Joulukiireet pitivät minut tehokkaasti poissa blogin äärestä eikä kuviakaan tullut synkän ja pimeän joulukuun aikana pahemmin räpsittyä muusta kuin joulukuusesta. Instagramia olen kyllä melko ahkerasti päivittänyt, mutta nyt ajattelin tulla bloginkin puolelle kertomaan vähän laajemmin, mitä meille kuuluu. Repe kääntyi nyt 3-vuotiaaksi ja Sapriina 9-vuotiaaksi. Sapriinan kanssa yhteistä taivalta tulee tässä kuussa täyteen vuosi ja sen kunto alkaa olla jo melko hyvä, joten alamme monipuolistaa treenejä entisestään. Repen kanssa otan nyt kevään aikana hissukseen askelia lähemmäs ratsukoulutusta, jos kaikki sujuu hyvin.

Sapriinan kanssa ollaan etsitty koko syksyn ajan liikkumisen iloa, vetreyttä ja rentoutta. Runsaalla kädellä onnistumisista ja yrityksistä palkitseminen, monipuolinen liilkunta, aktiivinen maasta käsin jumppaaminen ja Sapriinan mielipiteiden kuuntelu etenkin varustevalintojen suhteen ovat selvästi vaikuttaneet sen työskentelymotivaatioon positiivisesti.

Loka-marraskuun aikana lisäsin maastakäsittelyn määrää huomattavasti, aloin jumppaamaan Sapriinaa päivittäin ja vähentämään varusteiden käyttöä. Esimerkiksi suojien käytön olemme jättäneet ihan minimiin, sillä Sapriina ei selvästikään tykkää niistä. Nykyisestä runkosatulasta Sapriina ei myöskään enää tykkää ja näyttää sille hapanta naamaa hampaat irvessä, joten olemme ratsastaneet karvasatulalla tai ilman satulaa.

Voi olla, että satula on käynyt liian kapeaksi tai kallistuu oikealle puolelle, jossa Sapriinalla on hieman vähemmän lihasta. Kädellä kokeillessa satula ei tunnu mielestäni liian kapealta tai leveältä. Sapriina on niin herkkä, että ilmoittaa aina selvästi mielipiteensä ja haluan kuunnella sitä ajoissa. Katsotaan nyt rauhassa, miten satula-asia ratkaistaan, mutta ainakaan toistaiseksi Winteciä ei uskalla sillä käyttää, koska kaartakaan ei pysty enää vaihtamaan nykyistä leveämmäksi.

Mikko kävi loppusyksystä työhevosvaljastuskurssilla. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus opettaa Sapriinaa vetämään erilaisia kuormia, kunhan saadaan sille länget ja mäkivyöt kuntoon. Tukkien vetoa meillä ainakin olisi keväällä Sapriinalle luvassa, mutta aloitamme tietysti hommat varovasti ja pienemmillä kuormilla. Aloitimme sillä, että opetimme Sapriinan vetämään pulkkaa ja hiihtäjää. Se tykkäsi siitä älyttömästi! Ohjasajokin sujuu jo tosi hienosti ja Sapriina malttaa yllättävän hyvin seistä paikallaan, joten uskon että siitä voi tulla harjoittelun myötä oikein hyvä työhevonen.

Sapriina on pikkuhiljaa alkanut liikkua paremmin omalla moottorillaan sekä kantaa nyt itsensä paremmin kuin ennen. Ei se jaksa vielä pitkiä pätkiä liikkua ryhdikkäänä, mutta kaulan rullaaminen on koko ajan vähentynyt. Itse en yritä ratsastaessani juurikaan vaikuttaa siihen, missä Sapriinan pää on. Jos Sapriina rullaa liikaa, yritän vain ratsastaa sitä eteen. Kyllä se sieltä aina ylös tulee.

Sapriinalla on taipumusta hakea selkää tosi pyöreäksi ihan itsestään ja siksi kyydissä on tosi vaikea istua ilman satulaa. Selkä on nimittäin ihan piikkisuora, eikä Sapriinalla ole kovin paljon lapoja tai säkää. Ilman satulaa ratsastus onkin melkoinen urheilusuoritus ja nytkin olen aivan poikki eilisestä. Kivoja kuvia kuitenkin saatiin ja Sapriina tuntui ratsastaessa ehkä paremmalta kuin koskaan!

Se oli vähän pörheänä, sillä kissa hyppi koko ajan pitkin puskia, kiipeili puissa ja hyppi ojista välillä suoraan eteemme. Myös tuuli ja alkava lumimyräkkä saivat Sapriinan vähän säpäkäksi, mutta se ei haitannut. Ajoittain Sapriina oikein pörhisti itseään ja esitteli harvinaisen komeaa ravia. Sitten se taas rentoutui ja vaikutti oikein tyytyväiseltä kaikin puolin. Suun aukomista ei juurikaan tapahtunut ja muutenkin ilme oli positiivisempi kuin ratsastaessa ikinä. Ratsastuksesta jäi oikein harvinaisen hyvä mieli.

