Muutama ihminen on eilisen päivän aikana linkittänyt minulle Helsingin Sanomien artikkelin, jossa kerrotaan eläinlääkäri Kati Tuomolan ravihevosille ja kenttähevosille tekemistä suututkimuksista. Artikkeli on luettavissa vain tilaajille, mutta siinä kerrotaan, että 261 ravihevoselle tehdyssä tutkimuksessa 84 prosentilla hevosista löytyi suustaan jonkinasteisia kuolainten aiheuttamia suuvaurioita. Yli puolella hevosista oli suussaan useampi kuin yksi vaurio. Vakavia vaurioita löytyi joka viidenneltä ravihevoselta.
Myös kenttäratsastushevosille on tehty Kati Tuomolan toimesta vastaava tutkimus, jonka tuloksia ei ole vielä virallisesti julkaistu. Joka neljäs Suomen kenttähevosista oli ollut mukana tutkimuksessa. Alustavien tietojen mukaan 52 prosentilla tutkimukseen osallistuneista kenttähevosista oli suussaan tuoreita vammoja. Vaikka tämä on vähemmän kuin ravihevosilla, määrä on silti huomattava.
Itse en ole käyttänyt kuolaimia hevosillani seitsemään vuoteen. Lopetin kuolainten käytön, kun entinen hevoseni Futura ei millään hyväksynyt tuntumaa kuolaimen ollessa suussa, enkä vuosienkaan yrittämisen jälkeen löytänyt kuolainta, jonka kanssa se olisi rentoutunut. Futura oli juuri sellainen ryöstämiseen ja pukitteluun taipuvainen hevonen, jollaisista tavallisesti ajatellaan, ettei niitä voi hallita ilman kuolaimia. Niin minäkin ajattelin Futurasta ennen kuin ymmärsin, että käytöksellään se vain pakeni kuolaimen aiheuttamaa kipua.
Hampaisiin erikoistuneen eläinlääkärin toimesta lopulta selvisi, että Futuran suussa oli runsaasti arpikudosta raviaikojen jäljiltä. Entisiltä omistajilta sain myös vanhoja eläinlääkärin papereita, joissa kerrottiin, että Futuralta oli useasti tullut verta suusta ajaessa ja se oli sen vuoksi ollut poissa treenistä ja kilpailuista muutamaan kertaan.
Voi kunpa voisinkin väittää, että ne vauriot jäivät sinne raviuralle ja koko kymmenen vuotta minun omistuksessani oli Futuralle mukavaa ja kivutonta aikaa. Olin niin sokea, etten kesällä 2013 tajunnut katsoa edes tuosta yllä olevasta kuvasta, jossa hevoseni haukottelee suu ammollaan, että sen suupielet olivat täynnä arpikudosta. Kukaan muukaan ei huomannut asiaa, vaikka julkaisin kuvan blogissa ja minulla oli tuhansia seuraajia.
Tuskinpa nuo kaikki suupielissä näkyvät arvet olivat vuosien takaisista vammoista peräisin. Olin itse repinyt Futuraa ohjista ties kuinka monta kertaa, kun se kuskasi minua ihan 6-0. Olin siis todennäköisesti itse aiheuttanut nuo vammat rakkaalle hevoselleni autuaan tietämättömänä koko asiasta. Kuukausi tuon kuvan ottamisen jälkeen siirryin onneksi käyttämään Futuralla kuolaimettomia suitsia. Jälkikäteen vain itkettää, mutta onneksi olen noista ajoista viisastunut.
Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että hevosten suun terveyteen puututaan kilpailuissa vasta kun hevosen suun ulkopuolella on nähtävissä verta. En nähnyt kertaakaan 10 vuoden aikana Futuran suusta tulevan verta, mutta silti sillä oli yllä olevan kuvan kaltaiset arvet suupielissään. Jos nyt ihan järjellä mietitään, hevosen suussahan voi olla vaikka minkälaisia vaurioita ilman, että ne aiheuttavat suun ulkopuolelle ulottuvaa verenvuotoa. Voiko todella tässä asiassa vedepitävänä päätelmäketjuna olla se, että ”Jos ei tule verta, ei voi sattua”?
Olisi mielestäni järkevämpi sääntö esimerkiksi vaatia kaikilta kilpailevilta hevosilta todistus tietyn aikavälin sisällä suoritetusta, hammashuoltoon erikoistuneen eläinlääkärin tekemästä suututkimuksesta. Tällaisen tutkimuksen yhteydessä voitaisiin myös arvioida, millainen kuolain kyseisen hevosen suuhun sopii parhaiten.
