Jatkan nyt tässä postauksessa vähän samoilla linjoilla kuin edellisessäkin, sillä Futuralta oppimani asiat kietoutuvat tällä hetkellä todella voimakkaasti siihen, miten haluan toimia Sapriinan ja Repen kanssa. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista, mitä Futuralta opin, on hevosen kuunteleminen. Vieläkään en osaa sitä täydellisesti, eikä sitä ehkä voi koskaan osatakaan niin hyvin, että ymmärtäisi joka kerta nopeasti kaikki hevosen välittämät signaalit, mutta yritän parhaani ja haluan kehittyä siinä.
Futuran kanssa käännekohtana oli se, kun sillä todettiin kinnerpatit vuonna 2014. Sen lanneselkä ja takajalat olivat aivan jumissa kinnerpattien takia. Eläinlääkäri ja fysioterapeutti antoivat minulle kuntoutusohjeet. Kahteen kuukauteen Futuralla ei saanut ratsastaa ja sen kanssa piti tehdä erilaisia fysioterapeutin suosittelemia jumppaliikkeitä mielellään useita kertoja päivässä. Lisäksi lannselän hoitoon käytettiin sähköstimulaattoria.
Kun hoidin Futuran jumeja päivittäin kahden kuukauden ajan, tapahtui jotain erikoista. Aiemmin se oli peittänyt kipunsa minulta viimeiseen saakka, mutta nyt se alkoikin itse näyttää minulle kipupisteitään ja ongelmiaan. Se alkoi kertoa herkemmin, jos jokin tuntui epämukavalta tai sattui. Se selvästi ymmärsi, että minä hoidin sen kipuja ja jumituksia. Että minulta niitä ei tarvinnut peittää, koska pyrin ymmärtämään ja tein asialle jotain.
Kun Futuralle tuli muutamia vuosia myöhemmin vielä kinnerpattien lisäksi muita vaivoja, joiden takia se lopulta lopetettiin, viimeisinä kuukausina en muuta tehnytkään, kuin katselin, kuuntelin ja tunnustelin sitä kaikki aistit niin herkkinä kuin suinkin pystyin. Huomasin, että mitä paremmin kuuntelin, sitä enemmän Futura kertoi. Kuunteleminen jäi päälle ja nyt kuuntelen molempia hevosiani niin tarkasti kuin nykyosaamiseni puitteissa pystyn.
Meillä on kaksi täysin erilaista hevosta. Aina en ole onnistunut niiden kuuntelemisessa ja ymmärtämisessä niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta viime aikoina olen kehittynyt siinä. Varsinkin Sapriinan ymmärtäminen on ollut vaikeaa, koska se on hyvin erilainen aikaisempiin hevosystäviini verrattuna. Suomenhevosiin myös usein liitetään automaattisesti olettamus, että ”Ne ovat jyriä, joita voi vähän kovistellakin. Vastata paineeseen paineella – eivät ne siitä miksikään mene. Sellaisia jäyhiä jässiköitä kun ovat.”
Sapriina on muuttanut käsitykseni suomenhevosista. Jännittyessään se hidastuu ja jämähtää. Ikään kuin sille kasvaisi juuret jalkoihin. En aluksi tajunnut, että kyse oli jännityksestä. Jos Sapriinan jännitys eskaloituu liian pahaksi, se painelee oikopäätä ihan mihin tahansa pusikkoon haluaa – kuskin pyynnöistä riippumatta. Tämän käytöksen nimesin viime kesänä puskajyräykseksi. Sitä ilmeni Sapriinan muutettua meille kotiin.
Alussa yritin vastata paineeseen paineella ja kääntää Sapriinan pois puskasta vaikka kaksin käsin yhdestä ohjasta vetäen. Nopeasti tajusin, että jyräämisen syynä ei ollut itsepäisyys tai kunnioituksen puute, vaan Sapriinan jännitys. Alla olevassa kuvassa näkyy, miltä Sapriina näytti jyräystilanteissa. Suun aukominen ja hampaiden kiristely lisääntyi ja sitten mentiin!
