Repe muuttui 1,5, viikon takaisen kengityksen jälkeen huomattavasti kipeämmän oloiseksi. Se riiputti päätään, lepuutteli jalkojaan, haukotteli jatkuvasti ja räpytteli silmiään tiheästi. Sain Repelle eläinlääkäriltä puhelinreseptinä kipulääkekuurin ja aluksi lääke vaikutti piristävän Repeä. Epäpuhdas liikkuminen ja haluttomuus ravata kuitenkin jatkui edelleen.

Parin päivän päästä alkoi myös aggressiivinen käytös. Etupää puri, takapää potki ja pelkkä taluttaminenkin oli jo hankalaa puremisen ja muun protestoinnin takia. Aloin epäillä Repellä mahahaavaa, koska kipulääke aiheutti näin voimakkaat aggressiot. Lopetimme kipulääkkeen syöttämisen ja annoimme Repen olla muutaman päivän ajan ihan rauhassa.

En halunnut tällaisessa tilanteessa edes yrittää lähteä kuskaamaan Repeä klinikalle, sillä vain kerran elämässään kuljetetun hevosen lastaaminen olisi ollut aggressiivisuuden vuoksi vaarallista. En muutenkaan halunnut tässä vaiheessa aiheuttaa Repelle lisää stressiä paastottamalla sitä tähystystä varten tai Sapriinalle ahdistusta jättämällä sitä yksin kotiin Repen klinikkareissun ajaksi. Sain monen mutkan kautta varattua eläinlääkärin röntgenkalustoineen meille kotikäynnille.

Koska Repen olosuhteet ovat jo optimaaliset mahahaavapotilaalle (pieni ja rauhallinen kotitalli, tuttu hevoskaveri, vapaa heinä ja mahdollisuus ulkoilla pihatossa riittävästi), eläinlääkäri arveli puhelinkeskustelun perusteella mahahaavan johtuvan jostain muusta kuin olosuhteista – mahdollisesti pidempään jatkuneesta kivusta. Tämän vuoksi pidin tärkeämpänä tutkituttaa Repen ensin muualta kuin mahasta, jotta mahdollinen kivun aiheuttaja voitaisiin paikantaa. Ei nimittäin oikein auta hoitaa mahahaavaa, jos ongelman ydin on muualla.

Mahahaava oli oireiden perusteella melko selvä diagnoosi jo ennen eläinlääkärin tutkimusta – etenkin kun aloitimme viikko sitten Repelle Antepsin-kuurin, johon se reagoi heti positiivisesti. Pahimmat aggressiot tasoittuivat Antepsinin myötä ja Repeä pystyi taas käsittelemään melkein normaalisti. Se kuitenkin stressaantui yhä selvästi, jos esimerkiksi yritin harjata sitä tai seistä kyljen puolella. Repe ei selvästikään halunnut ihmistä sivulleen tai takaosansa lähelle, vaan pyrki aina asettumaan niin, että ihminen olisi kohtisuoraan sen edessä.

Repe myös seisoi tarhassa lähes koko ajan etu- ja takajalat kaukana toisistaan ja selkä notkolla, haukotteli jatkuvasti, lepuutteli takajalkojaan ja oli normaalia epäsosiaalisempi. Repe on tavallisesti ollut mitä kiltein, kultaisin ja rauhallisin pieni hevonen, joka on oppinut uudet asiat hetkessä ja suhtautunut kaikkeen todella positiivisesti. Se on rakastanut hoitamista ja rapsuttelua sekä ollut aina uteliaan kiinnostunut ihmisistä ja muista eläimistä.

On Repessä toki ollut säpäkkäkin puolensa, mutta aiemmin se ei ole säikkynyt tai käyttäytynyt tippaakaan aggressiivisesti ihmistä tai muita hevosia kohtaan. Talven aikana potkimista, kauhomista ja pukittelua alkoi ajoittain esiintyä ja siksi en uskaltanut juurikaan ohjasajaa Repellä tai irtojuoksuttaa sitä talvikuukausina.

Alkukeväästä myös säikkyminen tuli kuvioihin, mutta parin viikon takainen rodeokohtaus sekä sen jälkeen alkanut aggressiivisuus ovat olleet reaktioina todella poikkeuksellisia myös näihin aikaisempiin säikähdyksiin tai riekkumisiin verrattuna. Muutaman kerran Repe on viime viikkoina myös purrut tai uhkaillut potkaista Sapriinaa tilanteissa, joissa ihmisen silmään ei ole näkynyt erityistä aihetta konfliktiin.

