Repen kanssa sattunut onnettomuus on ollut iso käännekohta hevosharrastuksessani. Sen jälkeen tapahtuneet asiat ovat opettaneet minulle paljon uutta niin hevosista kuin ihmisistäkin. Tilanteen selvittelyssä on ollut hankalinta ja ikävintä juuri se, että muut ihmiset (edes eläinlääkäri) eivät ole tunnistaneet tai halunneet tunnistaa Repen käytöstä kivuksi. Nyt on kuitenkin jo varmistunut, että aikaisempi arvaamaton käytös johtui nimenomaan kivusta, sillä mahahaavalääkitys loppui tänään ja kuurin aikana kaikki oireet paitsi takaosan liikkeen epämääräisyys poistuivat.
Cytotec-kuurin aikana Repe muuttui aivan kuin eri hevoseksi verrattuna parin viikon takaiseen. Sen olemus on taas elinvoimainen, rento, utelias ja ystävällinen. Arvaamattomuus, aggressiivisuus, haluttomuus sekä erilaiset kipu- ja stressioireet, kuten jatkuva haukottelu, huulten jännittäminen ja mutristelu, pään kääntely, takajalat pitkällä takana seisominen jne ovat poissa. Repe liikkuu normaalisti tarhassa ja leikkii kavereiden kanssa tyytyväisenä. Liikutuksen olen jättänyt minimiin ja vain muutaman kerran kokeillut juoksutusta tai maastaratsastusta ihan vain parin kierroksen verran tarkistaakseni onko Repe yhä epäpuhdas.
Toissapäivänä Repellä oli kraniohoito, jossa ongelmakohdat paikantuivat selkään. Lanneselkä oli kireä ja lisäksi muutaman nikaman kohdalla – nimenomaan satulan alla – tuntui jotain erikoista. Kraniohoitaja Suvi suositteli minua kuvauttamaan Repen selän. Selän tutkituttaminen oli minulla ollut ajatuksenakin ja kraniossa esiin tulleet asiat lähinnä vahvistivat omia epäilyjäni.
Aiemminkin olen ehkä blogissa maininnut, että Repe tuli lastauksessa takapuomin alta sinä päivänä kun se muutti meille vuosi sitten. Se jäi selästään hetkeksi jumiin takapuomin alle rimpuilemaan. Tilanne oli pahan näköinen, muttei kestänyt kauaa ja Repe liikkui ja käyttäytyi sen jälkeen normaalisti. On kuitenkin täysin mahdollista, että siinä olisi aiheutunut selkään jotain pysyvää haittaa, joka ei vain ole oireillut aiemmin. Hevosen selkänikamathan kasvavat pitkään ja jos jotain vauriota on tuolloin tullut, se on voinut vaikuttaa kasvuun myöhemmin.
En itse muistanut, että tuo takapuomin alle puristuksiin jäänyt kohta oli juuri satulan paikalla, mutta Facebookissa tuli juuri vastaan vuoden takaisia videoita hevosten muuttopäivästä ja niistä huomasin karvattoman kohdan selässä. Olin jotenkin mielessäni paikantanut sen kohdan lähemmäs lanneselkää, eikä asia käynyt edes mielessä siinä kohtaa kun aloimme tekemään selkäännousuharjoituksia Repen kanssa.
Olen kuullut useampiakin tarinoita, joissa hevonen on esimerkiksi kaatunut varsana ja alkanut oireilla vasta vanhemmalla iällä jotain vanhaa vammaa. Mielestäni nuo selän ongelmat vaikuttavat kaikin puolin todennäköisimmältä syyltä Repen rajuun reaktioon sekä mahdollisesti myös mahahaavaan. Nyt katsellaan vähän aikaa, miten Repen vointi kehittyy lääkekuurin loppumisen jälkeen ja sitten alan varailla klinikka-aikaa, jotta päästään tutkituttamaan kunnolla ainakin selkä.