Tarkastetaanhan rokotustodistuksetkin ilmoittautumisten yhteydessä – miksei siis voisi samalla tarkastaa, onko hammashuolto ajan tasalla? Jos ei hammashuoltoa ei olisi tehty esimerkiksi vuoden tai puolen vuoden sisällä (hevoselle määrätystä hammashuoltovälistä riippuen) tai jos vaurioita olisi edellisessä tarkastuksessa ilmennyt, hevoselle ei saisi myöskään kilpailulupaa. Tämän valvontamenetelmän lisäksi suututkimuksia voitaisiin tehdä myös kilpailupaikalla – mieluusti kaikissa lajeissa ja kaikille osallistuville hevosille.
Kuolainten käyttöä perustellaan sillä, että suurta pakoeläintä on pystyttävä hallitsemaan ja että kokenut ratsastaja osaa kyllä ratsastaa pehmeällä kädellä. Usein kuulee sanottavan, että ongelma ei ole kuolaimessa, vaan siinä miten sitä käytetään. Jokainen ratsastaja kuitenkin varmasti jossain tilanteessa menettää tasapainonsa ja repäisee ohjista tai tukeutuu niihin liikaa. Lisäksi kaikkien hevosten suussa ei ole tilaa kuolaimelle. Kuolain vie aina tilaa kieleltä, mutta joidenkin hevosten kitalaki on kertakaikkiaan niin matala, ettei suuhun mahdu ohutkaan kuolain. Kieli tarvitsee riittävästi tilaa, jotta sen verenkierto voi toimia normaalisti.
Äärettömän taitavat ja kokeneet ratsastajat osaavat varmasti ratsastaa pehmeällä kädellä ja hallita vartalonsa hevosen liikkeissä, mutta suurin osa ratsastajista ei ole sillä tasolla. Ja jos ajatellaan, miten epäjohdonmukaista satunnainen ja vahingossa tapahtuva suusta repiminen on hevosta kohtaan, ei ihmekään että niin moni hevonen vastustelee kuolainta tai käyttäytyy muuten ongelmallisesti ratsastaessa. Vastusteleva hevonen voi esimerkiksi pureskella kuolainta, heitellä päätään, työntää kielen kuolaimen yli, huiskia häntäänsä, pukitella tai pitää päätään vinossa.
Koulukilpailuissa ja kenttäratsastuksen koulukokeessa kaikkien hevosten suu ja kuolaimet onneksi tarkistetaan. Suussa näkyvä veri voi johtaa kilpailusuorituksen hylkäämiseen tai kieltämiseen. Hesarin artikkelissa arvioitiin, että suutarkastukset tulevat todennäköisesti pian käyttöön myös estekilpailuihin. Mielestäni näkyvä veri ei tässäkään tapauksessa ole riittävä määritelmä sille, onko suussa vaurioita vai ei. Painevauriot ja mustelmat voivat aivan varmasti olla yhtä kipeitä kuin verta vuotavat haavatkin.
Hevosen suuta ei ole ihan helppo tarkastaa ilman eläinlääkärin apuvälineitä ja osaamista. Vauriot eivät näy ulospäin. Kaikki hevoset eivät myöskään näytä kipuaan selkeästi. Jos tosiaan tilanne on se, että osaa ratsastaa kuolaimella pehmeällä kädellä ja hevonenkin suhtautuu kuolaimeen rennosti, tyytyväisesti ja ilman protestointia (eikä suun aukomista estetä kireällä alaturpahihnalla), kuolaimen käytössä ei mielestäni ole mitään ongelmaa.
Itse en luota omaan ratsastustaitooni vielä 25 ratsastuskokemuksellakaan niin paljon, että uskoisin pystyväni käyttämään kuolaimia siten, ettei hevosen suuhun aiheutuisi siitä vaurioita. Aiemmin uskoin olevani riittävän taitava, mutta koska olen saanut enemmän tietoa kuolainten vaikutuksesta, olen todennut ettei minulla ole riittävästi kehonhallintaa, jotta voisin käyttää kuolaimia ilman, että miettisin jatkuvasti aiheutanko hevosen suuhun vaurioita.
Hevosen päässäkin on paljon hermoja ja jotkut hevoset voivat olla päästään herkempiä kuin toiset, joten pelkästään kuolaimettomiin suitsiin vaihtaminen ei takaa, että suitset ovat varmasti hevoselle mukavat. Suitset täytyy sovittaa jokaiselle hevoselle yksilöllisesti, eikä sopivia suitsia ole aina jokaiseen päähän ihan helppo löytää. Onneksi niitä voi myös tilata mittatilauksena.