Repe lomaili pari viikkoa ennen joulua, sillä se alkoi vaikuttaa tyytymättömältä, eikä halunnut enää kapsonisuitsia päähänsä. Jos sille laittoi suitset, se alkoi saman tien hinkata päätään johonkin. Huomasin, että Repe mukelteli ja viskoi päätään myös syödessään ja saattoi muuten vain pelata kielellään ja haukotella paljon. Suitset nähdessään se yritti yleensä poistua paikalta ja meinasi saada slaagin, kun niskahihna laitettiin korvien yli.

Maastakäsittelyssä mikään ei oikein sujunut entiseen malliin. Kaikki tuntui vaikealta ja Repe turhautui helposti. Sillä oli myös selvästi ollut jokin kasvupyrähdys, sillä yht’äkkiä riimua piti löysentää parilla reiällä ja säkäkorkeuttakin oli mittauksen perusteella tullut sentti lisää. Arvelin, että Repe tekee hampaita tai kärsii kasvukivuista, joten päätin jättää teinihevosen lomailemaan, kunnes se itse haluaa taas jatkaa treenejä.

Pari viikkoa annoin Repen vain olla. Välillä vähän harjailin sitä ja teimme joitain jumppaharjoituksia. Repelle kertyi aika paljon virtaa ja se tulikin muutamia kertoja pukkilaukalla makuuhalliin kutsuttaessa. Parin viikon päästä Repe päätti lähteä hoitopaikalta pihalle seikkailemaan, kun yritin saada sitä kävelemään harjaushetken jälkeen takaisin makuuhalliin.

Kun nappasin Repen kiinni pihalta, päätin, että kokeillaan vähän juoksutusta. Itsepähän nuori herra halusi lähteä ulos reippailemaan. En yrittänyt kuitenkaan laittaa Repelle vielä suitsia, vaan liikutin sitä pari kertaa riimulla. Repe vaikutti tyytyväiseltä päästessään taas liikkumaan, vaikka se vähän riekkuikin narun päässä lomansa jäljiltä. Taluttaminen tuntui varsinkin ravissa vähän siltä, kuin olisi yrittänyt hallita villiintynyttä ilmapalloa tuulisella säällä.

Heti pyhien jälkeen varasin Repelle ja samalla myös Sapriinalle raspausajan. Aluksi ajattelin, että otan Repen säännölliseen liikutukseen vasta kun suu on tarkistettu, mutta Repeä seurailtuani huomasin, että se oli taas rennompi, ei enää mukeltanut syödessään ja tuli innosta puhkuen hoitopaikalle. Päätin siis eilen kokeilla pukea Repelle kapsonisuitset ja hämmästyin, kun se laskikin itse päänsä alas ja antoi rentona laittaa suitset päähänsä, eikä harmistunut edes niskahihnasta yhtään. Nyt se selvästi kertoi olevansa taas valmis treeneihin.

Harjoittelimme eilen Repen kanssa maastaratsastusta. Olemme kokeilleet sitä kerran aikaisemminkin, mutta taukoa oli nyt ollut ainakin kuukausi. Ideana on siis opettaa hevoselle maasta käsin mahdollisimman saman tyyppiset avut kuin ratsastaessakin, jotta samat asiat ja liikkumistavat on myöhemmin helpompi siirtää selkään. Repe oli treeneissä oikea positiivisuuden perikuva. Aluksi sitä vähän arvelutti kävellä eteenpäin siten, etten ollut ihan pään vieressä kuten taluttaessa. Nopeasti Repe kuitenkin tajusi idean ja liikkui yllättävän kivasti.

Tätä olisi Sapriinankin kanssa kiva kokeilla, mutta en tiedä riittääkö minulla pituus siihen hommaan. Repenkin kanssa tuntuu vähän vaikealta pitää käsiä noin ylhäällä ja Sapriina on kuitenkin korkeampi ja muutenkin massiivisempi. Repe rentoutui mukavasti käynnissä ja ravissakin saatiin pari hyvää pätkää, vaikka minulla olikin vähän hankaluuksia pysyä Repen perässä.

Ostin mittojen perusteella Repelle halpissatulan, joka toivottavasti sopii sen verran hyvin tuon lyhytselkäisen säkähirviön selkään, että pääsisimme jatkamaan selkäännousuharjoituksia ja vähitellen jo selkään istumaankin. Ajatuksena ei ole sisäänratsastaa Repeä mitenkään systemaattisesti heti kolmevuotiaana, vaan ottaa ratsastus mukaan yhtenä pienenä harjoituksena, jota voitaisiin esimerkiksi kerran viikossa tehdä alkuun ihan pari minuuttia kerrallaan. Kunhan posti tuo satulan, päästään etenemään siinäkin hommassa.

Odotan innolla, mitä Sapriinan ja Repen kanssa opimme vielä tämän vuoden aikana! Tärkeintä on tietysti, että molemmat pysyisivät terveinä, iloisina ja motivoituneina. Parasta on mielestäni tehdä hevosen kanssa sellaisia asioita, jotka ovat hevosenkin mielestä mukavia.