Tänään Repelle tehtiin kliininen tutkimus ja taivutuskoe sekä kuvattiin eniten reagoinut jalka (eli vasen takajalka). Repen selän ja kaulan palpoinnissa ei huomattu mitään erityistä ja refleksit olivat normaalit. Jalkoja eläinlääkäri kehui kuiviksi ja kuin taikaiskusta Repe ei myöskään ontunut juoksutuksessa tai reagoinut suuremmin taivutuskokeessa. On käsittämätöntä, miten tämä aina menee näin hevosten kanssa! Joka kerta kun eläinlääkäri on tehnyt hevoselleni ontumatutkimusta, ontuma on ollut tipotiessään ja palannut taas heti seuraavana päivänä. Hevoset selvästi skarppaavat näissä tilanteissa.

Muutenkin Repe oli tänään tyytyväisemmän ja rauhallisemman oloinen kuin kahteen viikkoon. Se kyllä puri minua kolmesti ontumatutkimuksen aikana, mutta suostui ravaamaan hyvin ja oli kaikkien tutkimuksen aikana pidettyjen taukojen aikana seurallinen ja rento oma itsensä. Oli aika vaikea yrittää vakuuttaa eläinlääkäriä siitä, että Repe oli ollut suorastaan pelottava viimeiset pari viikkoa, kun se yritti pussailla minua vähän väliä ja tunkea syliin.

Jouduin suorastaan vänkäämään eläinlääkärin kanssa siitä, kuvataanko jalkoja vai ei. Minulla ja eläinlääkärillä oli lähes päinvastaiset näkemykset hevosen kivun ilmaisusta tai siitä, mikä on normaalia käytöstä ja mikä ei. Eläinlääkäri sanoi, että on ihan normaalia, että nuoret hevoset potkivat kun niiden takapolviin kosketaan. Repe yritti latoa eläinlääkäriä ihan raivolla taivutuskokeessa ja eläinlääkäri jopa suuttui sille ja läpsäisi kylkeen, kun Repe yritti ihan kunnolla tähdätä potkunsa sivulle häntä kohti.

Repe ei todellakaan ole normaalisti potkinut jalkoja nostaessa. On se joskus saattanut vähän nykiä takasiaan kengityksessä tai kavioiden puhdistuksessa, mutta pääosin jalkoihin liittyvät toimenpiteet ovat sujuneet mutkattomasti. Muutenkin kaikki hoitotoimenpiteet on pystytty tekemään Repen ollessa täysin vapaana hoitopaikalla. Yritin selittää eläinlääkärille, että Repe on ollut todella kiltti, rauhallinen ja mutkaton käsitellä, eikä kiukuttelu ole sille ollenkaan tyypillistä.

Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että hevosen kiukuttelu ei välttämättä johdu kivusta. Hän sanoi esimerkkinä, että kyllä koulutusvaiheessa hevoset voivat mennä vaikka makuulle ja sekin on ihan normaalia. Pukkikohtauskin saattoi hänen mielestään johtua vaikka paarman puremasta tai muusta vastaavasta syystä. Röntgeniä eläinlääkäri ei suositellut, koska Repen ongelmat eivät vaikuttaneet ortopedisilta, vaan ”pelkältä kiukuttelulta”.

Olin tässä vaiheessa jo melko vihainen ja sanoin eläinlääkärille ihan suoraan, että tuo diagnoosi paarman puremasta on todella kaukaa haettu, eikä Repen käytös voi olla mitään huvikseen kiukuttelua. Kerroin myös, että jos hevonen menee makuulle koulutuksessa ja ”esittää kuollutta”, kyseessä on äärimmäinen pakoreaktion muoto, eikä se ole mitenkään normaalia.

Sanoin myös aika tiukasti, että kyllä hevosilla on aina syy kiukutteluunsa ja yleensä se syy on kipu – johtuipa se sitten mahahaavasta tai jostain muusta. Näytin vaikka kuinka monta videota Repen liikkumisesta ja käyttäytymisestä ennen ja jälkeen tapahtuman. Eläinlääkäri ei kommentoinut niihin oikein mitään, mutta suostui pitkin hampain kuvaamaan yhden jalan ja totesi kuvien perusteella, että jalka oli täysin priima – ei mitään vikaa.

