Pimeys, kylmyys, muta, sateet ja tuulet ovat rajoittaneet hevosharrastusta jo kuukausia. Lunta ei ole juurikaan näkynyt. Jos sitä on satanut, se on sulanut parin päivän sisällä pois. Minulta kysytään yhä säännöllisesti, kadunko hevosten ottamista kotiin, kun todellisuus on iskenyt vasten kasvoja. Tai onko motivaatio harrastukseen kadonnut, kun hevoset ovat koko ajan kotona ja säät ovat aivan surkeat?
Jokainen on varmaan tänä talvena kuullut hevosihmisten suusta, miten harmittaakaan kun joka puolella on kovaa ja koppuraa, eikä hevosia pääse liikuttamaan. Tulisi nyt jo sitä lunta tai sitten kevät! Olen samaa mieltä, mutta sillä erotuksella, että olen päättänyt lopettaa säästä valittamisen jo aikoja sitten. En yksinkertaisesti anna sään vaikuttaa siihen, voinko nauttia harrastuksestani vai en.
On turha keskittyä valittamaan asiasta, jolle ei voi mitään. Kannattaa siis mieluumin panostaa kaikkeen siihen, mihin voi itse vaikuttaa. Jos kesällä on kuuma, ajoitan ratsastuksen tai muun treenin iltamyöhään tai aikaiseen aamuun. Ongelma selvitetty. Kaatosateella jätän usein ratsastuksen suosiolla väliin, mutta pienen sateen en anna haitata menoa.
Jos pakkanen on kovettanut pohjat, teemme rauhallisia lenkkejä siellä missä on tasaisinta ja pehmeintä. Jos kaikkialla on kivikovaa, teemme asioita pääosin maasta käsin ja rauhallisesti. Jään suhteen on sama juttu. Kun rauhassa tehdään ja hevosella on hokit sekä minulla nastat kengissä, maastakäsittely onnistuu hyvin jäästä huolimatta.
Tilsakelit ovat olleet meille ehkä hankalimpia, mutta hevosten liikuttaminen on silti onnistunut niistäkin huolimatta. Pyydän asioita aina sen mukaan, miten hevonen ilmaisee pystyvänsä liikkumaan. Jos se kieltäytyy vaikkapa ravaamasta, en pakota. Ja jos pohja on todella niin huono, ettei käyntityöskentelykään onnistu, treenataan paikallaan vaikkapa jumppaliikkeitä tai temppuja.
Moni tuttu ja tuntematon on valitellut motivaatiopulaa säiden takia. Minun motivaatiooni säät eivät ole vaikuttaneet. En suinkaan väitä, etteikö olisi huomattavasti helpompaa harrastaa, jos valoa riittäisi arkisin työpäivien jälkeen, tulisi sopivasti lunta ja lämpötila pysyisi pakkasen puolella. Kevätkin olisi kiva. Mutta olen lopettanut myös asioiden odottamisen ja pyrin nauttimaan hetkestä.
On paljon asioita, joita voin tehdä hevosten kanssa ilman, että sää vaikuttaa siihen millään tavalla. Lumettomina pakkaspäivinäkin on yleensä löytynyt joku pehmeämpi tien pätkä, jossa on päässyt ottamaan ravi- tai laukkapätkän ja jos ei ole löytynyt, sitten olemme suosiolla keskittyneet käyntityöskentelyyn.
Olen saanut tämän poikkeuksellisen talven aikana opetettua Sapriinalle ja Repelle kummallekin uusia asioita. Molemmat hevoset ovat oppineet takajalkojen lepuutukset ja etujalkojen venytykset. Kumpikin nostaa etujalan venytettäväksi vihjeestä ”Tassu”. Lisäksi kumpikin laskee ja nostaa päätään pyynnöstä. Sapriina on oppinut tekemään väistöjä maastaratsastaessa oikein sujuvasti. Repen selässä olen käynyt muutaman kerran istumassa sekä opettanut sille ihan paikallaan seistessä erilaisten ohjasapujen merkityksiä.
Minä saan motivaatiota siitä, että näen hevosteni voivan hyvin säännöllisen liikutuksen myötä. Vaikka ne saavat liikuntaa pihatossakin, selvästi lähes päivittäin tapahtuva jumppaaminen (myös aivojen) tekee niille hyvää, saa rentoutumaan ja parantaa samalla suhdettamme. Lisäksi jollain kaistapäisellä tavalla innostun jopa siitä, että joudun käyttämään luovuuttani miettiessäni, miten voisin liikuttaa hevoseni hankalillakin keleillä. Tykkään siis ihan luonnostaankin ratkaista tällaisia pieniä ongelmia.