Repe vastaanotti kraniohoitoa hyvin ja rennosti, joten arvio oli, ettei sillä ole juuri nyt mitään akuuttia voimakasta kipua. Liikkuminen on kuitenkin vielä epäpuhdasta, vaikka ihme kyllä eläinlääkärin mielestä siinäkään ei ollut mitään vikaa. Sain lausunnon postissa ja siinä arvioitiin, ettei Repellä ole sellaista ortopedista vaivaa, joka estäisi ratsastuksen ja että se vain kiukuttelee. Eläinlääkäri oli myös kirjoittanut lausuntonsa loppuun: ”Sellaista läpivalaisututkimusta ei ole olemassa, jolla kaikki mahdollinen kipu voitaisiin todentaa”. Ihmeellinen kommentti, kun en ole mitään läpivalaisua edes pyytänyt.
Mielestäni tuo oli muutenkin aika vaarallinen lausunto, jos lähdetään miettimään, että Repelle tehtiin vain ontumatutkimus taivutuskokeineen ja kuvattiin yksi jalka. Ei noin suppean tutkimuksen jälkeen ja hevosen käytöksen huomioon ottaen pitäisi mielestäni missään tapauksessa antaa tuollaista ratsastukseen kannustavaa lausuntoa. Onneksi aina on mahdollista tehdä oma arvio tilanteesta ja päättää itse, kuinka oman hevosensa kanssa toimii.
Laitoin itse asiassa eläinlääkärin asenteesta palautetta klinikalle ja saimme ihme kyllä hyvitystä laskulle aika reilulla kädellä, vaikka en edes varsinaisesti mitään rahallista korvausta pyytänyt. Kirjoitin palautteeseen, että näkemykset hevosen kiukuttelusta tai pelleilystä eivät kuulu 2020-luvulle ja toivoin, että eläinlääkäreiden koulutuksesta huolehdittaisiin paremmin myös hevosen käyttäytymistieteiden näkökulmasta. Sain vastauksen, jossa ei oikeastaan kommentoitu toiveitani mitenkään, mutta pahoiteltiin kokemustani ja lisäksi osa tutkimuksista jätettiin kokonaan meiltä laskuttamatta.
On ollut yllättävää huomata, kuinka moni ihminen on kritisoinut minua siitä, että kuuntelen omaa intuitiotani ja teen päätöksiä sen mukaan, miltä minusta tuntuu. Ihmettelen syvästi, miten kukaan voi kyseenalaistaa toisen ihmisen kokemuksen ja tunteet. Tunteet ovat kuitenkin aina totta sille ihmiselle, joka niitä kokee. Ja vaikka jaankin elämääni someen, teen itse sitä koskevat päätökset – koska kyseessä on minun elämäni.
Kaikenlaista kyseenalaistamista ja vähättelyä on sattunut kohdallani poikkeuksellisen paljon viime kuukausina ja se on ollut kurjaa, joten aion jatkossa itse pyrkiä toimimaan siten, etten vähättelisi toisten tunteita ja kokemuksia. Ihmisten reaktiot tapahtuneeseen ovat todistaneet minulle myös sen, ettei hevosia kuunnella riittävästi, eikä niiden kipua oteta vakavasti.
Hevosmaailmassa tuntuu elävän hyvin voimakkaana sellainen käsitys, että nuoret hevoset vain teiniyttään hölmöilevät ja että ne pitää pistää kuriin. Ajatellaan, että ongelmatilanteissa on ainoa oikea toimintamalli kääntyä ammattiratsuttajan puoleen. Ollaan sitä mieltä, että ammattilainen kyllä laittaa hevosen toimimaan vaikka kuukaudessa tai parissa, jos omistajan taidot eivät riitä. Ajatellaan, että jos omistaja haluaa ottaa aikalisän ja lopettaa tekemisen siinä vaiheessa kun ongelmia ilmaantuu, se on luovuttamista ja haitaksi myös hevoselle.
Mutta entä jos nämä ongelmat johtuvat kivusta? Onko siinä vaiheessa muka parempi jatkaa treeniä ja jopa koventaa otteita, kuin antaa hevoselle lomaa ja tutkituttaa sitä? Voiko hevosen eleitä ja käyttäytymistä tulkita kukaan muu kuin ammattilainen? Minusta tuntuu ainakin omien kokemusteni perusteella, että monet ammattilaiset eivät aina edes kiinnitä niihin huomiota tai osaa katsoa samoja asioita kuin omistaja, joka tuntee hevosen. Hevoset ovat yksilöitä ja ilmaisevat kipuaan eri tavoin.
