Oli vaikea päättää, kummasta hevosesta kirjoittaisin blogiin, sillä molempien kanssa on tullut lähiaikoina tehtyä kivoja asioita erittäin onnistuneesti. Yritän kuitenkin olla tunkematta liikaa asiaa yhteen postaukseen, joten päätin tällä kertaa kirjoittaa blogiin Repen ratsukoulutuksen alkuaskeleista. En ole vielä tätä ennen juurikaan tarinoinut selkäännousuharjoitusten edistymisestä täällä blogin puolella, joten on korkea aika valaista asiaa.
Aloitin Repen kanssa selkäännousujakkaraan tutustumisen jo viime elokuussa ja vasta nyt tammikuussa kiipesin ensimmäistä kertaa sen selkään istumaan. Olemme alusta asti treenanneet siten, ettei kukaan ole ollut mukana pitämässä Repestä kiinni. Haluan, että Repe oppii seisomaan selkäännousussa paikallaan ilman, että sitä yritetään pakottaa tai painostaa siihen.
Repen pääasiallisina liikutusmuotoina ovat olleet taluttelu sekä maastaratsastus, eli ”work in hand”. Ajolle en ainakaan toistakseksi ole aikeissa Repeä opettaa, sillä meillä on todella huonot ajomaastot, eikä meillä ole Repelle sopivia kärryjä. Siispä olen keskittynyt opettamaan ratsastukseen liittyviä asioita mahdollisimman hitaasti ja huolellisesti.
Nyt olen huomannut, että ilman avustajaa harjoittelu ja pitkän kaavan mukainen totuttaminen selkäännousun eri vaiheisiin todellakin kannatti. Muutaman selässä istuskelun jälkeen olemme päässeet etenemään Repen kanssa jo siihen pisteeseen, että voimme liikkua ratsukkona käynnissä lyhyitä matkoja – enkä ole vieläkään tarvinnut avustajaa tai taluttajaa!
Alussa kävin vain muutaman kerran Repen selässä istumassa, sitten aloin opettaa kääntäviä apuja selästä käsin ja lopulta aloimme ottaa ihan yksittäisiä askeleita eteen ja taakse. Repe suhtautui todella rennosti kyydissä istuvaan ratsastajan heti alusta lähtien. Tavoitteena on, että se oppisi tänä vuonna ainakin kävelemään ratsastajan kanssa rennosti pyydettyyn suuntaan, pysähtymään, kääntymään ja ehkä tekemään vähän pohkeenväistöä.
Repe tekee jo maastaratsastuksessa väistöjä kuin vanha tekijä ja tänään se vähän tarjosi niitä minulle selästäkin. Yritetään nyt ensin kuitenkin keskittyä vahvistamaan rentoa käyntiä ilman kiemurteluja ja väistöliikkeitä. Uskon, että väistöt ja peruutukset Repe oppii selästäkin todella helposti, enkä halua Repen tarjoavan niitä ratsastaessa ratkaisuina kaikkeen mitä se ei ymmärrä, joten pyydän niitä toistaiseksi vain maasta käsin.
Vaikka kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, en halua ratsuttaa Repeä kiireellä, vaan esitellä jatkossakin uudet asiat rauhassa. Kun selkäännousua treenasimme pienissä osissa puolen vuoden ajan, arvioisin meidän treenaavan vähintään saman verran myös näitä lyhyitä käyntipätkiä ratsastajan kanssa ennen kuin mahdollisesti siirrymme ravin opetteluun. Ja aina jos vähänkään tuntuu siltä, että Repe tarvitsee pidempää kasvulomaa ratsuhommien harjoittelusta, annan sen sitten lomailla ja miettiä oppimaansa.
En suunnittele ratsukoulutuksen osalta mitään tarkasti, sillä haluan seurata Repen kasvua ja edetä varovasti. Repe on vasta kääntynyt 3-vuotiaaksi ja se voi kasvaa vielä muutaman vuoden ajan, joten mitään kunnon sisäänratsastusta on turha vielä tässä vaiheessa aloitella, kun kiirettä ei ole mihinkään. Alkuvuodesta eläinlääkäri kävi hoitamassa Repen hampaat ja arvioi, että sen kehitys näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä. Repe on kasvanut talven aikana paljon, eikä se ole tällä hetkellä takakorkea tai vaikuta kärsivän kasvukivuista, joten on hyvä hetki treenata näitä asioita.
