Oli vaikea päättää, kummasta hevosesta kirjoittaisin blogiin, sillä molempien kanssa on tullut lähiaikoina tehtyä kivoja asioita erittäin onnistuneesti. Yritän kuitenkin olla tunkematta liikaa asiaa yhteen postaukseen, joten päätin tällä kertaa kirjoittaa blogiin Repen ratsukoulutuksen alkuaskeleista. En ole vielä tätä ennen juurikaan tarinoinut selkäännousuharjoitusten edistymisestä täällä blogin puolella, joten on korkea aika valaista asiaa.

Aloitin Repen kanssa selkäännousujakkaraan tutustumisen jo viime elokuussa ja vasta nyt tammikuussa kiipesin ensimmäistä kertaa sen selkään istumaan. Olemme alusta asti treenanneet siten, ettei kukaan ole ollut mukana pitämässä Repestä kiinni. Haluan, että Repe oppii seisomaan selkäännousussa paikallaan ilman, että sitä yritetään pakottaa tai painostaa siihen.

Repen pääasiallisina liikutusmuotoina ovat olleet taluttelu sekä maastaratsastus, eli ”work in hand”. Ajolle en ainakaan toistakseksi ole aikeissa Repeä opettaa, sillä meillä on todella huonot ajomaastot, eikä meillä ole Repelle sopivia kärryjä. Siispä olen keskittynyt opettamaan ratsastukseen liittyviä asioita mahdollisimman hitaasti ja huolellisesti.

Nyt olen huomannut, että ilman avustajaa harjoittelu ja pitkän kaavan mukainen totuttaminen selkäännousun eri vaiheisiin todellakin kannatti. Muutaman selässä istuskelun jälkeen olemme päässeet etenemään Repen kanssa jo siihen pisteeseen, että voimme liikkua ratsukkona käynnissä lyhyitä matkoja – enkä ole vieläkään tarvinnut avustajaa tai taluttajaa!

Alussa kävin vain muutaman kerran Repen selässä istumassa, sitten aloin opettaa kääntäviä apuja selästä käsin ja lopulta aloimme ottaa ihan yksittäisiä askeleita eteen ja taakse. Repe suhtautui todella rennosti kyydissä istuvaan ratsastajan heti alusta lähtien. Tavoitteena on, että se oppisi tänä vuonna ainakin kävelemään ratsastajan kanssa rennosti pyydettyyn suuntaan, pysähtymään, kääntymään ja ehkä tekemään vähän pohkeenväistöä.

Repe tekee jo maastaratsastuksessa väistöjä kuin vanha tekijä ja tänään se vähän tarjosi niitä minulle selästäkin. Yritetään nyt ensin kuitenkin keskittyä vahvistamaan rentoa käyntiä ilman kiemurteluja ja väistöliikkeitä. Uskon, että väistöt ja peruutukset Repe oppii selästäkin todella helposti, enkä halua Repen tarjoavan niitä ratsastaessa ratkaisuina kaikkeen mitä se ei ymmärrä, joten pyydän niitä toistaiseksi vain maasta käsin.

Vaikka kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, en halua ratsuttaa Repeä kiireellä, vaan esitellä jatkossakin uudet asiat rauhassa. Kun selkäännousua treenasimme pienissä osissa puolen vuoden ajan, arvioisin meidän treenaavan vähintään saman verran myös näitä lyhyitä käyntipätkiä ratsastajan kanssa ennen kuin mahdollisesti siirrymme ravin opetteluun. Ja aina jos vähänkään tuntuu siltä, että Repe tarvitsee pidempää kasvulomaa ratsuhommien harjoittelusta, annan sen sitten lomailla ja miettiä oppimaansa.