Itse olen ollut useamman kerran siinä tilanteessa, että eläinlääkäri ei ole pystynyt tutkimuksen aikana huomaamaan hevosen oireita, sillä hevonen saaliseläimenä pyrkii peittämään kipunsa jännittävän tutkimuksen aikana. Myöhemmin tutussa ympäristössä ja jännittävien asioiden poistuttua oireet ovat taas palanneet. Siihen, että pystyy lukemaan eläinten eleitä ja kommunikoimaan niiden kanssa, ei tarvita ammattitutkintoa, vaan aitoa kiinnostusta, avoimuutta ja läsnäoloa. Vaikka periaatteessa jokaisen jolla on silmät päässä pitäisi pystyä näkemään ja tunnistamaan hevosen kipuoireet, silti niin ei tapahdu. Todennäköisesti siksi, että uskomukset ovat hevoskulttuurissa aivan järjettömän tiukassa!
Koska Repen voinnissa muutos parempaan on tapahtunut levon ja mahahaavalääkityksen myötä, on selvää että aiempi käytös johtui kivusta. Haluttomuus liikkua, protestointi näykkimällä, pomppimalla, kuopimalla, päätä heiluttamalla jne eivät siis olleet merkkejä johtajuusongelmasta tai väärästä koulutusmetodista, vaan kivusta. Minä en tunnistanut Repen kipua tarpeeksi ajoissa, mutta tiedän ettei moni olisi tunnistanut sitä tässäkään vaiheessa.
En haluaisi uskoa, että kukaan jatkaa ratsastusta tai vie hevosta ammattilaiselle ratsutukseen, jos tilanne on se, että reaktiot ja kipuoireet ovat olleet voimakkaita, kraniossa on löytynyt ongelmakohta juuri siitä missä ratsastajan kuuluisi istua ja hevosen vointi on lähtenyt parantumaan nimenomaan levossa. Varmasti sellaistakin kuitenkin tapahtuu. Itse en tällaisessa tilanteessa selkään menisi ja asennoidun tulevaisuudenkin osalta niin, ettei sinne mitä todennäköisimmin kannata kiivetä – ei minun eikä kenenkään muunkaan. Mutta jotta varmuus Repen vaivojen vakavuudesta voidaan saada, tarvitaan tietysti lisää tutkimuksia.
Olisi varmasti kannattanut tutkituttaa selkä jo heti vuosi sitten kuljetuksessa sattuneen tapaturman jälkeen ja harmittaakin, että annoin itseni melkein unohtaa koko asian. Tosin vaikka selkää olisi silloin tutkittukin, ei kaikkea olisi varmasti silti pystynyt ennakoimaan, sillä Repen kasvu oli vielä niin kesken.
Repen kanssa kaikki on edelleen auki niin kauan kunnes saadaan tarkempia tutkimustuloksia, mutta voin sanoa, ettei se ainakaan ihan kevyin perustein ole tuosta mihinkään lähdössä. Enkä sitä unohda tai hylkää, vaikka hankimmekin kolmannen hevosen. Jokainen noista kolmesta on ainutlaatuinen ja tärkeä. Jokaista niistä pitää kuunnella ja arvostaa.
On uskomatonta, miten ihmisille on pinttynyt myös sellainen ajatusmalli, ettei hevosta voi pitää, ellei sillä ajeta tai ratsasteta. Toki hevonen on kallis lemmikki, mutta itse ainakin saan hevosten kanssa toimiessani ihan valtavasti iloa muistakin asioista kuin ratsastuksesta. Olen saanut paljon ihmettelyä osakseni, kun olen sanonut etten aio enää ratsastaa Repellä. Vaikka en koskaan ratsastaisi tai ajaisi Repellä, keksisin sen kanssa varmasti tekemistä. Vain mielikuvitus on rajana siihen, mitä hevosen kanssa voi harrastaa maasta käsin. Maastaratsastusta, hevosagilityä, metsäretkiä taluttaen, temppukoulutusta tai vaikka jalkapalloa!