Sain jatkuvasti kuulla eri tahoilta, että Sapriinan kaltaista hevosta ei pitäisi missään tapauksessa kouluttaa ruokapalkalla, eikä ratsastaa kuolaimetta. Näin olen kuitenkin alusta saakka tehnyt, enkä ole muuttanut toimintaani kritiikistä huolimatta. Nyt olen tyytyväinen siitä, etten kuunnellut muiden ohjeita, vaan kuuntelin hevosta. Jatkoin ruokapalkan käyttöä, opiskelin aiheesta lisää ja keskityin palkitsemaan Sapriinaa rauhallisuudesta. Puskiin jyrääminen loppui kokonaan.
Sapriina on ollut alusta saakka todella hidas. Sen kanssa ei auta, vaikka ratsastaja voimistaisi apuja. Se nimittäin muuttuu kuuroksi pohkeille. Kun yritin alkuvaiheessa opettaa Sapriinalle laukannostoa, se jämähti sitä voimakkaammin paikalleen, mitä enemmän yritin kannustaa sitä eteenpäin. Nykyään ratsastan Sapriinalla pääosin ääniavuilla, joilla se toimii kaikkein parhaiten.
Huomasin jo alussa, että Sapriina pureskelee ja narskuttelee ratsastaessa jatkuvasti ja aukoo suutaan kuolaimettakin. Ajattelin, että se on opittu tapa. Kuolaimen kanssa suun aukominen oli pahimmillaan, mutta kuolaimettomiin siirtymisen jälkeenkin sitä esiintyi paljon. Hampaiden kiristely lisääntyy, jos teemme jotain uutta tai Sapriinan mielestä vaikeaa asiaa. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin suulla jäystämisen.
Suun aukomista tapahtuu myös taluttaessa, jos riimuun kohdistuu painetta. Lisäksi Sapriina kiristelee hampaitaan satulan laitossa. Käytös alkoi, kun satula kävi epämukavaksi ja sitä esiintyy edelleen, vaikkakin lievempänä kuin satulaongelman ollessa päällä. Hampaiden kiristely liittyy siis selvästi jännitykseen ja epämukavuuteen. Se on myös yksi hevosten rauhoittelevista signaaleista, joista voi lukea lisää esimerkiksi täältä.
Olemme harjoitelleet kaulanarulla ratsastusta, mutta siinäkin olen huomannut, että kaulaan tuleva paine harmittaa Sapriinaa. Sapriinalla on niin paksu kaula, että kaulanaru väkisinkin vähän painaa, jos se venyttää kaulaansa, vaikken edes vetäisi narusta. Kaulanarulla Sapriina ei kuitenkaan auo suutaan juuri lainkaan.
Olen ratsastanut muutamia kertoja kokonaan ilman kaulanarua ja suitsia, eikä suun aukomista ole tapahtunut silloin ollenkaan. Eilen kokeilin myös ratsastaa ilman mitään varusteita ja kaikki sujui aivan täydellisen rennosti. Sapriina kuunteli kaikkia pidättäviä ja kääntäviä apuja, eikä aukonut suutaan. Mielestäni on todella silmiä avaavaa, että hevosen käytös muuttuu näin paljon, kun varusteita vähennetään tai poistetaan ne kokonaan!
Ehkä liikuttavinta oli eilisen ratsastuksen aikana tämä tilanne: Sapriina jämähti kerran paikalleen ja alkoi syödä maasta lunta ja sinne pudonnutta rehua. Se ei liikkunut pohkeesta eteen. Voimistin apuja vanhasta tottumuksesta, mutta mitään ei tapahtunut. Kokeilin toista taktiikkaa. Heti kun sanoin ”loppu”, Sapriina lopetti lumen tonkimisen ja lähti marssimaan eteenpäin. Kun pyysin kauniisti, ymmärrettävästi ja mahdollisimman vähällä paineella, se tehosi heti.
Suojista Sapriina ei näytä tykkäävän yhtään. Sen vuoksi en ole moneen kuukauteen laittanut Sapriinalle suojia muulloin kuin ryteikköisille maastoreiteille lähtiessämme. Tiedän, että moni voi ajatella, että tämä on ihan turhaa ylireagointia. Mutta koska hevoseni selvästi näyttää, mistä varusteista se pitää ja mistä ei, haluan ottaa sen mielipiteet huomioon.
