Hevoset ovat asuneet meillä kotipihassa jo pian vuoden verran, joten nyt saatte kuulla, millaista tämä oman pihaton pyörittäminen on todella ollut. Pyysin seuraajia lähettämään minulle kysymyksiä Instagramissa ja pähkäilimme vastauksia Mikon kanssa. Joihinkin kysymyksiin vastasimme molemmat erikseen. Näin vastauksiin saatiin myös hevosharrastuksen pariin aikuisiällä tempautuneen miehen näkökulma, joka kaiken järjen mukaan eroaa jonkin verran kaltaiseni 25 vuotta hevosten kanssa touhuilleen elämäntapaharrastajan näkemyksistä.

Oliko teillä alkuun pelkoja tai epävarmuutta sen suhteen, kuinka hevosten pito tulee sujumaan omassa pihassa?

Kaktu: Muistan, että alussa olin vähän huolissani siitä, miten ne selviävät hengissä, jos olimme työpäivän ajan poissa kotoa. Onneksi olemme pystyneet olemaan tosi paljon kotona (kumpikin tekee pääosin etätöitä), joten hevosia on pystynyt hyvin tarkkailemaan päiväsaikaankin. Nykyään minua ei kyllä enää jännitä, vaikka joutuisinkin jättämään hevoset päiväksi kotiin.

Mikko: Luotin, että Kaktu tietää pitkän hevoskokemuksensa puolesta, mitä on tekemässä ja osaa huolehtia hevosten hyvinvoinnista. Omalta osaltani taas luotin siihen, että osaan rakentaa kaikenlaista ja pystyn sitä kautta ratkomaan mahdollisia ongelmia. On ollut kivaa ja mielenkiintoista pohtia, millainen systeemi kannattaa rakentaa esimerkiksi hevosten ruokintapaikalle ja millaiset hoito- ja asuintilat niille sopivat parhaiten.

Miten keksitte rakentaa pihaton leirikeskukseen? Kuinka rakennusluvan saaminen onnistui? Miten rakennus on toiminut uudessa tarkoituksessaan?

Kaktu: Jo ennen kuin olin itse muuttamassa tiluksille, Mikko alkoi miettiä, olisiko tilalla yhtäkään rakennusta, josta voisi muokata hevosille sopivan. Tiesi varmaan, että hevosten avulla voi pyydystää itselleen vaimon. Olin jo aiemminkin ajatellut, että jos ottaisin hevosia joskus omaan pihaan, haluaisin nimenomaan pihaton. Koska leirikeskusrakennuksessa oli iso sali, minulle tuli heti mieleen, että se voisi sopia pihatoksi.

Rakennusluvan saaminen onnistui melko helposti, mutta vaati kuitenkin vaivannäköä. Piti toimittaa tarkat suunnitelmat ja pohjapiirrokset rakennusvalvontaan. Palotarkastaja, ympäristöinsinööri, eläinlääkäri ja rakennusvalvoja katsoivat suunnitelmat läpi ja lopuksi tehtiin vielä käyttöönottotarkastus.

Rakennus on toiminut pihattona oikein hyvin. Se on kesällä mukavan viileä ja talvella kuitenkin pitää hyvin tuulta ja lämpöä. Rakennuksessa on koneellinen ilmanvaihtokin, mutta sitä ei ole tarvinnut vielä käyttää.

Tekisittekö jotain toisin?

Kaktu: Pihaton osalta ei kyllä tule mitään mieleen. Heti alussa tuli korjattua sellaiset asiat, joissa huomattiin jotain haasteita. Esimerkiksi hoitotilassa tasainen betonilattia osoittautui liian liukkaaksi, mutta Mikko laittoi siihen lankkulattian ja ongelma korjaantui.

Heinien säilytyksen osalta olisimme varmasti tehneet jotain toisin, jos meillä olisi ollut enemmän aikaa raivata ladosta tilaa heinille. Nyt osa paaleista vähän kärsi, kun niillä ei ollut riittävästi ilmatilaa ja ehkä toistakymmentä paalia jouduimme heittämään pois homehtumisen takia. Tähän varmasti vaikutti myös märkä syksy ja talvi, mutta yllättävän hyvin saimme silti heinät säilymään. Tänä vuonna meillä on polttopuita varten erilainen säilytysratkaisu, joten paaleille jää ladossa paremmin tilaa.

Mikko: Ei tule tilojen osalta mieleen mitään sellaista asiaa, joka olisi pitänyt tehdä toisin. Ensimmäisinä viikkoina saimme pienet epäkohdat korjattua ja nyt kaikki on toiminut loistavasti.