Kuolaimettomista suitsista huomaa kuolaimia helpommin, jos ne hiertävät hevosta jostain kohdasta tai esimerkiksi painavat poskiluuhun ratsastaessa. Kuolaimettomatkin suitset voivat aiheuttaa painevaurioita käytettäessä suurta ohjasjännitettä, eli myös kuolaimetta ratsastaessa on sopivuuden lisäksi olennaista se, kuinka varusteita käytetään.
Usein olen kuullut perusteltavan kuolainten käyttöä sillä, että kuolaimia on tutkittu paljon ja kuolaimettomia suitsia taas ei niinkään. Varmasti enemmänkin tutkimuksia niin kuolaimettomien suitsien kuin kuolaintenkin käytöstä olisi hyvä tehdä. Kuolaimettomien suitsien sovittaminen on aivan varmasti tavalliselle hevosharrastajalle helpompaa kuin kuolainten sovittaminen, sillä hevosen pää on helposti nähtävissä ja tunnusteltavissa ihan päivittäin ja ilman eläinlääkäriä tai erityisiä apuvälineitä – toisin kuin suu. Jos kuolainten sopivuuden haluaa tarkistaa, eläinlääkäriltä kannattaa kysyä raspauksen yhteydessä, millaista kuolainta hän hevoselle suosittelee.
Mielestäni on epäloogista, että kuolainten käyttöä perustellaan sillä, ettei hevosta voi hallita muuten. Jos hevonen on vaikeasti hallittavissa, todennäköisesti se on jostain kipeä, pelkää tai kokee epämukavuutta. Jos hevonen kokee ennestäänkin kipua tai pelkoa, turvallisuutta ei minun logiikkani mukaan lisää se, että yhtälöön lisätään varuste, jolla on mahdollista aiheuttaa helposti vielä lisää kipua ja pelkoa. Kipeä ja pelkäävä hevonen ei voi olla turvallinen. Turvallisia hevosia saadaan, kun niitä koulutetaan järjestelmällisesti, rauhallisesti ja pitkäjänteisesti ilman kipua ja pelkoa tuottavia menetelmiä.
Ihminen kokee usein olonsa turvallisemmaksi käyttämällä menetelmiä, jotka vähentävät hevosen turvallisuudentunnetta; lisäämällä hevoselle liikkumista rajoittavia varusteita, jotka ainakin väärin käytettynä aiheuttavat tutkitusti kipua. Jos joudutaan hevosen kanssa siihen tilanteeseen, että vahvempaa hallintavälinettä oikeasti tarvitaan ja hevonen esimerkiksi lähtee käsistä, todennäköisesti sitä hallintaan tarkoitettua varustetta ei kovinkaan nätisti ja pienellä paineella siinä tilanteessa käytetä.
Nyt varmasti moni ajattelee, että mitä sitten, jos hätätilanteessa revin hevosta suusta – silloin on pakko ajatella omaakin henkeä ja terveyttä. Tai entä jos putoat selästä ja pidät turvallisuussyistä kaikin voimin kiinni ohjista, ettei hevonen pääse karkuun. Ajatellaan, että suuhun tulee siitä ohjissa roikkumisesta vaikka pienikin haava, mustelma tai painevaurio.
Mitä tapahtuu kun vaurio on suun sisäpuolella, etkä huomaa sitä ja käytät hevosella samoja kuolaimia taas seuraavana päivänä ja siitä yhä eteenpäin? Kun paine tulee samaan vaurioituneeseen kohtaan yhä uudelleen, pienikin vaurio voi lähteä helposti pahenemaan ja kroonistua. Ja kun mitään turvotusta, hiertymää tai haavaa ei näy ulospäin, tilannetta on vaikeampi huomata.
Kati Tuomolan tutkimusta en ole päässyt vielä itse lukemaan, mutta voin suositella Mirjami Miettisen tutkimusta kuolaimen ja turpahihnan valinnan, sovituksen ja käytön merkityksestä ratsuhevosen terveydelle. Se olisi mielestäni jokaisen hevosihmisen hyvä lukea läpi. Tutkimusmateriaalista saa melko hyvän käsityksen asioista, joita tulee ottaa huomioon sekä kuolainten että kuolaimettomien suitsien sovituksessa ja käytössä. Eläinlääkäri Mirjami Miettinen suositteleekin, että hevosen varustusta vaihdeltaisiin, jotta paine ei tulisi aina samaan kohtaan ja mahdolliset vauriot saisivat aikaa parantua.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, en halua itse enää käyttää hevosillani kuolaimia. Sapriinalla kokeilin kerran ja se riitti. Se pureskeli kuolainta jo pitkillä ohjilla ratsastaessa ja taluttaessa niin paljon, etten näe mitään syytä kuolainten käyttöön. Lisäksi se toimii kuolaimettomilla suitsilla ja jopa ilman suitsia niin hyvin, ettei vahvempia hallintavälineitä tarvita. Repellä taas on eläinlääkärin tekemän suututkimuksen mukaan niin vähän tilaa suussaan sekä melko voimakas yläpurenta, että ohutkin kuolain voisi tehdä pahaa jälkeä kielelle ja hampaille. Repe on myös niin herkkä, että toimii mainiosti kuolaimetta.