Eläinlääkärin näkemys oli, että Repen oireet viittasivat kaikin puolin mahahaavaan. Siinä asiassa sentään olimme lopulta samaa mieltä. Koska Repe syö hyvin ja on vapaalla heinällä, on todennäköisempää että haavaumat olisivat mahan rauhasosassa, joten Repelle määrättiin Cytotec-kuuri, jonka pitäisi auttaa rauhasosan mahahaavoihin Gastrogardia tehokkaammin. Kuuri on myös Gastrogardia halvempi, joten sillä on matala kynnys kokeilla, lähteekö hoito tehoamaan. Jos ei lähde, täytyy harkita tähystystä tai muita tutkimuksia.

Eläinlääkäri hoiti myös Repen ja Sapriinan hampaat ja oli siinä hommassa oikein pätevän oloinen, mutta muuten eläinlääkärin asenteesta jäi minulle todella kurja olo. Uskomatonta, miten eläinlääkäri voi tuntea hevosen eläimenä fyysisesti, mutta silti ihan pokkana väittää, että hevosten kiukuttelu on ihan normaalia, eikä siihen ole välttämättä syynä kipu.

Juuri tästä syystä en ole halunnut somessakaan aiemmin kertoa Repen aggressiivisuudesta. Ihmiset, jotka eivät ole perehtyneet uusimpaan tutkimustietoon hevosten lajityypillisestä käyttäytymisestä, diagnosoivat Repen aggressiivisuuden johtajuusongelmaksi ja sanovat, että hevonen pitäisi laittaa kuriin. Hevonen ei pyri valtataisteluun ihmisen kanssa. Se pystyy ilmaisemaan itseään vain eleillä ja jos pieniä eleitä ei huomata, hevonen joutuu esittämään näitä eleitä voimakkaammin – lopulta jopa puremaan ja potkimaan.

Stressi ja pelko voivat yhtä lailla laukaista pakoreaktion tai aggression, mutta yritin ihan turhaan selittää eläinlääkärille, että kyseessä on positiivisella vahvisteella koulutettu hevonen, joka on aina käyttäytynyt todella rauhallisesti ratsastustilanteissa ja kuunnellut ratsastajan pienimpiäkin pyyntöjä hienosti. Tuskinpa se alkaisi yht’äkkiä stressata tai pelätä tuttua tilannetta, jossa ratsastaja ojentaa palkaksi herkun selästä.

Mahahaava on siis nyt varsin todennäköinen, eikä muuta selitystä Repen käytökselle ole löytynyt. Tämä on sinänsä ikävä lopputulos, että huolettaa melkoisesti miten Repe voi pysyä ikinä terveenä, jos se saa mahahaavan pihatossa, vapaalla heinällä, kevyessä ja leikkimielisessä treenissä ja rauhallisella pikkutallilla asustaessaan. Mahahaavalääkkeitä ei kuitenkaan voi loputtomiinkaan sille syöttää. Nyt kuitenkin kokeillaan tuota lääkitystä, mahdollisesti tutkitutetaan myöhemmin lisää ja annetaan toistaiseksi Repen ihan kokonaan lomailla, jotta maha saa parantua kaikessa rauhassa.

Cytotec-reseptin saamme postissa vasta viikon sisällä, joten ihan vielä ei päästä Repen lääkitystä aloittamaan. Pidämme nyt tauon myös Antepsinin syöttämisessä, jotta nähdään palaavatko oireet voimakkaampina ilman mitään lääkkeitä ja miten pelkkä Cytotec tehoaa oireisiin. Toki Antepsin-kuuria on aina helppo jatkaa, jos sekin huomataan tarpeelliseksi.

Mahahaava on kuulemma siitä ikävä vitsaus, että se ei aina johdu olosuhteista, vaan jotkut hevoset voivat olla sille erityisen herkkiä esimerkiksi geeneistä, varsa-aikojen tapahtumista tai jostain muusta tuntemattomasta syystä johtuen. Repe on ollut varsana tehohoidossa vasta-ainepuutoksen takia ja voi toki olla, että pikkuvarsana syötetyt pitkät lääkekuurit ovat herkistäneet sen vatsaa altistaen lopulta mahahaavalle. Nyt ei auta kuin antaa aikaa toipumiselle ja toivoa, ettei mahahaava jää Repelle pysyväksi ongelmaksi.

P.S. Tältä sivulta löytyy muuten aika kattava lista mahahaavan oireista. Repellä on esiintynyt jonkinasteisina lähes kaikkia noita oireita – osa lievinä ja osa voimakkaampina.