En suunnittele ratsukoulutuksen osalta mitään tarkasti, sillä haluan seurata Repen kasvua ja edetä varovasti. Repe on vasta kääntynyt 3-vuotiaaksi ja se voi kasvaa vielä muutaman vuoden ajan, joten mitään kunnon sisäänratsastusta on turha vielä tässä vaiheessa aloitella, kun kiirettä ei ole mihinkään. Alkuvuodesta eläinlääkäri kävi hoitamassa Repen hampaat ja arvioi, että sen kehitys näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä. Repe on kasvanut talven aikana paljon, eikä se ole tällä hetkellä takakorkea tai vaikuta kärsivän kasvukivuista, joten on hyvä hetki treenata näitä asioita.

Nyt viimeiset kolme kertaa olen istunut Repen selässä reilut 5 minuuttia kerrallaan ja sitä ennen vain parin minuutin jaksoja. Pääosin olemme olleet näissä treeneissä lähes paikallaan ja olen opettanut Repelle ohjasapuihin ja pohkeisiin reagointia, rapsutellut sitä ja kehunut vuolaasti rauhallisuudesta, tehden harjoituksista Repelle mahdollisimman mukavia ja helppoja. En ole halunnut lähteä liukkailla keleillä tai kovilla pohjilla liikkumaan ratsastajaan tottumattoman hevosen kanssa.

Tänä viikonloppuna satoi mukavasti lunta ja siksi oli sopiva hetki harjoitella selästä käsin liikkeellelähtöjä, pysähdyksiä ja kääntymistä. Tunnen myös itse oloni turvallisemmaksi, kun maassa on pehmeä lumikerros putoamista varten, hehe. Poikkeuksellisesti kävin nyt Repen kyydissä kahtena peräkkäisenä päivänä, koska säät kerrankin sallivat.

Kaikki sujui hienosti ja pääsimme kävelemään kääntöpaikalla noin kierroksen verran molempiin suuntiin. Oli hyvä veto kokeilla pieni pätkä ratsastusta kahtena päivänä peräkkäin, sillä tänään Repe oli huomattavasti tyytyväisemmän ja rennomman oloinen kuin eilen. Se selvästi tiesi jo, mitä kuuluu tehdä, eikä turhautunut kertaakaan. Eilen Repe alkoi herkästi peruuttamaan, jos pyysin sitä kääntymään, mutta tänään se ei kertaakaan peruuttanut hämmentyessään. Ainoastaan hidasti tai pysähtyi ja odotti ohjeitani rauhallisesti.

Repe kuuntelee aina todella tarkasti jokaista pyyntöäni ja reagoi niihin välittömästi. Jos pyydän Repeä pysähtymään pelkällä äänellä, se vetää jarrut pohjaan silmänräpäyksessä. Kun pyydän eteen, Repe lähtee reippaasti, vaikka toisinaan vielä haparoikin, mihin suuntaan olisi parasta mennä. Kääntyminen on ollut haastavinta ja Repe pyrkii vielä usein kääntäessäni pysähtymään ja kertaalleen varmistamaan, mikä nyt olikaan se suunta, johon piti liikkua.

Nyt aion antaa Repelle taas vähän miettimisaikaa ennen kuin jatkamme ratsastukseen liittyviä harjoituksia. Se on osoittautunut ihan äärettömän oppivaiseksi ja motivoituneeksi, joten en halua tehdä liikaa kerralla. Edistys ei saa olla liian huimaa, sillä muuten mennään kohta vahingossa jo takapakkia.

Uskon, että Repestä tulee vielä ajan myötä herkkä ratsu, joka lukee ajatuksiani ja kiipeää vaikka puuhun, jos pyydän. Niin kuuliaisesti ja innokkaasti se tuntuu suhtautuvan jokaiseen pyyntööni. Parasta on, että Repe on minulle juuri sopivan kokoinen ja muutenkin kaikin puolin sellainen hevonen, josta tykkään. Kompakti, herkkä ja säpäkkä, mutta silti hienosti kuulolla koko ajan. Viisas ja etevä pikkumusta!

Kuvat ©Mikko Kauttu