Miten huolehditte hevosten turvallisuudesta?

Kaktu: Yritimme mahdollisimman hyvin ottaa hevosten turvallisuuden huomioon pihattoa suunnitellessamme. Rajasimme alueen siten, ettei hevosten ulottuville jää esimerkiksi johtoja, pistorasioita tai ikkunoita. Kävimme myös tarhan tarkasti läpi ennen hevosten muuttoa, keräsimme mahdolliset roskat ja kartoitimme vaaranpaikat. Esimerkiksi tarhan alueella olevan vanhan maakellarin aitasimme siten, etteivät hevoset pääse sen lähelle.

Eipä noita eläimiä voi pumpulissakaan pitää ja on ollut ihana nähdä, miten rempseästi molemmat ryskivät tuolla menemään pitkin puskia, mutta osaavat silti varoa. Niistä on tullut tosi varmajalkaisia. Muutaman kerran on ollut jotain pieniä haavoja hoidettavana ja Repellä oli alkusyksystä silmätulehduskierre, mutta ihmeen hyvin nuo ovat muuten pysyneet terveinä.

Aitoja ja heinälaatikkoa tehdessä olimme tarkkoja siitä, ettei mihinkään jää kavion mentäviä rakoja, joihin voi jäädä kiinni. Paali on slowfeeding-verkon alla ja sen ympärille kasataan noin 80cm korkeat laidat, jotta hevoset eivät takertuisi hokeistaan verkkoon. Sapriina tosin jäi eilen ensimmäistä kertaa kengästään kiinni verkkoon, kun se päätti yrittää nousta etusillaan paalin päälle kissan perässä. Onneksi olimme paikalla ja saimme leikattua puukolla verkon poikki ennen kuin Sapriina alkoi riuhtoa itseään vapauteen. Säikähdyksellä siis selvittiin!

Onko arjen uudelleen aikatauluttaminen ollut vaikeaa?

Kaktu: Ei sitä ole tarvinnut juurikaan aikatauluttaa. Aikatauluja on meillä sen verran, että kahden viikon välein haetaan uusi paali. Etätöissä ollessa hevosten hoitaminen on helppoa ja kun nuo pärjäävät hyvin vapaalla heinällä, se on vielä helpompaa. Hevosille annetaan väkirehut liikutuksen yhteydessä, koska syöttömäärät ovat sen verran pieniä. Vedet tarkistetaan pari kertaa päivässä.

Mikä on ollut haastavinta?

Kaktu: En ole huomannut mitään isompia haasteita hevosten pidossa kotona. Olemme osanneet rakentaa tilat siten, että hevosten hoitaminen, ruokkiminen ja käsittely on helppoa. Alussa oli haastavaa saada hevoset syömään omat rehunsa nätisti ja ruokakuppi pysymään kiinni seinässä. Repellä oli tapana kuopia ruokakuppia ja heittää kaikki ruoat pitkin poikin ja Sapriina taas söi Repen ruoat. Väkirehujen syöttämiseen piti keksiä aika montakin systeemiä ennen kuin löytyi se lopullinen.

Ongelma ratkesi, kun Mikko rakensi ruokakupille puisen telineen makuuhallin seinään ja kuppi otettiin pois aina ruokinnan jälkeen. Nyt ruokimme hevoset niin, että Sapriina tulee syömään rehunsa hoitopaikalle ja Repe syö makuuhallissa telineessä olevasta kupista.

Mikko: Yleisesti hevosten pitämisessä omassa pihassa ei ole ollut mitään vaikeaa. Oikeanlaisten ja hevosille sopivien varusteiden valinta on ollut selvästi haastavinta. Molemmat hevoset muuttuvat ja kasvavat koko ajan, joten satuloita on pitänyt vaihtaa aika tiheään tahtiin.

Mikä on yllättänyt?

Kaktu: Se, että hevoset ovat rikkoneet niin vähän paikkoja. Kaksi kertaa olemme joutuneet korjaamaan sähköaitaa, kerran parantelemaan makuuhallin aitaa ja kaksi kertaa korjaamaan heinälaatikosta irronneen laudan. Lisäksi kuivikkeen menekki on ollut todella pieni. Hevosten hoitaminen omassa pihassa on ollut helpompaa ja vaivattomampaa, kuin kuvittelin. Tosin edeltävä talvi on ollut niin lämmin, että mikään ei missään vaiheessa pahemmin jäätynyt. Hevoset eivät myöskään tarvinneet loimia koko talvena.

