavasti lyhyillä pyrähdyksillä, mutta käppyrän mukaan välillä on löntystetty hitaammin ja välillä nopeudessa on taas piikkejä. Olisi seuraavaksi mielenkiintoista kokeilla toisella sovelluksella, mitä askellajeja päivään sisältyy ja missä suhteessa.

Repe oli pysynyt lähes koko testausajan liikkeessä. Se oli käyttänyt melkein kaikkia tarhan osia, mutta eniten viihtynyt heinälaatikon ja makuuhallin ympäristössä sekä rannassa. Pari retkeä oli tehty kaukaisempiin tarhan kolkkiin. Kaikkein perimmäinen nurkka oli jätetty kokonaan väliin.

Hevonen tarvitsee unta noin 4-6 tuntia vuorokaudessa ja makuullaan tapahtuvan REM-unen määrä on vain pieni osa siitä ajasta. Olen huomannut, että hevosemme nukkuvat usein aamuyöstä ja toisen kerran aamupäivällä tai puolen päivän aikaan. Jos hevonen saa valita, yökin on sille suurimmaksi osaksi aktiivista aikaa. On ajatuksia herättävää, miten paljon aktiivista liikkumisaikaa karsinassa asuva hevonen menettää viettäessään yöt sisällä!

Toki myös tarhan koko, muoto, pohja sekä lauma vaikuttavat siihen, miten paljon hevonen tahtoo liikkua. Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta rakentaa hevosilleen kolmen hehtaarin metsätarhaa, mutta pienemmässäkin tarhassa hevosta voi innostaa liikkumaan esimerkiksi kujien, alueen epäsäännöllisen muodon ja resurssien sijoittelun avulla.

Meillä ratsastus- ja talutuslenkkien pituus on yleensä 4-7 kilometriä, sillä pidempiä reittejä emme ole vielä täältä päin löytäneet. Tämän testin myötä on helppo huomata, että ihmisen hevoselle tarjoama liikunta on vain pisara meressä. Jos Sapriinan tai Repen liikutus jää joskus väliin, ei ainakaan tarvitse potea kovin huonoa omaatuntoa.

Liikutan silti molempia hevosia lähes päivittäin. Karkea arvio Sapriinan ja Repen päivittäisestä liikkumisesta on noin 20-25 kilometrin luokkaa, kun ihmisten tarjoama liikunta lasketaan mukaan. Ainakin meillä hevoset tuntuvat nauttivan ihmisten kanssa työskentelystä ja tulevat aina innolla portille kutsusta. Kun joskus on ollut päiviä, etten ole ehtinyt hevosten kanssa puuhailemaan, ne ovat kyllä muistuttaneet olemassaolostaan huutelemalla tarhasta ihan selvästi, että ”Heeei! Tehtäisiinkö jotain kivaa?”

Olen huomannut, että Sapriina ja Repe pysyvät rauhallisempina ja rennompina, kun niiden kanssa touhutaan päivittäin edes hetken aikaa; joko ratsastetaan, tehdään jotain maasta käsin, ihan vain hoidetaan tai harjoitellaan vaikka temppuja. Hevoset tykkäävät, kun saavat vähän käyttää aivojaan ja opetella uusia asioita. Ongelmanratkaisu, jumppaaminen sekä uusien liikeratojen opettelu ihmisen ohjauksessa on ihan erilaista kuin vapaana metsässä kirmaaminen. Sillekin on tärkeä sijansa, mutta isompi rooli on sillä, mitä hevonen tekee sen loput 23 tuntia päivässä.

En enää tämän testin jälkeen ihmettele yhtään sitä, että Sapriinan paino lähti putoamaan niin tehokkaasti pihattoon muuttamisen jälkeen. Repe vaikutti jossain vaiheessa laihtuvan vähän turhankin paljon, mutta nyt se on taas saanut massaa masuunsa ehkä hieman liikaakin. Varsat kasvavat aina vähän jaksoittain – välillä selvästi korkeutta, sitten taas leveyttä. En ainakaan vielä ota mahasta mitään stressiä, sillä se todennäköisesti sulaa viimeistään sään kylmetessä, kun energiankulutus kasvaa, etenkin pihattohevosella, jota ei juuri loimiteta.

Oman pihaton myötä olen huomannut, että hevoset elävät ihan omassa rytmissään, kun saavat itse valita mitä tekevät. Siihen kuuluu lähes jatkuva liikkuminen ja samalla ruoan etsiminen. On uskomatonta, miten näin 25 vuoden hevostelukokemuksen jälkeenkin tuo vapaaehtoisen liikkumisen määrä tuntuu minusta uskomattomalta. Kai siihen on vähän turtunut, että on ikänsä nähnyt hevosten pääosin seisovan pienehköissä tarhoissa turpa kiinni heinäpaalissa tai tylsistyneinä toistensa loimia repien.

Ei mikään ihme, että karsinassa asuvilla ja lyhyitä aikoja pienissä tiloissa tarhaavilla hevosilla esiintyy käytöshäiriöitä, räjähdysherkkää käytöstä ratsastaessa ja ajaessa tai painonhallintaongelmia. Harva omistaja pystyy tarjoamaan hevoselle 15 kilometrin lenkkejä päivittäin. Hevonen haluaisi liikkua suurella alueella ja mahdollisimman vapaasti itseään toteuttaen ympäri vuorokauden. Toivottavasti tulevaisuudessa yhä useampi hevonen saisi siihen mahdollisuuden.

Vielä muutama vuosi sitten minullekin oli arkipäivää keksiä keinoja virtaa keräävän lohikäärmeeni selässä pysymiseen. Futura vietti tarhassa päivänsä jyrsien aidat, seinät ja heinälaatikon tuusannuuskaksi. Olisin halunnut viedä senkin pihattoon, mutta kohtuullisen matkan päästä ei silloin löytynyt sopivaa paikkaa.

Joskus mietin vieläkin, olisivatko Futuran nivelongelmat pysyneet kurissa pihatossa tai olisiko se voinut paremmin, jos olisi päässyt tällaiseen paikkaan asumaan. Turha sitä on oikeastaan enää miettiä. Nyt yritän tehdä Sapriinan ja Repen elinoloista mahdollisimman mukavat, jotta ne pysyisivät terveinä ja iloisina vielä pitkään.

Kaikki kuvat ©Mikko Kauttu