Sapriina ja Repe ovat asuneet meillä kotona pihatossa jo puoli vuotta. Minulta on kyselty paljon, miten tämä viime aikojen kura ja pimeys on vaikuttanut hevosten pitoon ja onko hevosten ottaminen kotipihaan ollenkaan kaduttanut. Ei ole kaduttanut – ei minua, eikä kuulemma Mikkoakaan. Kun ottaa asiat rennosti ja rakentaa tilat järkevästi, elämä hevosten kanssa on helppoa.

Kun hevosilla on iso tarha, seuraa toisistaan ja mahdollisuus liikkua ympäri vuorokauden, ei niiden liikutuksestakaan tarvitse stressata. Aika vähän niillä tulee kuitenkaan pidettyä vapaapäiviä, sillä molemmat nauttivat huomiosta ja ihmisten kanssa touhuamisesta. Kaatosateilla, pääkallokeleillä tai kiireisinä ja väsyneinä päivinä jätän suosiolla liikutuksen väliin.

Lisäksi kysytään usein ”tallirutiineista” ja siitä, miten meillä toimii ”aamu- ja iltatalli”, kuinka hevosia ruokitaan ja miten usein makuuhalli siivotaan. Pihatto tuntuu olevan yllättävän vieras käsite monille hevosihmisillekin. Minulta on kyselty, pääsevätkö hevoset vapaasti kulkemaan ulos myös öisin ja miten hevosten rutiinit toimivat silloin kun en ole itse kotona.

Pihaton ideahan on nimenomaan valinnanvapaus. Pihatossa hevoset saavat ympäri vuorokauden valita, ovatko ne sisällä vai ulkona. Hevosten kulkuovi on auki ympäri vuorokauden. Tällä hetkellä Sapriina ja Repe ovat lähes vapaalla heinällä, eli niillä on myös vapaus päättää, milloin ne syövät ja minkä verran. Meillä ruokinta-alueen voi kuitenkin sulkea portilla ja välillä säännöstelenkin hieman hevosten ruokailua, jos alkaa näyttää siltä että ne viettäisivät muuten paalilla koko päivän.

Talven aikana käytämme enemmän isoja pyöröpaaleja, joita ostamme naapurista Sapriinan kasvattajalta. Jos paali uhkaa loppua ennen kuin seuraava ehditään hakea, kuivaheinällä voidaan täydentää ruokintaa. Lämpimämpinä kuukausina syötämme hevosille pelkästään kuivaheinää tarpeen mukaan määrää säädellen – riippuen siitä minkä verran hevosilla riittää tarhassa muuta syötävää.

Ei ole tunnista kiinni, mihin aikaan aamulla menen ensimmäisenä tarkistamaan hevosten tilanteen, koska niillä on joka tapauksessa ympäri vuorokauden vettä ja heinää saatavilla. Yleensä täytämme vedet vähintään kerran päivässä, mutta useimmiten aamuin-illoin. Jos suinkin töiltäni ehdin, käyn pikaisesti moikkaamassa hevosia kerran tai pari työpäiväni aikana. Kerran viikossa olen päivän poissa kotoa töiden takia. Hevoset pärjäävät silloin keskenään työpäiväni ajan, koska niillä on kaikki resurssit koko ajan saatavilla.

On ihan erilaista pitää hevosia karsinatallissa, jossa mahdollisesti täytyy loimittaa hevosia päivittäin, raahata niitä tarhaan ja takaisin, kärrätä heinää ja vettä monta kertaa päivässä sekä putsata karsinat joka päivä. Pihaton makuuhalli tyhjennetään kunnolla kerran vuodessa ja muulloin makuuhallissa ja tarhassa tehdään vain ylläpitosiivousta. Olemme sopineet, että makuuhallin tyhjennyksen yhteydessä naapurimme ottaa lannat pellolleen.

Makuuhallissa on nyt kuivikkeena purua, purupellettiä ja vaahteran lehtiä. Lehtien ansiosta puru patjaantuu paremmin. Kuivikkeisiin meillä on mennyt puolessa vuodessa 150 euroa. Talveksi yritämme vielä hankkia olkea lämmikkeeksi ja pehmusteeksi.

Koska meillä tarhan koko on melkein 3 hehtaaria, siivoan tarhasta vain niitä alueita, joilla hevoset viettävät aikaa eniten. En ota stressiä tarhan siivouksesta hankalina vuodenaikoina, vaan aion panostaa keväällä massiivisiin kakkatalkoisiin. Hevoset viettävät tällä hetkellä todella vähän aikaa makuuhallissa, joten sitä olen siivoillut vain muutaman päivän välein.

Meillä hevoset ovat olleet tähän saakka loimittamattomia, eikä se tunnu niitä millään tavoin haittaavan. Kaikki ihmettelevät, eivätkö ne palele sateessa ja kökötä huonoilla säillä sisällä. Nimenomaan sateella hevosemme hengailevat useimmiten tyytyväisinä pihalla niin kauan, kunnes kastuvat sen verran, että niiden tekee mieli mennä makuuhalliin piehtaroimaan.