En halua missään tapauksessa täysin tuomita kuolainten käyttöä. Jos tilanne on se, että hevonen liikkuu kuolain suussaan tyytyväisenä, suututkimuksissa ei löydy vaurioita ja ratsastaja on riittävän taitava, jotta osaa käyttää kuolaimia oikein, asia on kunnossa. Mutta entäs aloittelijat? Mielestäni etenkin ratsastuskouluissa olisi hyvä siirtyä kuolaimettomien suitsien käyttöön. Jos nuoret hevoset koulutettaisiin useammin toimimaan kuolaimettomilla suitsilla heti alusta lähtien, mitään hallintaongelmia tuskin tulisi.
Ihmisten käsitys siitä, ettei hevosta voi hallita ilman kuolamia, johtuu todennäköisesti pitkien ja jäykkien perinteiden lisäksi siitä, että moni on ehkä joskus kokeillut ratsastaa jollain epämääräisellä kuolaimettomalla virityksellä kouluttamatta hevosta sen kummemmin uudenlaisiin apuihin. Itsekin aikoinaan sorruin tähän Futuran kanssa ja totesin, ettei sillä voi ratsastaa kuolaimetta. Pari vuotta myöhemmin tajusin, että uudenlaiset avut täytyy opettaa hevoselle ennen kuin se voi ymmärtää ne. Kun opetin asian järjestelmällisemmin, kuolaimetta ratsastaminen onnistui ja jäi pysyväksi ratkaisuksi.
Hevoset ovat älykkäitä ja miellyttämisenhaluisia eläimiä. Sen sijaan, että niitä yritetään vuodesta toiseen hallita lisäämällä apuohjia tai kovempaa rautaa suuhun, on olemassa kestävämpi, turvallisempi ja hevosten terveyden kannalta parempi ratkaisu: Kouluttaa hevoset alusta lähtien kevyemmillä varusteilla ja pienemmillä avuilla. Kun tämä tehdään hevoselle motivoivalla tavalla ja ilman kivun ja pelon uhkaa, kuolaimettomuus voi ehkä vielä joskus olla uusi normaali.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten olet totuttanut / kouluttanut omat hevosesi kuolaimettomien käyttöön. Oletko käyttänyt jotain ”vahvempaa kuolaimetonta”, kuten hackamorea, vai oletko suoraan lähtenyt esim. kapsonilla opettamaan kuolaimettomuuteen? Miten olet ratkaissut opetuksessa sellaisen tilanteen, että hevonen muuttuu hyvin etupainoiseksi kuolaimettomalla. Minun hepallani käy näin nimittäin helposti kuolaimettomalla.
TykkääTykkää
https://kaktujafutura.playsson.net/2017/04/kuolaimista-kuolaimettomuuteen-osa-1/ Tuolla onkin jo postaus aiheesta. Sapriinan ja Repen olen opettanut alusta asti varrettomilla sidepull- ja kapsoni-tyyppisillä kuolaimettomilla. Sapriinalle kokeilin alkuun LG Bridlejä, jotka Futurallakin oli, mutta ne eivät sopineet sille (painoivat poskiluuta).
Etupainoisuudesta olinkin jotain kirjoittanut tuossa vanhassa postauksessa. Se hävisi ajan myötä. Moni hevonen tuntuu alkuun painavan kädelle kuolaimettomilla, mutta asia korjaantuu kun hevonen tottuu uuteen varusteeseen.