Sapriina on selvästi erityisen herkkä, mutta näyttää herkkyytensä sulkeutumalla kuoreensa. Se muuttuisi varmasti todella helposti opitusti avuttomaksi, jos sen signaaleja ahdistumisesta, jännittymisestä ja epämukavuudesta ei kuunneltaisi. Onneksi se kuitenkin näyttää selvästi tunteensa. Minulla on mahdollisuus kuunnella ja ymmärtää sitä, joten haluan käyttää tämän mahdollisuuden. Tahdon olla tälle herkälle sielulle mahdollisimman hyvä ystävä ja opetella ymmärtämään ja kunnioittamaan sitä niin hyvin kuin toista eläinlajia on mahdollista pystyä ymmärtämään ja kunnioittamaan.
Lähdin kirjoittamaan tätä postausta sillä ajatuksella, että kertoisin myös Repen reaktioista ja niiden kuuntelemisesta. Koska Repe on niin erilainen kuin Sapriina, tästä tulisi aika pitkä ja sekava teksti, jos lähtisin avaamaan vielä Repenkin sielunelämää. Seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin, millaisia haasteita Repen kanssa on, millaisia signaaleja Repe käyttää verrattuna Sapriinaan ja mitä asioita tällä hetkellä painotan Repen kanssa toimiessani. Nämä kaksi ihanaa tyyppiä ovat aivan erilaisia ja juuri siksi on niin opettavaista touhuta niiden kanssa. Ajattelen, että olen etuoikeutettu kun nämä kaksi huolivat minut ystäväkseen.
Jos heräsi jotain ajatuksia tai kysymyksiä, vastaan mielelläni kommenttikentässä tai seuraavassa postauksessa!
Olipa jälleen kiva ja avartava postaus! Erittäin tuttua tuo puhe suomenhevosista, että ovat jyriä.
Mahtavaa miten oot oppinu kuuntelemaan hevosta. Futuran reagointi sun antamaan apuun ja Futuran tunteiden näyttäminen kertoo jo siitä kuinka viisas hevonen todella on.
Harmittaa aina kaikki ”ponit(/tai ne suokit), jotka ovat itsepäisiä=raippaa aina pukittaessa ja jumittaessa. Ihmisten pitäs enemmän selvittää esim. pukittamisen syytä kuin ratkaisua sen lopettamiseen. Ponit joo yleensä on vähän vikurimpia omasta kokemuksesta, mutta ne joilla asiat ovat elämässä kunnossa, eivät tee stereotyyppisiä ponimaisuuksia. Lähinnä niiltä on löytynyt pilkettä silmäkulmasta.
Varsinki Sapriinasta tämä aihe kiinnosti, koska Sapriinan tyyppisien hevosten/ponien kanssa tulee usein vähän avuton olo. Ponituttu on juuri sellainen, että jumittamiseen ei todellakaan auta potkiminen ja raippa, vaan kysely ponilta ja itseään peiliin katsominen.
Kiitos hyvästä tekstistä jälleen!
TykkääTykkää
Kiitos itsellesi kivasta kommentista! 😊 Mulle tulee myös helposti avuton olo jämähtävien hevosten kanssa. Toisaalta nyt kun olen oppinut ymmärtämään Sapriinaa paremmin, olen toisaalta tosi kiinnostunut oppimaan lisääkin sen tyyppisten hevosten kanssa toimimisesta.
TykkääTykkää
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!
Hevosen kuunteleminen on taito, jossa voimme tulla paremmiksi kun olemme aidosti läsnä hevosen kanssa, sydän ja kaikki aistit avoimina vastaanottamaan sitä, mitä hevonen meille kertoo. Tärkeää on lisäksi se, että hyväksymme hevosen yksilönä, juuri sellaisena kuin hevonen on.
Myös Katariina Alongi puhui viime perjantain podcastissaan jähmettymisestä, mikä herätti minussa paljon ajatuksia ja tunteita.