Ehkä niitä hankaliakin hetkiä vielä tulee, mutta ainakin toistaiseksi pihaton ylläpito ja hevosista huolehtiminen on sujunut helposti ja mukavasti. Olen myös yllättynyt siitä, aktiivisesti Mikko on osallistunut hevosten hoitamiseen, liikuttamiseen ja hevosten tilojen kehittämiseen koko ajan, vaikkei hänellä ollut aikaisempaa kokemusta hevosista.

Mikko: Helppous on yllättänyt. On ollut pelkästään mukava touhuta hevosten kanssa ja rakentaa niitä varten kaikenlaisia hienoja virityksiä.

Miten aiotte vielä kehittää hevostilaanne?

Kaktu: Haluaisimme rakentaa ratsastuskentän purupohjalla ja sitä varten onkin jo kaadettu puita rannasta. Maata täytyy vielä työstää, eli irrottaa muutamia kantoja, tasoittaa ja kaivaa pari ojaa. Emme ota stressiä aikataulusta, joten kenttä valmistuu sitten kun siihen on aikaa ja rahaa. Pihattorakennuksessa satulahuone on vielä keskeneräinen.

Toistaiseksi pihatossa asuvat vain omat hevosemme, joten mitään paineita tilojen kehittämiselle ei ole. Toisaalta voisi olla ihan kiva, jos olisi joku asiakaskin, jotta saisi useammin ratsastusseuraa. Ennen kentän valmistumista emme kuitenkaan ole suunnitelleet tarjoavamme paikkoja ulkopuolisille. Jos tuohon ottaisi yhdenkin hevosen lisää, pitäisi rakentaa toinenkin kulkuovi hevosille ja enemmän hoitopaikkoja.

Onko ollut mahdollista käydä pidemmillä reissuilla?

Kaktu: Meillä ei ole tarvetta päästä usein reissuun, mutta ne pari kertaa, kun olemme käyneet noin viikon reissulla, olemme saaneet hevosille helposti hoitajan joko kaveripiiristä tai perheenjäsentemme joukosta. Hevosille on ollut helppo löytää hoitaja, sillä ne ovat vapaalla heinällä ja ruokinta on siksi tosi vaivatonta. Lähinnä hoitajan on huolehdittava vesien täytöstä ja terveydentilan tarkkailusta. Ei haittaa, jos hevoset ovat muutaman päivän liikuttamatta, koska ne liikkuvat isossa tarhassaan itsenäisestikin sen verran paljon.

Mistä saatte heinät, miten säilytätte niitä ja miten hoidatte lannan käsittelyn? Entä kuivikkeet?

Kaktu: Ostamme heinät Sapriinan kasvattajalta, joka asuu meiltä 3km päässä. Kävimme viime kesänä itse keräämässä heidän pelloiltaan pikkupaaleja, joita syötimme hevosille pääosin lämpiminä kuukausina. Pikkupaaleja säilytämme niille varatussa heinäladossa. Syksystä lähtien olemme hakeneet kerran kahdessa viikossa Sapriinan kasvattajalta ison säilöpaalin, josta hevoset ovat syöneet aina tarkalleen kaksi viikkoa.

Sapriinan kasvattajan kautta saimme käyttöömme myös traktorin peräkärryn, johon lannat kerätään. Hän ottaa meiltä lantakuorman pelloilleen keväisin. Kahden hevosen talliin ei tarvita isoa lantalaa ja makuuhallin patjakin toimii lupien mukaan meillä osana lantavarastoa, vaikkei käytännössä siltä näytäkään, koska siivoamme makuuhallin säännöllisesti myös talvikaudella.

Kuivikkeena meillä on tällä hetkellä purua, purupellettiä, kuivia lehtiä ja olkea sekaisin. Purut saimme omasta takaa, kun sahautimme puutavaraa. Purupelletillä täydennettiin purun määrää jossain vaiheessa. Loppusyksystä lakaisimme pihasta kuivat lehdet pihattoon. Talvella makuuhalliin laitettiin yksi iso olkipaali. Kaiken kaikkiaan kuivikkeisiin on mennyt vuoden aikana noin 270 euroa.

Yllättikö hevosiin menevä raha jollain tavalla? Odotitteko halvempia tai kalliimpia ylläpitokustannuksia? Miten kustannukset eroavat hevosenpidon hinnasta täysihoitotallissa?

Kaktu: Ei ole yllättänyt. Kustannukset tosin muodostuvat eri tavalla kuin täysihoitotallissa ja esimerkiksi koko vuoden heinät voi periaatteessa joutua maksamaan kerralla. Meillä kuluja on tasoittanut huomattavasti se, että hevoset siirtyivät vapaalle heinälle ja että olemme maksaneet aina viidestä pyöröpaalista kerrallaan. Pikkupaalien syöttäminen olisi tullut selvästi kalliimmaksi kuin pyöröpaalien. Kengitys on kuitenkin meillä selvästi kallein kuluerä.