TykkääTykkää
Moi,
olen vasta hetken aikaa ratsastanut uudella ponilla, jolla on toisena kolmiosainen nivelkuolain ja toisena hackamore. Ilmeisesti aiemmin suupieli on mennyt nivelestä rikki ja sen vuoksi vaihdettu hackamoreen. Kysymys koskee tuota kädelle painamista, joka on hackamorella tosi selkeä ja koska kompastelee etujaloillaan muutenkin herkästi, niin ajattelisin, että etupainoiduudesta pitää oppia pois. Osaatko arvella, että miksi hackamorella(vai onko se kaikkien kuolaimettomien ominaisuus?) hevonen painaa kädelle? Ja onko vinkkejä, millä siitä päästäisiin pois (suunnitelmissa hankkia joku muu kuolaimeton, mutta onko vinkkiä, mitä kannattaisi kokeilla, jos ongelma on tuo? Pelkään myös hackamoren liian isoa painevaikutusta nenäluuhun.)
TykkääTykkää
Moni hevonen painaa aluksi kuolaimetta kädelle, etenkin jos on aiemmin pitkään ratsastettu kuolaimilla. Entisen hevoseni kanssa kävi juuri noin, että alkuun oli tosi raskas kädelle kuolaimetta ja keveni sitten ajan kanssa. Kannattaa myös videoida menoa, sillä voi olla että poni onkin aiemmin ollut tyhjä edestä kuolaimilla ja siksi tuntuu painavalta hackamorella. Enempää en osaa kommentoida, kun hevosta näkemättä se on aika hankalaa.
TykkääTykkää
Ja sopiva kuolaimeton löytyy vain kokeilemalla. Sidepull on aika simppeli perusmalli, jota ehkä ensimmäisenä suosittelisin.
TykkääTykkää
Hyvää pohdintaa! Omana periaatteena aina on ollut se, että jos hevonen ei ole ns. hallinnassa, tulee löytää syy tähän ja korjata se, eikä vain lisätä rautaa suuhun. Itse toivoisin etenkin sitä, että useammat kuolaimettomat vaihtoehdot tulisivat hyväksytyiksi kilpailuissa ja näin se voisi rohkaista monia kilparatsastajiakin kokeilemaan kuolaimettomia vaihtoehtoja. Mielestäni myös HYVIN kovat kuolaimet/kuolainviritelmät voisi kokonaan kieltää, koska vaikka kuinka kevyellä kädellä ratsastaisi, eivät ne voi olla hevoselle mukavia.
TykkääTykkää
Kiitos! Olen ihan samaa mieltä🤗
TykkääTykkää
Voi että, fiksuja ajatuksia joihin kyllä pystyy täysin samaistumaan. Toivottavasti pikkuhiljaa tässäkin asiassa alkaisi oikeasti tieto levitä.
Ratsastan itse tällä hetkellä pienessä ratsastuskoulussa joten valitettavasti joudun kuolaimia usein käyttämään. Parilla hevosella on kuitenkin kahdet suitset, joista toiset ovat kuolaimettomat. Jos näillä hevosilla menen, valitsen tietenkin sen kuolaimettoman vaihtoehdon. Niillä hevoset ovat todella paljon parempia ratsastaa kuin kuolaimilla. Monet muut tuntilaiset eivät kuitenkaan uskalla käyttää näitä kuolaimettomia vaihtoehtoja, koska pelkäävät etteivät saa niillä hevosta pysähtymään 😀 olen yrittänyt heille ystävällisesti kertoa suitsista ja omista kokemuksistani mutta asenteet tuntuvat vaan olevan tiukassa.. 😀
Jos kuolaimista syntyy mm. mustelmia ynnä muita vaurioita, kuinkahan pahoja syntyy kannuksista? Jaloissa on kuitenkin aika paljon voimaa ja harva hallitsee jalkansa täydellisesti / saa ne pysymään kokonaan heilumatta. Ihan hirveä ajatus, että jos hevosen kylkeen tulisi jollain ratsastuksella ihan vahingossa niitä mustelmia ja sitten seuraavan päivän ratsastuksella niitä kipeitä mustelmia taas tökitään lisää 😦 ja ajatellaan vaan että ompas hepo tänään jäykkä kyljistä yms ja luultavasti käytetään vaan lisää jalkaa.. 😦
TykkääTykkää
Kiitos, kiva kuulla että tykkäsit postauksesta! 🤗 Kannuksillakin saa kyllä varmasti mustelmia aikaan. Toivottavasti ihmiset uskaltautuisivat enemmän kokeilemaan kuolaimettomia suitsia. Kiva, että yrität rohkaista muita siihen!
