1. Sapriina on erittäin herkkä kaikenlaisille olosuhteiden muutoksille ja huolestuu niistä helposti. Jos sitä käsittelee vieras ihminen, alkaa usein häslääminen, pyöriminen ja muu levoton käytös. Tämän vuoksi joudun aina olemaan paikalla tukena ja turvana mm. kengityksissä ja hieronnoissa tai muissa tilanteissa, kun Sapriinalle vieras ihminen käsittelee sitä. Nykyään kengityksessä voin jo lähteä pois Sapriinan läheltä, kun kengittäjä on tullut tutuksi, mutta yleensä kuitenkin olen paikalla palkkaamassa Sapriinaa hyvästä käytöksestä.

    Vaihtuvien ihmisten lisäksi Sapriinaa huolestuttavat maiseman ja säätilan muutokset. Kun lunta satoi kerralla reilummin, seuraavana päivänä koko maailma oli jokseenkin järkyttävä Sapriinan mielestä. Myös tutussa paikassa eri kohtaan siirtyneet autot ja tavarat huolestuttavat. Pimeällä Sapriinaa jännittää aina enemmän kuin valoisalla ja huhhuh, minkä järkytyksen se koki nähdessään Repen sonnustautuneena heijastinloimeen ensimmäistä kertaa. Se vasta kammottavaa olikin!

2. Sapriina rakastaa uusien paikkojen tutkimista. Uuteen paikkaan meneminen ei ole sen mielestä läheskään yhtä huolestuttavaa kuin muutokset tutuissa paikoissa. Sapriina usein haluaisikin mennä maastossa uusiin paikkoihin mieluumin kuin kääntyä kotiin. Jos Sapriina saisi päättää, ei takaisin kotiin mentäisi varmaan tuntikausiin. Tutkittaisiin ja haisteltaisiin vain!

3. Sapriina on äärimmäisen mustasukkainen huomiosta. Jos hevoset tulevat makuuhalliin ja Repe tulee aidalle notkumaan, Sapriina pyrkii usein ajamaan Repen pois näykkimällä sitä etujaloista. Jos Mikko rapsuttelee Sapriinaa ja minä Repeä, sekään ei välttämättä Sapriinalle käy, vaan se ajaa joka tapauksessa Repen pois luotani.

4. En ole koskaan tavannut tammaa, joka hörisisi ja hirnuisi yhtä paljon kuin Sapriina. Se höpöttelee lähes aina kun joku ihminen kävelee tarhan ohi. Joskus hörinää kuulee useitakin kertoja yhyen ajan sisällä. Lisäksi Sapriina vastaa joskus hirnumalla tarhan toisesta päästä, kun kutsumme hevosia makuuhallille.

5. Sapriinalla on hassua valkoista sekakarvaa. Sillä on ryntäissä ja hännäntyvessä valkoiset läikät. Kesäkarvassa sekakarvaa on enemmän kuin talvikarvassa. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin Sapriinan värityksen.


  1. Repellä on hassu tapa väännellä kaulaansa kirahvimaisesti tylsistyessään tai turhautuessaan. Sen emällä oli kuulemma sama tapa, joten ei tarvitse kauaa miettiä mistä Repe on kyseisen käytöksen oppinut. Alkuun Repe aloitti kaulan vääntelyn ja pään kääntelyn heti kun päähän kohdistui painetta, mutta nyt kun se on tottunut suitsiin, työskentelyn aikana tuota käytöstä ei enää yleensä esiinny.

2. Repe on ollut pikkuvarsana tehohoidossa vasta-ainepuutoksen takia. Sitä on sen vuoksi käsitelty, väännelty ja käännelty kaikin mahdollisin tavoin jo pienestä pitäen. Repen ensimmäiset elinviikot olivat hyvin vaikeita ja siksi se sai nimekseen Rebel Troublemaker.

(Varsa saa vasta-aineita riittävästi, jos tamma tuottaa hyvälaatuista ternimaitoa, varsa pääsee imemään sitä riittävästi ja vasta-aineet imeytyvät suolistosta varsan verenkiertoon. Jos näin ei tapahdu, varsalle voi kehittyä vasta-ainepuutos. Se ei ole sairaus, mutta altistaa varsan infektioille.)

3. Repe on pientä mitoitusta kaikin puolin. Sen kengän koko on 00 (ratsukengällä), loimikoko 125cm, suojien koko pony ja suitsien koko cob. Säkäkorkeus on tällä hetkellä 152cm, mutta Repe tulee todennäköisesti vielä kasvamaan, sillä se on nyt pari senttiä takakorkea.

Repellä on todella lyhyt selkä ja todennäköisesti sille ei voi laittaa ponisatulaa isompaa penkkiä. Onneksi mahdun itse oikein hyvin 15-16 -tuumaiseen satulaan. Saa nähdä minkä verran Repe vielä kasvaa mihinkin suuntaan ja vaikuttaako varsa-aikojen vasta-ainepuutos kasvuun. Onneksi koolla ei ole tässä tapauksessa väliä. Repe on meille sopiva juuri sen kokoisena kuin se on.

4. Repe oppii lähes kaikki asiat melkeinpä kerrasta ja sillä on aivan uskomaton muisti ja miellyttämisenhalu. Kerran teimme selkäännousuharjoituksia ja menin Repen selkään mahalleni makaamaan kolme kertaa. Halusin näyttää Repelle, että palkan voi saada myös selästä. Siksi annoin viimeisellä kerralla Repelle palkan selässä maatessani toisen kyljen puolelta, vaikka yleensä olen ensin liukunut alas ja antanut palkan vasta sen jälkeen. Lopetimme harjoituksen siihen.

Parin päivän päästä harjoittelimme samaa asiaa uudelleen ja heti ensimmäisellä kerralla Repe käänsi päätään, koska muisti että palkka tuli viimeksi kyljen puolelta. Kun en sitten palkannut siinä vaiheessa ja jatkoin maasta käsin palkkaamista, Repe tajusi heti että turha yrittää kääntää päätä kyljen puolelle, eikä ole enää kertaakaan yrittänyt hakea palkkaa ennen kuin olen laskeutunut maahan.

5. Repe rakastaa kaikkea puunaamista, rapsuttelua ja hoitamista – kunhan se saa olla vapaana. Jos Repe joutuu olemaan kiinni käytävällä, sitä harmittaa kaikki. Luulen, että kiinni olemisen harmitus johtuu siitä, että Repe on aivan äärimmäisen herkkä päähän kohdistuvalle paineelle, eikä sen vuoksi tykkää olla kiinni päästään. Jos Repe joutuu olemaan kiinni, alkaa kirahvimainen vääntelehtiminen tai kuopiminen.

Vapaana ollessaan Repe käyttäytyy äärimmäisen sievästi. Voin jopa hakea varusteita satulahuoneesta ja Repe pysyy hoitopaikalla käskystä ”paikka”. Jos hoidamme molempia hevosia samaan aikaan, Repe on aina vapaana makuuhallissa ja Sapriina kiinni käytävällä. Repe pysyy aina hienosti makuuhallin portin edessä ja sille pystyy hyvin tekemään kaikki mahdolliset hoitotoimenpiteet vapaana. Ainoastaan kengitys hoidetaan kiinnitettynä ja sekin lähinnä kengittäjän oman mielenrauhan takia. Itse olen kyllä kiristellyt hokkeja Repen ollessa vapaana ja uskon, että se seisoisi hienosti irrallaan tilanteessa kuin tilanteessa.