En myöskään usko, että Repe kärsisi tilanteesta. Iso pihattotarha ja kivat kaverit aktivoivat kyllä hevosta liikkumaan. Repellä on tärkeä tehtävänsä laumassa ja se on minulle hyvin rakas. Tietenkin hevosenpitoon liittyviä asioita joutuu ikävä kyllä joskus miettimään taloudellisista näkökulmista, mutta kotipihassa on vähän pienempi kynnys pitää myös sellaista hevosta, jolla ei voi ratsastaa. Vuokrapaikalla tilanne olisi varmasti erilainen. Ei kotipihassakaan toki hevosta ilmaiseksi pidetä ja lemmikkihevosella kavioiden ja hampaiden huoltoon sekä ruokintaan menee ihan saman verran rahaa kuin treenissä olevalla hevosellakin. Siksi hevosen jättämistä lemmikin rooliin pitäisi tietenkin harkita perusteellisesti.
Olen miettinyt, miksi ihmisten on niin vaikea hyväksyä se, että eläin voi tuntea kipua tai pelkoa. Olen aina yhtä ihmeissäni lukiessani ”uusia tutkimustuloksia” siitä, että vaikkapa hyönteiset tai kalat tuntevat kipua. Tuntuu hullulta, miten ihminen voi edes ajatella, ettei jokin eläin tuntisi kipua. Onkohan tällaisen ajattelun taustalla vain se, että ihmisen on pakko jotenkin pystyä selittämään ja oikeuttamaan itselleen eläinten epäeettinen kohtelu, jotta sitä voisi jatkaa ”puhtaalla omallatunnolla”.
Aion varmasti jossain vaiheessa tehdä Repestä kuvaamistani videoista koosteen, jotta voin levittää tietoa siitä, kuinka kipeä hevonen voi käyttäytyä. Suosittelen muuten katsomaan pari avartavaa dokumenttia, joissa kerrotaan miten lievä ontuminen voidaan havaita ja kuinka hevonen ilmaisee kipua. Minulla heräsi paljon ajatuksia näistä dokumenteista.
En todellakaan väitä, että itse olisin aina huomannut kaikki ongelmat ajoissa tai toiminut hevosiani kohtaan oikein – päin vastoin. En myöskään väitä, että olisin taitavampi kuin ammattilaiset. Mutta tunnen hevoseni ja tiedän, ettei sillä ole ollut kaikki hyvin. Viimeistään nyt on hyvä hetki alkaa kiinnittämään hevosten käytökseen erityistä huomiota, jotta seuraavalla kerralla huomaisi mahdolliset ongelmat aikaisemmin tai pystyisi jopa kokonaan ennakoimaan ja välttämään ne. Aina voi oppia paremmaksi ihmiseksi sekä reilummaksi ja pehmeämmäksi hevosenkäsittelijäksi.
Olen monesti vaatinut hevosiltani ihan epäreiluja asioita ja viitannut kintaalla niiden kivun ilmaisuille. Toki kyse on ollut ihan siitä, etten ole tiennyt tarpeeksi tai osannut yhdistää hevosen käytöstä oikeisiin asioihin, mutta nyt viimeistään aion tarkkailla jokaisen hevoseni käytöstä entistä tarkemmin. Edelleen – kaikkien ikävien kommenttien ja syytösten jälkeenkin – olen sitä mieltä, että hevonen ei kiukuttele. Se pyrkii käytöksellään ilmaisemaan itseään ja jos käytös on vaarallista, aggressiivista tai suorituskyky heikko, kyse on usein kivusta.
Olen todella onnellinen siitä, että Repen vointi on parantunut näin hurjasti, mutta samalla surullinen kaikkien niiden hevosten puolesta, joiden kipua ei huomata. Pahimmassa tapauksessa hevosen epätoivoiset yritykset kertoa ihmiselle kivustaan tulkitaan niin, että hevonen vain kiukuttelee ja yrittää pomottaa ihmistä. Sitten pistetään hevonen kuriin, eli pahimmassa tapauksessa aiheutetaan sille vielä lisää kipua, stressiä tai pelkoa.
Toivon, että tieto hevosen kipukäytöksestä leviäisi ja tavoittaisi myös ammattilaiset; valmentajat, eläinlääkärit, ratsuttajat sekä tietenkin tavalliset harrastajat ja hevosenomistajat. Uskon, että jos tietoa aiheesta levitetään riittävästi, hevosmaailma tulee vielä kokemaan suuren muutoksen jopa ihan lähivuosina.
Toivottavasti laitat myös kivun ja jumien lisäksi ruokavalion kuntoon ja poistat hevosen stressin.