TykkääTykkää
Kiitos tästä tekstistä Kaktu! Itselle juurikin ajankohtainen aihe, koska olen miettinyt kuolaimettomiin siirtymistä. Itseä kuitenkin mietityttänyt juurikin tuo hallintakysymys, mutta olen iloinen, että luin nyt tämän kirjoituksesi. Sait minut ajattelemaan asioita uudelleen! Ihan totta, että asiat ovat pielessä, jos pitää voimakeinoin hallita. Harmittaa myös, ettei kuolaimettomat ole sallittuja kaikissa kisoissa. Tiedän, että hevoset ovat todella erilaisia, mutta kiinnostaisi tietää, mikä kuolaimeton on sinusta ollut paras?
TykkääTykkää
Voi miten hienoa kuulla!😁 Itse tykkään eniten kapsonista ja sidepullista. LG Bridle on myös hyvä, mutta ei sovi kaikille, koska saattaa painaa poskiluihin, jos ne ovat kovin ulkonevat. Esimerkiksi Sapriinalla ei voi käyttää LG Bridleä. Alussa kokeilin, mutta huomasin pian, ettei sitä saanut sopimaan anatomisesti oikein.
TykkääTykkää
Mun yhdelle vuokrahevoselle laitetaan aina ennen ratsastusta rasvaa suupieliin, koska se on niin herkkä suustaan. Aina välillä se kiskoo ohjista ja kuumuu. Pahoin pelkään, että sitä sattuu, mutta muita merkkejä en nää, koska suu pakotetaan kiinni alaturpiksella… Kunpa nämä mun vuokrahevoset olisi omia, tekisin jokaisen kanssa niin monta asiaa etenkin varusteiden osalta toisin.
Muistan, kun joskus parivuotta sitten olin vielä tosi kovakätinen ratsastaja ja olin vahingossa saanut hevosen suupielet auki. Järkytyin siitä niin, että lopulta opettelin väkisin ratsastamaan kevyemmällä kädellä, vaikka se vahvan hepan kanssa vaatikin paljon opeteltavaa.
Koska vuokraheppojeni omistaja pitää mulle tunteja, niin ajattelen aina tietty, että hän on oikeassa. Sillon, kun heppa kiskoo pakoon tuntumalta, pitää viimeiseen asti pitää vastaan, koska hevosen pitää tehdä just niinkun minä käsken, aina. Ja kun lähdetään kenttäkisoihin niin vahvempaa kuolainta vaan suuhun. Olen alkanut ottaa asioista enemmän selvää ja alan yhä enemmän vain kyseenalaistamaan monia asioita hevosten varusteista, kengistä kuolaimiin ja alaturpiksiin. En kuitenkaan asialle mitään voi, koska hevoset ei ole mun. Tietysti monissa asioissa omistajia arvostan, mutta monen asian itse tekisin toisin.
Sun blogista oon oppinut hirveesti ja jään kyllä seuraamaan mielenkiinnolla. (:
TykkääTykkää
Onpa ikävä tilanne! Tuossa on kyllä hankala laittaa vastaan vuokrahevosen omistajalle ilman, että tulee konfliktia, kun hevoset ovat kuitenkin hänen. Itse yrittäisin etsiä vuokrahevosen, jonka omistaja olisi pehmeämmällä kannalla. Mutta mitä teetkin, toivottavasti asia ratkeaa parhain päin 😊
TykkääTykkää
Todella hyvä teksti!
TykkääTykkää
Nää suuhommat on tosi ikäviä, koska ne ei näy ulospäin. Raveissa kyllä tarkastetaan kaikki joilta tulee verta suusta ja lisäksi kaikki ajotaparikkeen hevoset ( ne katotaan kokonaa, myös suu) sekä lisäksi jos havaitaan jonkun aukovan suuta kovasti tai jotain muuta epänormaalia. Itse olen siis toiminut eläinlääkärin avustajana raveissa. Osalla hevosista oli vaurioita, mutta suurin osa oli vanhoja. Raviurheilu on onneksi siistiytynyt tosi paljon, mutta vielä olisi kehitettävää. Onneksi tehdään tutkimuksia ja saadaan ihmisiä kiinnittämään asiaan huomiota!
Minusta kuolaimen ollessa sopiva suuhun ja ponin kohtelu asianmukaisesti mm. Pehmeä käsi, ei siitä ole haittaa. Mutta on erittäin totta että sopivien kuolemattomien löytäminen on helpompaa, kuin sopivan kuolaimen. Mä haluaisin mun poneille löytää kuolaimettoman ja ottaa sitä käyttöön, vaikka meidän jo edesmennyt hevonen meni välillä nätimmin kuolain suussa kuin kuolaimettomalla, pakon edessä kuitenkin käytettiin kuolaimetonta, kun suupieleen kärpäset söivät hyttysenpistosta lähteneen reiän.