Vuodenaika vaihtuu silloin kun se on vaihtuakseen. Nyt ei ole pimeyden takia pahemmin uusia kuvia tai videoita saanut, mutta niin se vain menee joka talvi. Kyllä niitä todisteita ehtii kerätä sitten keväämmälläkin ja hämmästyttää kaikki seuraajat niillä uskomattomilla taidoilla, mitä hevoset ovat talven pimeinä hetkinä oppineetkaan (tai sitten ei…)
Mutta on tuossa edellisessä puoliksi vitsiksi tarkoitetussa lauseessa ehkä jotain perää. Käynnissä ja paikallaankin jumppaamisesta on hevosille hyötyä. Tiedän kokemuksesta, että kun kevät koittaa ja pääsee taas pitkästä aikaa ratsastamaan paremmilla pohjilla, yht’äkkiä huomaa, että hevonen liikkuukin paremmin kuin koskaan.
Hitaasta ja perusteellisesta hinkuttamisesta talven aikana on hyötyä, vaikka se onkin joskus tylsää. Kaltaiseni vauhtia rakastava ja innokas hunsvotti tuskin jaksaisi treenata hevostensa kanssa perusasioita päivästä toiseen, ellei sää jotenkin rajoittaisi toimintaa. Kiitos siis surkealle säälle, että jaksan keskittyä perusasioiden hiomiseen!
Ihanan positiivisesti ajateltu! Heppojen kanssa voi touhuta niin valtavasti muutakin kuin ratsastusta 🙂 ja käynti yleensäkin on ihan aliarvioitu askellaji, vaikka siinä pystyy todella tehokkaasti jumppaamaan hevosta.
TykkääTykkää
Totta! Maastakäsittelyssäkin on ihan hirveästi mahdollisuuksia 🙂
TykkääTykkää
Mä niin nautin tästä lumettomasta ja lämpimästä talvesta. Inhoan lunta ja pakkasta ja mun puolesta saa sataa vettä vaikka koko ajan, ei haittaa! 😀 Rämmin koirien kanssa metsässä myös pimeällä, mutta otsalamppu on keksitty, joten ei haittaa pimeyskään.
TykkääTykkää
Mä kyllä tykkäisin lumesta! Tykkään kaikista vuodenajoista. Lumettomuudessa rasittaa lähinnä pimeys, mutta kyllä näinkin pärjäilee, kun ei vaan turhia stressaa 🙂
TykkääTykkää
Mä olen salaa nauttinyt päivistä, jolloin Muulia ei ole voinut liikuttaa kunnolla esimerkiksi jäisen kentän takia, kun Muulilla ei vielä ollut kenkiä. Nyt, kun sillä on hokkikengät tilsakumeineen, ei minulla ole enää mitään tekosyytä jäädä sohvalle katsomaan telkkaria.
Meillä ollaan enimmäkseen maastoiltu, mutta kun viikon-parin välein olen käväissyt kentällä, on Muuli ollut aina edelliskertaa parempi! Aiemmin syksyllä, kun ratsastin enemmän kentällä, oli Muuli hieman haluton liikkumaan. Nyt liikettä on kentälläkin ja se siirtyy raviin mielellään. Eli enemmän maastoilua ja vähemmän kenttää, mekin tulemme häikäisemään kanssakilpailijat kun keväällä käymme suorittamassa jossain lähitallilal koulukisadebyyttimme. Ainakin toivon, ettei tämä ole vitsi.
TykkääTykkää
Hokkikengillä on kyllä pärjännyt hyvin tänä talvena. Tilsakumeja en itse uskaltanut laittaa, kun pelkäsin että kengät irtoilevat enemmän. Kiva, että Muuli on innostunut menemään kentälläkin. Sapriinan kanssa on tapahtunut talven aikana samoin 🙂
TykkääTykkää
Hassua kun kirjoitit instassasi jonku kommentin jossa valintana oli ’lisätä varusteita ja kilpailla’. Kun rivien välistä lukee, haiskahtaa sun kirjoituksesta paljon se että ajattelutapasi on vähän se että kilpahevoset olisivat jotenkin huonommassa hoidossa ja ne ovat vain kilpavälineitä. Vaikka on oma tapa ja tyyli, pitää muistaa ettei se ole ainut oikea.