Nyt viimeiset kolme kertaa olen istunut Repen selässä reilut 5 minuuttia kerrallaan ja sitä ennen vain parin minuutin jaksoja. Pääosin olemme olleet näissä treeneissä lähes paikallaan ja olen opettanut Repelle ohjasapuihin ja pohkeisiin reagointia, rapsutellut sitä ja kehunut vuolaasti rauhallisuudesta, tehden harjoituksista Repelle mahdollisimman mukavia ja helppoja. En ole halunnut lähteä liukkailla keleillä tai kovilla pohjilla liikkumaan ratsastajaan tottumattoman hevosen kanssa.
Tänä viikonloppuna satoi mukavasti lunta ja siksi oli sopiva hetki harjoitella selästä käsin liikkeellelähtöjä, pysähdyksiä ja kääntymistä. Tunnen myös itse oloni turvallisemmaksi, kun maassa on pehmeä lumikerros putoamista varten, hehe. Poikkeuksellisesti kävin nyt Repen kyydissä kahtena peräkkäisenä päivänä, koska säät kerrankin sallivat.
Kaikki sujui hienosti ja pääsimme kävelemään kääntöpaikalla noin kierroksen verran molempiin suuntiin. Oli hyvä veto kokeilla pieni pätkä ratsastusta kahtena päivänä peräkkäin, sillä tänään Repe oli huomattavasti tyytyväisemmän ja rennomman oloinen kuin eilen. Se selvästi tiesi jo, mitä kuuluu tehdä, eikä turhautunut kertaakaan. Eilen Repe alkoi herkästi peruuttamaan, jos pyysin sitä kääntymään, mutta tänään se ei kertaakaan peruuttanut hämmentyessään. Ainoastaan hidasti tai pysähtyi ja odotti ohjeitani rauhallisesti.
Repe kuuntelee aina todella tarkasti jokaista pyyntöäni ja reagoi niihin välittömästi. Jos pyydän Repeä pysähtymään pelkällä äänellä, se vetää jarrut pohjaan silmänräpäyksessä. Kun pyydän eteen, Repe lähtee reippaasti, vaikka toisinaan vielä haparoikin, mihin suuntaan olisi parasta mennä. Kääntyminen on ollut haastavinta ja Repe pyrkii vielä usein kääntäessäni pysähtymään ja kertaalleen varmistamaan, mikä nyt olikaan se suunta, johon piti liikkua.
Nyt aion antaa Repelle taas vähän miettimisaikaa ennen kuin jatkamme ratsastukseen liittyviä harjoituksia. Se on osoittautunut ihan äärettömän oppivaiseksi ja motivoituneeksi, joten en halua tehdä liikaa kerralla. Edistys ei saa olla liian huimaa, sillä muuten mennään kohta vahingossa jo takapakkia.
Uskon, että Repestä tulee vielä ajan myötä herkkä ratsu, joka lukee ajatuksiani ja kiipeää vaikka puuhun, jos pyydän. Niin kuuliaisesti ja innokkaasti se tuntuu suhtautuvan jokaiseen pyyntööni. Parasta on, että Repe on minulle juuri sopivan kokoinen ja muutenkin kaikin puolin sellainen hevonen, josta tykkään. Kompakti, herkkä ja säpäkkä, mutta silti hienosti kuulolla koko ajan. Viisas ja etevä pikkumusta!
Kuvat ©Mikko Kauttu
Kuulostaa niin upeelta kuinka kuuntelet hevosta etkä etene heti liian nopeasti vaan harjottelet rauhassa asioita. Se varmasti palkitaan! 🙂 Tykkään super paljon sun blogista ja on niin mielenkiintosta seurata sun juttuja somessa molempien hevosten kanssa!
TykkääTykkää
Kiitos, ihana kuulla 😍
TykkääTykkää
Ihan huippuhienoa ja mielenkiintoista seurata sinun etenemistäsi näiden kahden hevosen kouluttamisessa sekä instassa että täällä.
Hevostelin pienenä ja nuorena, kunnes aikuisiässä tuli todella pitkä tauko.
1,5 vuotta sitten hurahdin taas, mutta tällä kertaa paljon pahemmin kuin koskaan nuorena. 😝
Vaikka itse ratsastankin ns. paljon perinteisemmin, haluan oppia mahdollisimman paljon ja miettiä samalla, miten voin soveltaa sitä omaan elämääni ja omaan käytökseeni hevosten kanssa. Tuo, mitä sinä teet hevosten kanssa, tuo mieleen oman suhtautumiseni koirankoulutukseen.