Tekstistäsi sain lisää pohdittavaa. Nyt yritän jäsentää kaikkea tätä mielessäni.
Epäilen, että erään tuntemani hevosen käytös ratsastaessa onkin jähmettymistä eikä uppiniskaisuutta tai laiskuutta, joilla hevosen ajoittainen pysähtyminen ja paikalleen juurtuminen selitetään. Varsinkin kun usein paras keino ratkaista tilanne on olla tekemättä mitään, vain odottaa hiljaa. Hhmm…
”Mutta koska hevoseni selvästi näyttää, mistä varusteista se pitää ja mistä ei, haluan ottaa sen mielipiteet huomioon.” Tästä rakentuu keskinäinen luottamus ja ymmärrys. Arvostus. Rakkaus. ♥️ Kiitos Kaktu kun kuuntelet Sapriinaa ja haluat huomioida Sapriinan mielipiteet. 🙏
En häpeä tunnustaa, että puhun hevosille. Ääneen, ja ääneti. Uskon, että hevoset ymmärtävät ihmisiä paremmin kuin ihmiset ymmärtävät hevosia. Onneksi voimme oppia ymmärtämään hevosia paremmin joka kerta hevosen kohdatessamme. Lisäksi voimme oppia toinen toisiltamme, jakamalla kokemuksiamme hevosista sekä kaikkea hevosista ja hevosilla oppimaamme.
Hymyilevin terveisin,
Maarit 😊
TykkääTykkää
Kiitos aivan ihanasta kommentista❤ Itsekin kuuntelin tuon podcastin – tosin vasta tämän postauksen kirjoitettuani. Siinä puhuttiin myös ihmisten jähmettymisreaktiosta ja tajusin, etten itse muista, että olisin koskaan jähmettynyt. Ehkä siksi on ollut vaikeaa ymmärtää jähmettyvää hevosta 😅
TykkääTykkää
Hei 🙂
Olen itse kokenut jähmettymisen kerran, teini-ikäisenä. Kävelimme äitini kanssa metsäpolkua kun näin edempänä polun reunassa liikettä. Pysähdyin vaistomaisesti ja tajusin tuijottavani kyytä, joka luikerteli sulavasti mustikanvarpujen lomassa. Käärme liikkui alamäkeen, samaan suuntaan kuin mekin olimme menossa. Äiti ihmetteli ääneen pysähtymistäni. Olin täysin jähmettynyt pelosta, sillä en ollut koskaan ennen nähnyt kyytä. En saanut sanaa suustani. Sydämeni hakkasi, hengitykseni tiheni ja vaikka aivoni käskivät lähteä liikkeelle, olin täysin lamaantunut. Äitini huomattua mitä tuijotin, otti hän kädestäni kiinni ja juoksimme pois.
Nauroimme tapahtuneelle monesti jälkeenpäin. Onnekseni en ole kokenut vastaavaa toiste, sillä en ole koskaan tuntenut itseäni niin avuttomaksi. Mutta tuon kokemuksen myötä on helpompi ymmärtää jähmettymistä – myös hevosten.
TykkääTykkää
Olen seurannut teidän menoa instagramista jo pidempään, ja on ihana huomata kuinka hevosystävällisesti toimit hevostesi kanssa. Yksi asia kuitenkin on pistänyt silmään jo jonkin aikaa. Olet todella tarkka varusteiden sopivuudesta hevosillesi, ja käytät aikaa löytääksesi sopivat varusteet. Tämä kuitenkaan ei näytä pätevän valjaiden ja länkien kanssa. Sapriinan jännittäminen ohjasajaessa ja kärryjen eteen mentäessä voi hyvinkin johtua ihan siitä, että länget eivät istu ja valjaatkin ovat vähän miten sattuu. Se kävelee huomattavasti hankalammin valjaat ja länget päällä kuin satulan kanssa. Satulan epäsopivuuteen osaat kyllä puuttua nopeasti, mutta epäsopivien länkien/valjaiden kanssa jatkat touhuamista huoletta. Varsinkin länkien sopivuus on tarkkaa, eikä mille tahansa hevoselle passaa mitkä tahansa länget tai edes valjaat. Monille hevosille joudutaan sovittamaan useammat länget että ne oikeasti istuvat, niihin voi nojata, eivätkä ne haittaa hevosen liikkumista yhtään. Ja nuo Sapriinalla käytettävät (jopa itsetehdyt?) länget eivät näytä istuvan sille kunnolla. Tuon asian korjaamalla ajohommat voisivat muuttua Sapriinalle vähemmän jännittäväksi.