Mahahaava noin nuorella ei tule itsestään vaan väärästä ruokinnasta ts. Liian vähäisestä korsirehun määrästä.
TykkääTykkää
Meillä on hevoset vapaalla heinällä, eli ei voi johtua liian vähäisestä korsirehun määrästä. Mahahaava ei varmasti ole tullut itsestään, vaan sekundäärisenä esim jonkin muun kivun aiheuttaman stressin takia.
TykkääTykkää
Vatsahaavasta sen verran, että kyllä sen saa myös nuori, ja myös vapaalla heinällä oleva. Siihen riittää herkällä hevosella stressi (tyyliin kipailutilanteet, uusi ympäristö tms) tai kipu, vaikkapa siellä selässä tai jossain muualla. Itsellä on vapaalla korsirehulla pihattolaumassa elävä hevonen, ja silti sen mahan kanssa saa olla erityistarkkana kilpailukaudella, ettei lopeta kokonaan heinänsyöntiä ja kipeydy mahastaan.
TykkääTykkää
Ihana ja hyvin silmiä avaava teksti. Kiitos tästä ❤️
TykkääTykkää
Kiitos itsellesi ja kiva kuulla, että pidit tekstistä! ❤
TykkääTykkää
Ompa todella tökeröä suhtautumista eläinlääkäriltä! Toisaalta rn ihmettele, että varsinkin vanhemmalla ell-sukupolvella on vaikeuksia muuttaa suhtautumistaan siihen suuntaan, että hevosenkäsittely voi olla muutakin kuin pakottamista ja ihmisen etu edellä vääntämistä.
Mainitsit tuosta eläinten kipuun liittyvästä tutkimuksesta. Sen tarkoituksena on tänä päivänä nimenomaan parantaa eläinten elinoloja ja suhtautumista niihin tuntevina olentoina. Valitettavsti eläinten hyvinvoinnin kannalta oleellinen lainsäädäntö ei voi perustua ihmisten päätelmiin siitä, että kaikki eläimet tuntevat, vaikka tuntuu toki absurdilta ajatukselta että näin ei olisi. Jokainen tutkimus eläinten käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista vie kuitenkin eläinten olosuhteita ja ihmisten suhtautumista niihin parempaan suuntaan, vaikka muutos onkin hidasta.
Hienoa että osaat itse kyseenalaistaa näitä vanhoja malleja hevosenkäsittelyssä. Pakottaminen ja väkivalta tuntuvat istuvan hevosihmisissä surullisen tiukassa ja jos joku erehtyy ehdottamaan muuta toimintatapaa ollaan hyvin usein puolustuskannalla. Vaikka olen itsekin miettinyt paljon hevosten koulutusta ja käsittelyä ”pehmeillä” keinoilla, ja toki pyrkinyt sitä myös parhaani mukaan toteuttamaan, huomaan silti ongelmatilanteessa pyrkiväni hallitsemaan tilannetta voimalla. Jälkeenpäin se tosin tuottaa nykyään vain pahaa oloa. Ehkä onkin niin, että kun ymmärtää, että ei ymmärrä kaikkea, on vasta päässyt siihen oleellisen kynnykselle.
TykkääTykkää
Kiitos kivasta kommentista 🤗 Tuo viimeinen kappale oli ihan kuin minun ajatuksistani. Ongelmatilanteissa on joskus vaikea muistaa se pehmeys ja jos ei muista, olo on kyllä todella syyllinen, vaikkei väkivaltaa käyttäisikään.
Noista tutkimustuloksista lähinnä hämmentää se tapa, miten niistä uutisoidaan, eikä itse tulokset. Mutta varmasti asia on juuri kuten selititkin ja ne ovat tärkeitä tutkimuksia 🤗
TykkääTykkää
Hevonen ei kiuluttele, mutta kokeilee rajojaan. Myös Repe on lämminverinen ravihevonen, ei seuraponi. Ei siis ihme että ihmetellään miksi se jää seisomaan. Repe tuskin tarvitsee muuta kuin rajoja ja rakkautta ja tsekkauksen et kaikki on jees. Sitten uudelleen koulutushommii, johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Avustajan ja ammattilaisten kanssa. Sinusta huomaa että taidot eivät ole vielä soveltuvat varsan koulutukseen, vaikka varmasti hyvin hevosesi hoidat.