TykkääTykkää
Mielenkiintoista kuulla tarkastuksissa mukana olleen näkemys. Kiitos! 🤗
Vähän jäi mietityttämään tuo, että vaurioista kärsineet hevoset olivat vanhoja, koska raveissa kuitenkin kilpailuoikeus päättyy jo 12-vuotiailla lämminverisillä ja 15-vuotiailla suomenhevosilla, eli eivät ne vielä sinänsä kovin vanhoja ole. Toki noilla veteraaneilla on usein raviuraa takana jo kymmenisen vuotta, mutta mielestäni ei pitäisi ajatella niin, että pitkällä uralla vauriot ovat normaaleja tai että ihmisellä olisi oikeus niitä aiheuttaa. Onneksi tutkimuksia tehdään ja tieto lisääntyy! Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei oikein sovitettu ja nätisti käytetty kuolain ole itsessään mitenkään paha, mutta jos vaurioita tulee, ne jäävät useasti huomaamatta toisin kuin kuolaimettomista aiheutuvat vauriot (hankaumat tms).
TykkääTykkää
Pakko kommentoida ihan sillä miten eri tavalla eri ihmiset lukee asioita. Koska mä luin tuon niin, että ne vauriot oli vanhoja eikä siinä kilpailussa tulleita, jossa tarkistus tehtiin 😀
TykkääTykkää
Totta, voi olla että siinä tarkoitettiin asia juuri kuten sanoit😅🤭 Ehkä luin liian huolimattomasti.
TykkääTykkää
En ole kertaakaan kommentoinut, mutta olen seurannut sinua alusta asti. Olen itse eläinalalla töissä ja olen vuosien varrella huomannut, miten ihmisten asenteet ja ennakkoluulot pikkuhiljaa muuttuvat ja aletaan ymmärtää, että eläimet myös ovat tuntevia, herkkiä ja älykkäitä olentoja. On niin paljon asioita, joita emme vielä niistä ymmärrä, mutta eläimemme kyllä opettavat meitä jos vain annamme.
Tänä sosiaalisen median aikana on hienoa, että käytät näkyvyyttäsi hyvän asian edistämiseen. Olen kanssasi samaa mieltä monista asioista, ja olen iloinen, että joku osaa pukea sanoiksi ne asiat, mitä itse en osaa ja omalta osaltaan saattaa laajastikin edistää seuraajiensa kautta hevosten hyvinvointia, niin fyysistä kuin henkistäkin. En tiedä ajatteletko asiaa näin, mutta mielestäni teet tärkeää ja arvokasta työtä niiden hyväksi, jotka eivät voi itse puhua puolestaan ja se on merkittävä asia. Jatka hyvää työtä Kaktu!
TykkääTykkää
Voi kiitos! Ihana palaute ❤ Ei tuota itse kieltämättä aina tajua, miten paljon mahdollisuuksia onkaan somen kautta vaikuttamiseen.
TykkääTykkää
Hyvä teksti, ihanaa lukea tällaisia oikeasti pohtivia ja perustelut esittäviä juttuja, mututuntuma-arveluja kun etenkin somesta löytyy paljon.
Varsinkin metallinen kuolain kuulostaa vuosi vuodelta omaan korvaan yhä pahemmalta, että sellaistako hevosen suuhun. Huono omatunto valtaa kyllä alaa aina kun erehtyy muistelemaan vuosien takaista menoa, kun käytiin estetunneilla nykyisen oman hepan kanssa. Tamma oli tunneilla ”perus” kolmipalallakin melko vahva, ja tietenkin on myöhemmin tullut mietittyä sille kaiken maailman selityksiä. Oliko se innokas vai vain ahdistunut (edelleen käytösongelmaa varustaessa, ikää 20 vuotta), sitä en varmaan saa koskaan tietää.
Vielä pahemmalta tuntuu katsoa, kun hyvin moni ihminen menee kuolaimella ja koko ajan kädet käy. Hevonenhan tietysti reagoi painamalla päätä rintaan, sitäkö sillä tavoitellaan? Joltain viisaammalta haluaisin joskus saada tähän selityksen perusteluineen, sillä inhottavalta sahaamiselta se minun silmiini näyttää.
Mutta niin, hyvin kirjoitit, olen kanssasi samaa mieltä monesta asiasta. Kiitos että jaat mietteitäsi ja menetelmiäsi muille, ne ovat arvokkaita ja avartavat varmasti monen maailmankatsomusta hevosten suhteen!