Kun kilpaillaan, se ei meinaa että hevoset tarhaavat 2h päivässä ja niitä ajetaan kepin kanssa tai hyppyytetään raipan kanssa. Monilla kuuluisilla ravitalleillakin hevoset asuvat pihatossa ja nauttivat elämästään. Ne ovat monesti jalostettu juoksemaan ja saavat siinä toteuttaa itseään. Useasti niiden varusteiden ym taustalla ovat ammattilaiset, kaikki tehdään hevosta ajatellen ja niin että hevosella on hyvä olla. Monesti isommat tallit ja verroinkin Ammatti tallit ymmärtävät hevosta paljon paremmin kuin itseoppineet harrastajat. On vaan niin että näemme sen loppusuoran ravikuvan niistä jossa kauhistellaan että voi kauhea kun tuolla on varusteita ja voi kauhea sitä ja tätä.
Joka lajissa ja tyylissä on toki niitä ihmisiä jotka ajattelevat vain itseään ja hevonen kärsii siitä, mutta kilpaileminen ei tarkoita etteikö hevonen saisi elää mukavaa ja luonnonmukaista elämää.
Itse olen ent.kilparatsastaja ja kaverini jotka ovat täysin itseoppineita puhuivat kerran että lähtevät johonkin luonnollisten hevosmiestaitojen kurssille. Tokaisivat siinä ettei sinua se niin taida kiinnostaa. Hieman naurahdin asialle, sillä todellakin kiinnostaa ja hevosillani on esimerkiksi erittäin luonnonmukainen elinympäristö. Vaikka käyttää kuiolaimia tai kilpailee, ei se tarkoita etteikö haluaisi hevlselleen luonnonmukaisia oltavia. Nämä edellämainitut asiat eivät poista toisiaan.
Esimerkiksi Lämminveriset ravihevoset ovat jalostettu juoksemaan ja terveenä ollessaan ne jokainen sitä rakastavat. Juosta kovaa.
TykkääTykkää
Itse asiassa tuossa Instagram-kyselyni valintaruudussa oli ”Lisätä varusteita TAI kilpailla”, koska valintoja ei saanut enempää kuin neljä ja jouduin laittamaan nuo kaksi erillistä asiaa samaan valintakenttään. Mutta siinä kyselyssähän olikin tarkoitus selvittää, mistä ihmiset kokevat paineita hevosharrastuksessa – ei sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tiedän toki, ettei kisaaminen automaattisesti tarkoita sitä, ettei hevosta arvosteta. Itsekin olen kisannut aiemmin jonkin verran, enkä missään tapauksessa halua tuomita niitä, jotka toimivat eri tavoin kuin minä itse. Kilpaileminen voi kuitenkin aiheuttaa hevoselle paljon stressiä. En ole missään sanonut, että kisaaminen olisi jotenkin väärin, mutta minua se ei kuitenkaan kiinnosta ja mielestäni kilpailusääntöjä pitäisi muuttaa hevosystävällisempään suuntaan. Turha silti yrittää provosoida minua asialla, jonka olet muutenkin tulkinnut rivien välistä. Minun tyylini harrastaa ja toimia hevosten kanssa ei suinkaan ole ainut oikea, enkä ole niin ikinä väittänytkään. Elämä on mukavampaa, kun ei liikaa vaivaa päätänsä toisten ihmisten asioilla 🙂
TykkääTykkää
Itse olen hokenut jo kauan aikaa itselleni, että elämässä ylipäätään tulisi keskittää energiaa niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Mutta vaikeaa se on – esimerkiksi omaa ulkonäköä tulee murehdittua aivan liikaa. Jotenki ihannoin tota sun elämänasennetta (ihan hevosten kanssa kuin muutenkin) – susta huokuu semmonen positiivinen energia 🙂 tietenkään somen perusteella vaikea tehdä mitään syväanalyysejä, mutta tällaisen kuvan oon susta saanut. Ja samanlaiseen mielentilaan yritän itsekin työstää itseäni!