Onnellisia ihmisiä ja onnellisia hevosia. ❤️
Ihanaa talven jatkoa teille!
TykkääTykkää
Kiitos paljon!❤ Koulutan kyllä hevosia vähän samaan tapaan, kuin monet kouluttavat koiria. Aika paljon pystyy soveltamaan asioita, vaikka eläinlaji on eri.
TykkääTykkää
Vähän offtopic mutta kiinnostais kuulla sun ajatuksia hevosen komentamisesta/torumisesta/millä ikinä ihmiset nimittääkään negatiivisen palautteen antamista hevoselle.
Puhutaan siis maastakäsin työskentelystä, siihen liittyvistä ongelmista esim. jyräily riimussa, uhittelu, näykkiminen, kuopiminen etc.
Ja kuten arvata saattaa, useilta hevosihmisiltä kuullut mitä erinlaisempia mielipiteitä tästä asiasta.
En ainakaan muista törmänneeni sulta tämmöseen postaukseen.
TykkääTykkää
En ole tosiaan kirjoittanut aiheesta mitään. Se miten itse reagoin, riippuu tilanteesta. Aika moni positiivista vahvistetta käyttävä on sitä mieltä, että kieltää ei saa, vaan pitää jättää huono käytös vain huomiotta. Itse kyllä kiellän (yleensä sanallisesti), mutta riippuu vähän asiasta. Joissain tilanteessa jätän vain huomiotta tai poistun paikalta (esim hoitopaikalla kuopiminen). Jos hevonen tekee jotain, mikä voi satuttaa ihmistä, kuten puree tms, saatan vähän enemmänkin komentaa, esim taluttaessa komennan yleensä narua ravistamalla ja äänellä. Yritän ensisijaisesti kertoa mitä haluan sen sijaan, että kieltäisin kaikesta mahdollisesta, mutta tarvittaessa kyllä kiellän. Kumpikaan meidän hevosista ei jyrää maasta käsin, mutta Repe saattaa joskus maastossa napsia käsivarresta, jos kierrokset nousevat liikaa (esim. kun haluaisi mennä kovempaa, eikä lupaa anneta) Silloin ravistan narua tai kiellän sanallisesti ja otan mukaan rauhoittavia harjoituksia, jotta saan ei-toivotut touhut loppumaan. Molemmat hevoset kuopivat hoitopaikalla aika herkästi, jos tylsistyvät. Silloin menen yleensä ulos ja tulen takaisin kun kuopiminen loppuu.
TykkääTykkää
Aikalailla samalla linjoilla itsekkin olen, tosin toivoisin kehittyväni vielä käyttämään positiivista vahvistetta hevoseen herkemmin.
Toki kun omia hevosia ei ole, ja harjoittelupaikoissa useat eri ihmiset käsittelevät niitä hevosia niin pyrin toimimaan aina ensisijaisesti omistajien ohjeiden mukaisesti.
Joihinkin juttuihin oon oppinut vaan olemaan reagoimatta turhaan, niinkuin juuri tuohon edellämainittuun kuopimiseen, tai uhitteluun niin kauan kun se jää pelkän uhittelun asteelle. (Monet ratsastuskoulu hevoset oppii uhittelemaan melko herkästi)
Opiskelija-aikoina muistan erään hevosen joka rupesi kahta kauheammaksi jos uhitteluun vastasi ihminen takaisin.
Kun jätti huomioimatta niin jäi pelkkään mulkoiluun ja luimimiseen.
Paljastui lopulta ihan kivaksi hevoseksi joka rakasti rapsutteluja mutta loimitusta vaan sattui inhoamaan yli kaiken.
TykkääTykkää
Huomioit Repen niin ihanasti ja lähestymistapasi resonoi minussa. Minulla on ollut reilun kuukauden nuori ex-ravuri jonka kanssa meinaan nyt todella hitaasti alkaa rakentamaan edellytyksiä ratsastukseen. Usko myös että maastakäsin on paras aloittaa ja rakentaa luottamusta ja yhteisymmärrystä.
Kiitos inspiroivasta blogista 🙂
TykkääTykkää
Voi kiitos, ihana kuulla😍 Tsemppiä sinulle hitaaseen ratsutusprojektiisi. Varmasti pehmeillä metodeilla ja hitaasti uusia asioita esitellen saa luottamuksen kuntoon ja tuloksena rennon hevosen.
TykkääTykkää