Sitten ne saattavat kuivatella makuuhallissa jonkin aikaa, kunnes painelevat taas tyytyväisinä takaisin sateeseen selät täynnä purua (harjaaminen onkin sitten ihanaa tämän jälkeen!)… Molempia hevosia varten meillä on kuivatusloimet ja sadeloimet olemassa, mutta niitä ei ole juurikaan tarvinnut vielä käyttää.

Tarha on tällä hetkellä mutavelliä etenkin ruokinta-alueelta ja makuuhallin edustalta, mutta metsäisemmät alueet ovat pysyneet mudattomina. Hevoset eivät ole kurakeleillä ja maan koppuraiseksi tekevillä pakkassäillä liikkuneet tarhassa läheskään yhtä paljon kuin aiemmin syksyllä maan ollessa kuivempi. Ne ovat kuitenkin lähes ympäri vuorokauden ulkona ja käyvät makuuhallissa vain lepäämässä, piehtaroimassa sekä tulevat sinne syömään väkirehut tai harjattaviksi kutsuttaessa.

Syötän hevosille väkirehua (tällä hetkellä Racing Smartia) liikutuksen yhteydessä pieniä määriä. Käytän samaa rehua myös ruokapalkkana koulutuksessa. Molemmat hevoset saavat väkirehua noin 1-2 litraa päivässä. Kun pyydän hevoset makuuhalliin, toinen tulee pyynnöstä hoitopaikalle syömään omat rehunsa ja toinen syö annoksensa makuuhallin puolella. Näin kumpikin saa syödä ruokansa rauhassa. Loput annoksesta hevoset saavat koulutuksen yhteydessä palkkioina.

Hevosten liikutus on välillä ollut haastavaa pimeyden ja liukkauden vuoksi. Olemme asenteneet valot kääntöpaikalle, jota käytämme ratsastukseen ja maastakäsittelyyn, eli pimeys ei silti estä harrastamasta. Sapriina on vielä kovin jännittynyt pimeällä, jos lähdetään tietä pitkin maastoilemaan, joten olemme pysytelleet lähinnä kääntöpaikalla tai käyneet lähimetsässä jos hevostelemaan on päässyt vasta pimeän tullen.

Arkisin joudun liikuttamaan hevosia käytännössä aina pimeällä. Teen etätöitä neljänä päivänä viikossa kotoa käsin ja joskus lounastauolla olen myös käynyt pikaisesti treenaamassa tai leikkimässä Repen kanssa, sillä se ei kuitenkaan vielä jaksa keskittyä harjoituksiin kovin paljon 15 minuuttia pidempään.

Viikonloppuisin valoisaan aikaan yritämme käydä ainakin yhdellä pidemmällä maastolenkillä molempien hevosten kanssa yleensä niin, että Mikko ratsastaa Sapriinalla ja itse talutan Repeä. Vaikka kyse on vain rennosta kävelystä, Repestä alkaa usein huomata puolen välin jälkeen, että väsymys iskee. Siksi suurin osa Repen harjoituskerroista pidetään suosiolla 15 minuutissa.

Pihatossa asuessaan Sapriina ja Repe saavat toteuttaa luonnollista haluaan tutkia paikkoja. Ne tonkivat metsätarhassa juuria, irrottavat kantoja, kaivavat kuoppia, tekevät polkuja, syövät kaarnaa ja jyrsivät havuja. Välillä ne tulevat makuuhalliin nukkumaan tai viihdyttävät itseään katselemalla ihmisten puuhastelua.

Kaikenlaista on tuossa pihassa tapahtunutkin. Pari viikkoa sitten järjestimme lasten kanssa olympialaiset ja järkytimme hevosten sielunelämää pussijuoksukilpailulla ja saappaanheitolla keskellä kirkasta päivää. Pihallamme sirkkelöidään, hakataan halkoja, rakennetaan milloin mitäkin ja käytetään niin monenlaisia möykkääviä työkoneita, etteivät hevoset enää tunnu säikähtävän mitään kovaäänisiä vekottimia. Päin vastoin, ne ovat aina ensimmäisenä jonossa tutkimassa uusia työkaluja.

Kaikenkaikkiaan arkemme on muotoutunut oikein sujuvaksi ja vaikka hevoset ovatkin jatkuva osa elämäämme, emme ole kokeneet niiden hoitoa erityisen työllistäväksi. Hevosten pitäminen on asettunut luontevaksi osaksi tätä keskellä metsää asumista, jossa esimerkiksi talon lämmittäminen ja siihen liittyvät toimenpiteet vievät varmasti vähintään yhtä paljon aikaa kuin hevosten hoitokin. Lämmitämme nimittäin tällä hetkellä parin sadan neliön talomme kokonaan puilla.

Kaikki ulkona puuhastelu hevosten kanssa tai ilman hevosia on vain osa elämäntapaamme. Pimeissä, kylmissä ja märissä olosuhteissa joutuisimme puuhailemaan päivittäin joka tapauksessa – oli hevosia pihassa tai ei. Hevoset vain tekevät täällä asumisesta entistä ihanampaa.