Tästä kommentoimisesta vielä; nyt kun itsekin pitkästä aikaa täällä raapustan, tuli jotenkin hyvä mieli. Oli kiva käyttää aivoja vähän tehokkaammin. Aloinkin miettimään, miksen tätä edes useammin tee 🤔 instassa on ehkä jotenkin niin kiva painella jotaki äänestysnappeja – se kun ei niin paljoa vaadi. Koen kuitenkin, että tämmöiset vähän perusteellisemmat kommentit kuuluu kuitenkin edelleen blogin puolelle, ja muidenkin pitempiä kommentteja ja keskusteluja eri aiheista ois kiva lukea. Eli liputan siis, että blogi on ja pysyy 🙂 lukijoita kuitenkin varmasti on, vaikkakin kommentoimisen suhteen vähän laiskanpuoleisia!
TykkääTykkää
Itsekin olen aikoinaan murehtinut ihan liikaa omaa ulkonäköäni, mutta viimeisen vuoden aikana sekin on loppunut, kun pääsin pitkäaikaisesta riesastani aknesta eroon. Ihanasti kirjoitit, kiitos paljon ❤ Kommenttisi piristi ihan älyttömästi. Kyllä tätä blogia jaksaa kirjoittaa taas uudella innolla, kun muutamia vastaavia palautteita on taas tullut. Mukavampi kirjoittaa, kun tietää, että siellä ruudun toisella puolella on porukkaa ja joku ihan oikeasti lukee näitä juttuja! 😀
TykkääTykkää
Ihana asenne! Ja näinhän se on, säähän kun ei voi vaikuttaa mutta asenteeseen kyllä 🙂 Oot kyllä huipputyyppi ja kohtelet todella hienosti sun hevosia!
TykkääTykkää
Kiitos ihanasta palautteesta 🙂
TykkääTykkää
Olen ihan samaa mieltä. Sääolosuhteille ei voi mitään mutta kekseliäisyydellä siitä selviää. Oman kengättömän vuokrahevoseni kanssa ei ole ollut kentälle, eikä oikein maastoonkaan asiaa muutamaan viikkoon, joten ollaan tehty paljon naksutinkoulutusta ja maastakäsittelyä. Sun blogista olenkin saanut paljon hyviä ideoita niihin hommiin, kiitos siitä!
TykkääTykkää
Kiva kuulla, että olet löytänyt ideoita! 🙂 Sapriinakin oli viime vuoden alussa ilman kenkiä ja tosi paljon tuli silloinkin harjoiteltua maasta käsin ihan paikallaan tehtäviä asioita. Nyt hepoilla on onneksi tarhassa ollut yllättävän hyvät mahdollisuudet liikkua, kun metsätarha ei mene miksikään sääolosuhteiden muutoksista.
TykkääTykkää
Hei! Haluan vain kiittää todella mielenkiintoisesta blogistasi! Löysin sen eilen erään haun kautta, ja luin postauksen toisensa perään. Olen lapsuuden hevoshullu, jolta heppailu jäi ainakin 15 vuodeksi oikeastaan kokonaan pois. Kaksi viikkoa sitten kävin 1,5 h issikkavaelluksella ja jokin napsahti päässäni sen jälkeen. Nyt olen jo käynyt pari kertaa tunneilla uudella tallilla, ja haluan oppia lisää kaikesta hevosiin liittyvästä. Olen kuunnellut suurimman osan Katariina Alongin podcasteista, ja siksikin oli mielenkiintoista löytää blogisi ja tapasi toimia hevostesi kanssa. Tuntuu, että olen hyvässä tilanteessa. Hevosmiestaitoni ovat pahasti ruostuneet, mutta se on raivannut tilan oppia tätä kaikkea aivan uudella tavalla. Tallilla en ehkä pääse kokonaisvaltaisesti niitä työstämään, mutta se on hyvä alku. Mieleeni on alkanut kyteä siemen, josko voisin vielä joskus ystävystyä jonkin hevosen kanssa syvemmin. Sitä ennen nautin tästä uudesta alusta hevosten kanssa ja muilta oppien. Mukavaa kevättä sinulle ja Repelle sekä Sapriinalle!
TykkääTykkää
Kiitos itsellesi kivasta kommentista! Ihana kuulla, että innostuit lukemaan blogiani. Itsekin olen tuota Katariina Alongin podcastia kuunnellut suurella mielenkiinnolla, sillä tuntuu että olemme monessa asiassa tosi samoilla linjoilla. Aina ihan mahtavaa löytää samanhenkisiä hevosihmisiä. Tsemppiä sinulle hevostelun uudelleen aloittamiseen🤗
TykkääTykkää