Sähkö- ja vesilaskut ovat meillä tosi pienet. Pihatossa ei ole ollut mitään lämpöjä päällä koko talvena, mutta makuuhallin lämpötila pysyi silti lähes koko talven plussan puolella. Ehkä vielä joskus tulee kylmempiä talvia, jolloin pakkanen voi aiheuttaa kustannustason nousun.

Karkeasti sanottuna meillä menee yhden hevosen ylläpitoon (kengitys, heinät, rehut, kuivikkeet, sähköt ja vesi) noin 150€/kk. Kahta hevosta pitää siis omassa pihassa selvästi halvemmalla, kuin yhtä hevosta täysihoitotallissa. Eläinlääkärikuluja en tähän nyt lähtenyt laskemaan, sillä ne voivat aina vaihdella ja esimerkiksi raspausväli on Sapriinalla ja Repellä eri.

Pitääkö mielestänne sanonta ”Huoleton on hevoseton” paikkansa?

Kaktu: Mielestäni se ei ole ikinä pitänyt paikkaansa. Hevoset tekevät elämästä huomattavasti mielenkiintoisempaa ja rikkaampaa, eivätkä juurikaan aiheuta minulle huolta tai stressiä. Ja jos joskus aiheuttavat, todennäköisesti siinä on itselle hyvä tilaisuus oppia uutta ja kehittyä, joten loppupeleissä sekin on positiivinen asia. Meillä hevoset ovat onneksi pysyneet terveinä, joten sen suhteen ei ole tarvinnut stressata.

Hevosten omassa pihassa pitämisen plussat ja miinukset?

PLUSSAT

  • Pääsee tutustumaan hevosiin kokonaisvaltaisemmin, kun on niiden kanssa paljon tekemisissä ja pystyy tarkkailemaan niiden käytöstä enemmän. Näin on myös helppo huomata poikkeava käytös, sairastumiset, jne.
  • Pystyy ihan täysin vaikuttamaan siihen, miten hevosia hoidetaan ja kuinka tiloja kehitetään.
  • Voi harrastaa rennosti ilman suorituspaineita.
  • Harrastaa voi koska tahansa ja pienemmällä kynnyksellä, kun ei tarvitse fyysisesti siirtyä mihinkään.
  • Voi mennä rapsuttelemaan hevosia vaikka kesken työpäivän, jos haluaa.
  • Hevosista tulee helpommin tärkeitä perheenjäseniä ja lemmikkejä, kun ne ovat koko ajan läsnä.
  • Tulee ylpeä ja hieno fiilis, kun kaikki asiat ovat itse suunniteltuja ja itse rakenneltuja (ainakin siinä tapauksessa, että tosiaan tekee kaiken itse).

MIINUKSET

  • Kaikki raha ja aika tiluksien kunnostamiseen revitään omasta selkänahasta, eli kalliita uudistuksia ei pysty tekemään nopealla aikataululla (ellei satu olemaan rikas).
  • Reissuun lähtiessä pitää järjestää hevosille hoitaja.

Muita miinuspuolia on aika vaikea keksiä. Hevoset ovat tuoneet paljon iloa ja mukavaa yhteistä puuhastelua elämäämme. Jos saa suunniteltua toimivat ja käytännölliset tallitilat sekä varmistettua hevosille riittävästi ulkoilua ja sopuisan lauman, hevosten pitäminen kotona sujuu todennäköisesti helposti. Tietenkin siihen vaaditaan myös riittävästi kokemusta, sopivat puitteet ja kykyä olla stressaamatta jokaisesta pikkuasiasta.

Jos itsellä on tapana ärsyyntyä ja stressaantua siitä, ettei jokin asia on keskeneräinen, hevosten pitämisestä omassa tallissa saa kyllä varmasti tehtyä rankkaa. Me olemme onneksi tottuneet remontin myötä siihen, että asioita ei saa hetkessä valmiiksi ja sopeudumme siihen hyvin. Uskon, että meillä isoin helpotus on nimenomaan se, että hevosemme asuvat pihatossa ja niiden iso tarha sisältää paljon aktiviteetteja. Kun hevosilla on puuhasteltavaa ihan omasta takaa, korsirehua on saatavilla ja liikkumiseen on paljon tilaa, tihutyöt ja sairastelut jäävät suurella todennäköisyydellä vähemmälle tai kokonaan pois.