TykkääTykkää
Näin minäkin olen aiemmin ajatellut, mutta nyt silmäni ovat avautuneet asian suhteen uudella tavalla. Noin 20 hevosta olen jo ennen Repeä sisäänratsastanut ja minulle on jopa muutaman ratsutuksesta aikoinaan maksettukin. En väitä olevani mitenkään taitava, mutta kyllä osaamiseni kolmevuotiaan sisäänratsastukseen sentään riittää.
TykkääTykkää
Seuraponi. Empäs olekkaan tällaisesta rodusta kuullut. Avaa toki miten sen kokemus maailmasta eroaa lämminverisestä?
TykkääTykkää
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jotkin tavat ovat hevoskulttuurissa aivan liian tiukassa. ”Ennenkin tehtiin näin” on jotenkin muka ihan hyväksyttävä selitys, vaikka nykyään tietäisimme paremmin! Hevosen kipua ja epämukavuutta ei huomata tarpeeksi. Esimerkiksi kouluratsastuksessa, jota itsekin harrastan, mielestäni ratsukon pisteissä näkyy aivan liian vähän se, onko hevonen rento vai jännittynyt. Näyttävästi mutta jännittyneesti suoritettu rata voi saada todella hyvät pisteet.
Ja nyt se kritiikki: kun korostat hevosen kivun huomioimista, niin miksi liikutat hevosta, joka selkeästi ontuu? Repehän linkuttaa tosi pahasti tuossa uudella ravivideolla lopuksi. Oliko tämä vain jokin kokeilupätkä, että miten se liikkuu? Mietin vain, että hevonen voi tuntea sellaistakin kipua, joka ei saa käytöstä aggressiiviseksi, juuri sellaista epämääräistä ontumista vaikkapa.
Toivottavasti hevoseksi pysyvät nyt mahdollisimman terveinä!
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi ja kiva kuulla, että pidät aihetta tärkeänä! Kirjoitin tekstissäkin, että en ole liikuttanut Repeä muuten kuin kokeeksi ihan parin kierroksen verran nähdäkseni miten se liikkuu. Eli korostan; Repe lomailee ihan täysin, mutta katsoin pikaisesti sen liikkumista ennen lääkekuuria, kuurin aikana ja kranion jälkeen. Nuo videot ovat siis juurikin sellaisista tilanteista, joissa ravasimme noin puoli ympyrää kumpaankin suuntaan ja otettiin videota analysoitavaksi. En tietenkään liikuta ontuvaa/epäpuhdasta hevosta yhtään sen enempää.
TykkääTykkää
Kiitos Kaktu erittäin hyvästä ja pohdiskelevasta tekstistä!
Olen samaa mieltä, että läheskään kaikki hevosihmistet eivät edelleenkään tunnista hevosen hienovaraisia merkkejä kivusta. Vaihtoehtoisesti kivun ilmaisut selitetään usein pois ”noin se on aina tehnyt”, ”sillä on vaan tuollainen tapa”, ”ruuna ryttyilee” ja ”tamman elkeitä”. Sivukommenttina tähän – jopa tapamme puhua hevosesta kertoo paljon: se vai hän, puhummeko hevosesta vähättelevästi vai kunnioittavasti, rumasti vai kauniisti.
On äärettömän hyvä, että hevosten, ja muidenkin eläinten, kipua tutkitaan yhä enemmän. Tutkimuksen kautta saamme tietoa joka auttaa meidät huomaamaan kivun varhaiset merkit. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että hevosen tavallisesta poikkeavalle käytökselle on aina jokin syy – hevonen yrittää käytöksellään kertoa että jokin on vialla, kaikki ei ole nyt hyvin. Kyse ei ole kiukuttelusta tai valtataistelusta. Myönnän auliisti, että minullakin on tässä vielä paljon opeteltavaa. Hevonen on saaliseläimenä taitava myös salaamaan kipunsa.
Kivun varhainen havaitseminen on myös turvallisuuskysymys – niin hevosen kuin ihmisen kannalta. Hevosen kannalta siksi, että havaitsemalla kivun merkit ajoissa, voimme ehkäistä isompien, vakavampien vammojen syntymisen emmekä pahenna tai pitkitä kivun kokemista tarpeettomasti. Ihmisen kannalta siksi, että voimme välttää mahdolliset onnettomuudet ja tapaturmat, jotka aiheutuvat kun hevosen kipu aikaansaa niin voimakkaan reaktion, että hevosta ratsastava/käsittelevä ihminen loukkaantuu.
