Rauhoittelevat signaalit ovat hevosen tapa ilmaista tunteitaan laumassa ja rauhoitella itseään tai muita läsnäolijoita stressaavissa tilanteissa. Hevoset käyttävät rauhoittelevia eleitä esimerkiksi stressaantuessaan, purkaessaan jännitystään tai hämmentyessään. Repen kanssa toimiessani olen oppinut enemmän hevosen rauhoittelevista signaaleista, kuin minkään muun hevosen kanssa koskaan.

Rauhoittelevia eleitä ovat mm. haukottelu, pureskelu, kielellä lipominen, pään hinkkaaminen jalkaan tai esineisiin, leukojen venyttely kieli ulkona, pään ja kaulan laskeminen alas, jne. Näiden signaalien tarkoitus on välttää konflikteja ja saada muut lauman jäsenet (tai ihmiset) ymmärtämään, että hevonen pyrkii ratkaisemaan tilanteen rauhanomaisesti.

Linkitin jo edelliseen osaan artikkelin, jossa on kerrottu selkeästi hevosten rauhoittelevista signaaleista, mutta teen sen vielä uudelleen, sillä aihe ei välttämättä ole kaikille tuttu. Jos haluat perehtyä asiaan tarkemmin, lue lisää täältä. (Linkin artikkeli on julkaistu Heportteri-lehdessä 11.1.2018)

Repe on mestari rauhoittamaan ristiriitatilanteita – niin minun kuin Sapriinankin kanssa. Olen seurannut Sapriinaa ja Repeä paljon tarhassa ja huomannut, että Sapriina pyrkii usein ohjailemaan Repeä mielensä mukaan. Sapriinalla on nimittäin massaa, jolla jyrätä. Ja onhan se isompi, vanhempi ja voimakastahtoisempi. Repe on monessa asiassa Sapriinaa rohkeampi ja usein Sapriina haluaisi, että Repe kulkisi ensimmäisenä. Sapriina kokee selvästi turvallisemmaksi kulkea sen perässä.

Repe ei kuitenkaan aina ihan mukisematta tähän järjestelyyn suostu. Vaikka Sapriina yrittää ohjailla Repeä liikkumaan haluamaansa suuntaan, Repe ei välttämättä siirry. Joskus se saattaa jämähtää paikalleen ja aloittaa toistuvan haukottelemisen. Silloin Sapriina ei yleensä jatka Repen ajamista voimakkaammin, vaan jää odottamaan ja neuvottelemaan siitä, mihin siirrytään, miten ja milloin.

Olen joskus seurannut useita minuutteja tilannetta, jossa Repe haukottelee uudelleen ja uudelleen ja Sapriina pohtii, jyräisikö kaverin läpi vai odottelisiko suosiolla, että kaveri siirtyy itse? Vai pitäisikö kenties olla urhea ja liikkua ihan itse edeltä sinne mihin haluaa?

Sapriinalla ja Repellä on harvoin mitään isompia kiistoja. Yleensä konfliktit liittyvät siihen, että kumpikin haluaisi ihmisten huomion, mutta Sapriina haluaa sitä Repeä kuumeisemmin, joten se ajaa Repen pois. Repen kasvaessa tilanne on tasoittunut ja nykyään Sapriina antaa ihmisten käydä ihan rauhassa rapsuttelemassa Repeä. Repe on selvästikin kasvaessaan osoittanut Sapriinalle, ettei ole ihan tuosta vain pompoteltavissa.

Rauhoittavista signaaleista Repe käyttää useimmiten haukottelua tai leukojen venyttelyä kieli ulkona. Nyt kun Repellä vaihtuu hampaat tiuhaan tahtiin, se tykkää kovasti pureskella ja imeskellä ihmisten vaatteita. Pipon tupsu ja kaikki mahdolliset karvareuhkat ovat Repen suosikkeja. En ole kovin tiukkis ja annan Repen joskus leikkiä vaatteillani, kunhan se osaa ottaa niistä kiinni nätisti.

Joskus Repe kuitenkin ottaa oikein kunnolla hampaat tanassa kiinni hihasta tai ihosta. Se ei ole mielestäni OK ja silloin kiellän asiasta. Tästä Repe yleensä harmistuu ja aloittaa haukottelemisen. Todennäköisesti se yrittää näin kertoa, ettei tarkoita mitään pahaa napsimisellaan – hampaissa vain tuntuu siltä, että tekee kovasti mieli purra kaikenlaista.

Mielenkiintoista tässä on se, että Repe tekee näitä asioita ainoastaan jos käyn moikkaamassa sitä tarhassa tai makuuhallissa. Hoitopaikalla tai taluttaessa tai se ei juuri koskaan yritä pureskella vaatteitani. Ihan kuin se ajattelisi, että hevosten alueella leikitään hevosten ehdoilla ja tarhan ulkopuolella ollaan asiallisesti työmoodissa.

Muutaman kerran kun olen itse ollut hermostuneessa mielentilassa Repen kanssa toimiessani, tuo ihmeellinen pieni hevonen on osannut rauhoittaa minut. Jos puhun kiihtyneellä äänellä ja käyttäydyn hermostuneesti, Repe pysähtyy, laskee päänsä alas, hiljenee täysin ja odottaa. Se odottaa niin kauan, kunnes pystyn taas kontrolloimaan itseäni. Näin tapahtuu myös silloin, jos olen erityisen innostunut jostain asiasta ja kerron siitä jollekin toiselle ihmiselle kovalla äänellä.

Tämä on jotain aivan ihmeellistä, enkä ole kokenut sellaista aiemmin hevosten kanssa. Yleensä ne ovat reagoineet hermostumiseen hermostumisella, mutta Repe on löytänyt ainakin minuun paremmin tehoavan keinon. Se rauhoittaa minut olemalla itse niin hiljaa, että alan ihmetellä hiljaisuutta ja ymmärrän, että nyt pitää rauhoittua. Joka kerta olen yllättynyt tilanteesta yhtä paljon. Silloin on yleensä alkanut hävettää oma käytös ja tehnyt mieli pyytää Repeltä anteeksi.

On helppo rauhoittua, kun huomaa ihan käytännössä, että oma käytös saa hevosen hiljenemään. Jos käytökseni laukaisisi hevosessa heti selkeää hermostumista, sitä olisi varmasti vaikeampi korjata, koska hevosen hermostuminen usein lisää myös ihmisen hermostuneisuutta. Repen hienon toiminnan ansiosta hermostumisesta ei tule kierrettä. Heti kun saan palautettua mielentilani riittävän rauhalliseksi, myös Repe palautuu entiselleen.

On ollut aivan älyttömän hienoa oppia ymmärtämään paremmin hevosten elekieltä. Sapriinan ja Repen tyypillisesti käyttämät rauhoittelevat eleet ovat ihan erilaisia keskenään. Ne kuitenkin ymmärtävät toisiaan ja toimivat pääosin sopuisasti keskenään ”laumana”. Minäkin osaan jo tunnistaa kummankin hevosen yksilölliset eleet. Näin pystyn välttämään konflikteja hevosteni kanssa ja arvioimaan, milloin esimerkiksi uusi tehtävä on liian jännittävä tai milloin oma toimintani hermostuttaa tai hämmentää hevosta.