TykkääTykkää
Varusteet tulisi aina valita hevosen mukaan, sen hyvinvointia kuunnellen. Oma tieni on kulkenut kuolaimista kuolaimettomiin ja sitten niiden yhteiskäyttöön.
Vaihdoin kuolaimettomin, vaikka hevosen kanssa ei ollut mitään ongelmaa kuolainten kanssa. Halusin harrastaa hevosystävällisesti. Sopivien kuolaimettomien löytäminen osaittautui kuitenkin hyvin vaikeaksi. Ensin meillä oli cross-under-kuolaimettomat, jotka jumiuttivat hevosen niskan. Niistä ei paine myöskään vapautunut riittävän hyvin. Kokeilimme sitten mm. sidepullia, LG:tä ja hackmaron tapaista kuolaimetonta. Kaikissa suurin ongelma oli se, että hienosäätö oli vaikeaa, ja hevonen muuttui todella etupainoiseksi.
Olimme jo vuosia olleet käyttämättä kuolainta, kunnes yksi ratsastuskerta laitoin hevoselle kuolaimet. En laittanut ollenkaan turparemmiä, koska halusin, että hevonen voi ilmaista itseään. Ja voi että mikä ahaa-elämys! Kuolainten käytön jälkeen hevosen ratsastettavuus parani aimoaskelilla. Se oli älyttömän herkkä, kevyt ja pehmeä edestä, taipui, oli hyvin tuntumalla, kuulolla jne. Maastossa käytin edelleen kuolaimettomia vaihtelun vuoksi.
Mietin pitkään, mitä olin tehnyt väärin, kun kuolaimettomilla en onnistunut saavuttamaan samaa lopputulosta kuin kuolaimilla. Olisiko kyse ehkä siitä, etten ollut vain onnistunut löytämään sopivaa kuolaimetonta suitsitusta..? Vai oliko niin, että tälle hevoselle kuolain sopi hyvin?
TykkääTykkää
Varmasti ihan totta! Ja jos hevonen kulkee kuolaimen kanssa tyytyväisenä, eikä sen itseilmaisua estetä esimerkiksi kireällä turpahihnalla, ei mielestäni ole mitään ongelmaa. Parasta on, jos pystyy lukemaan itse hevosta niin hyvin, että osaa valita sopivimman ratkaisun niin varusteiden kuin muidenkin asioiden suhtene.
TykkääTykkää
Ilahduttavan usein näkee facebookin hepparyhmissä nykyään kuolaimetonta menoa, harmi vain että ratsastuskoulussa äärimmäisen harvakseltaan, tai ei ollenkaan.
Mulla ei taidot riitä täysin itsenäiseen ratsastukseen (vuokrahevonen, oma hevonen) joten ratsastuskoululla käyn.
Sellaiseen ilmiöön oon törmänny eräällä tallilla, kun opettaja ehdotti laittamaan kyseiselle hevoselle tavanomaisen pelham-suitsituksen sijaan nivelet koska ”osaat sen verran ratsastaa”.
Kysyin että eikö asian pitäis mennä just toisin päin ja vastauksena jotain että ”saattaa toi heppa lähtä alottelijoita kuskaamaan tavallisella suitsituksella”.
Eli hänen mielestään:
Aloitteleva ratsastaja > kovempi kuolain
Osaavampi ratsastaja > kevyempi kuolain
Joo harva kokenutkaan tosiaan hallitsee kehoaan sataprosenttisesti ratsastusajasta tai lähellekkään, en minäkään.
Lisäksi hevosen ottaessa pyytämättä kovempaa vauhtia, ensireaktiona toimii ohjasta vetäminen (jännitys, tavasta edelleen opettelemassa eroon) ja sitten vasta muut pidättävät avut.
Kuvittelin siitä huolimatta olevani pääosin pehmeäkätinen, mutta ratsastusvideoilla huomaa kyllä ratsujeni aukovan useaan otteeseen suuta, heittelevän päätä ja muillakin tavoin vastustelevan ”kevyttä tuntumaa suuhun”.
Kuten sanoit, varmasti jotkut hevoset voivat olla ihan tyytyväisiä kuolaimillakin mutta esim. minun ratsastamina uskon vahvasti että jokainen hevonen liputtaisi lempeämmän suitsituksen puolesta, niin minäkin jos ratsastuskouluilla olisi mahdollisuus kuolaimettomat valita.
TykkääTykkää
Erikoista kyllä, että aloittelijat laitetaan ratsastamaan kovemmilla kuolaimilla! Uskon, ratsastuskouluhevoset pysyisivät terveempinä ja tyytyväisempinä, jos kuolaimia ei käytettäisi.
TykkääTykkää