En siis todellakaan halua haukkua. Päin vastoin, minusta teidän menoa on ihana seurata, ja itse olen oppinut teitä seuraamalla valtavasti, ja saanut kasapäin uusia ideoita. Mutta joskus nuorempana asioista tietämättömänä on itsekin tullut käytettyä väärän mallisia valjaita ja länkiä ja tullut valjastettua miten sattuu, ja se harmittaa edelleen 20 vuotta myöhemminkin! Kun sain osaavammalta neuvoja, niin alkoi ajohommat maistua hevosellekin.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista 😊 En ole ajamista kovin paljon harrastanut ja työajoa en ollenkaan, joten en tietenkään samalla tavalla osaa sovittaa länkiä tai valjaita kuin vaikkapa satulaa. Tiedän kyllä, että nekin pitää sovittaa hevosille yksilöllisesti. Siksi Mikko kävi työvaljastuskurssilla, jossa opetettiin sovittamaan myös länget ennen kuin aloitimme Sapriinan kanssa ajohommien harjoittelun. Tietenkin voi olla, ettemme niillä taidoilla ja netistä videoita katsomalla ole osanneet sovittaa niitä oikein. Sapriinalle olemme kokeilleet kolmia eri länkiä. Länget eivät ole itse tehdyt, mutta kunnon länkipatjaa meillä ei vielä ole, joten länkiin on kiinnitetty huopa naruilla patjaksi. Siksi länget varmaan näyttävät vähän omatekoiselta viritykseltä. Sapriinan kanssa isoin ongelma ajo-opetuksessa on, että se jännittää aisoja. Siksi se myös kävelee vähän hassusti aisat perässä. En itse huomaa, että se kävelisi hankalammin, vaan ainoastaan varovaisemmin ja ajoittain vähän poikittaen, mutta tämä on selvästi yhteydessä aisoihin eikä länkiin. En tiedä mitä tarkoitat sillä, etteivät ajohommat maistuisi hevoselle, sillä Sapriina on kyllä vaikuttanut niistä kovasti tykkäävän. Emme vain halua edetä niissä yhtään liian nopeasti, sillä muutaman kerran se on aisoja laittaessa säikähtänyt ja olemme siksi ottaneet asian suhteen todella maltillisesti.
Olisi mukava tietää tarkemmin, millä tavoin nuo länget eivät näytä sinusta istuvan Sapriinalle, niin olisi helpompi tarkistaa ja tarvittaessa korjata asia. Meillähän ei ole näillä nykyisillä varusteilla tarkoitus lähteä ajelemaan. Koska totutamme Sapriinaa ajohommiin hitaasti ja ajan kanssa, emme ole esimerkiksi vielä hankkineet mäkivöitä tai kunnon länkipatjaa. Tarkoitus on tietenkin hommata kunnolliset ja hevoselle sopivat varusteet, mutta olemme asennoituneet hommaan niin, että saattaa mennä jopa vuosi ennen kuin Sapriinalla oikeasti päästään ajamaan.
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen postaus? Heräsi monia kysymyksiä ja ihmetyksiä. Tuo Sabriina kuulostaa ihan minulta ihmisen jos en osaa jotain tai alan pelkäämään menen kuoreeni ja annan hevoselle vääriä singnaalia ja välillä ne on ristiriidassa mitä pyydän. Miten joku voi ratsastaa ilman kuolaimia miten tuo hevonen pysäytetään ”kamalassa”laukassa tai käännetään? Onko sulle hyviä neuvoja ratsastajalle joka näkee mörköjä joka paikassa ja ne pahenee maastossa vaikka mitään pahaa ei ole käynyt
TykkääTykkää