”Huono hevosihminen ei kuule, kun hevonen huutaa. Hyvä hevosihminen kuulee kuiskauksenkin.”
Jokainen meistä voi miettiä, minkälainen hevosihminen haluaa olla.
Ole Kaktu ylpeä siitä, että kuuntelet hevosiasi ja omaa intuiotasi – sisäinen ääni on luotettava kumppani.
Toisten mielipiteiden ja tunteiden kunnioittaminen kuuluu mielestäni kohteliaaseen käytökseen. Voimme olla eri mieltä, ja keskustella mielipide-eroistamme – muistaen aina kunnioittaa vastapuolta ajattelevana ja tuntevana yksilönä.
Pirteää perjantaita ja aurinkoista viikonloppua!
TykkääTykkää
Kiitos ihanasta ja viisaasta kommentista ❤ Olen itse aivan samaa mieltä ja varsinkin tuo onnettomuuksien ehkäisy kivun varhaisen tunnistamisen kautta kolahti sattuneesta syystä! Ihanaa alkukesän viikonloppua sinnekin🤗
TykkääTykkää
Olipa hyvä kirjoitus.
TykkääTykkää
Kiitos! ❤ Ihana saada tällaista palautetta juuri sinulta. Paljon olen seurannut tekstejäsi ja saanut kovasti niistä mietittävää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Mielenkiintoista jos tämä on nyt pelkästään minun näkemys asiasta 😄 uskallan väittää että ei ole. oletko siis sitä mieltä että hevoset laumassa potkiessaan ja hyppiessään ovat kaikki kipeitä koska käyttäytyvät niin aggressiivisesti? Että koiranpentu repiessään emänsä korvaa ei lopeta ennenkuin emä nappaa niskasta kiinni niin että pentu vinkaisee-on kivusta johtuvaa käytöstä? Tai että uhmaikäinen lapsi joka huutaa lattialla ja takoo nyrkeillä seinään tekee sen koska johonkin sattuu, ei suinkaan että saisi tahtonsa läpi? Ihmiset ei toki ole eläimiin verrattavissa mutta sama syy siellä taustalla usein on- uhma ja rajojen kokeilu
TykkääTykkää
En tietenkään ole sitä mieltä, ettei mitään rajojen kokeilua tai uhmaa voisi koskaan olla. Mutta lähtökohtaisesti kannattaa hevosten ja muidenkin eläinten kanssa ensin sulkea pois kivun mahdollisuus. Nuorilla hevosilla voi olla myös kasvukipuja, jotka voivat aiheuttaa tuollaista käytöstä. Itse ainakin jatkossa hevosen käytöksen muuttuessa suhtaudun ensisijaisesti sillä asenteella, että taustalla voi olla kipua. Jos kaiken laittaa suoraan uhman ja rajojen kokeilun piikkiin (kuten itsekin olen aiemmin tehnyt), seuraukset voivat olla vaarallisia, jos taustalla onkin kipua.
TykkääTykkää
Tässä nyt ehkä pitäisi osata erottaa eläinten keskinäinen, lajille tyypillinen leikki, nujakointi ja toisistaan mittaa ottaminen ja sitten se kipuun, pelkoon tms viittaava käytös… Kuin myös se, että milloin eläin lajitoverin ja tekemisen puuttuessa alkaa kokeilla ihmisestä leikkikaveria itselleen, jolloin vika ei ole eläimessä vaan ihmisen luomissa puutteellisissa puitteissa ja mahdollisesti epäselvissä rajoissa (joita ei millään kepillä tarvitse opettaa, vaan sekin onnistuu kauniisti ja järjestelmällisesti ennakoimalla).
Eläin ei myöskään kyllä mitenkään ”uhmaa” ihmistä kuten joku teini tai lapsi vanhempiaan, rajoja toki voikin kokeilla, ihan vaan koska eläin on utelias ja aikamoinen opportunisti, kyllähän tuon viiden koiran kanssa eläessä on saanut huomata. Silti en kyllä ikinä lähtisi sanomaan, että nyt joku näistä uhmaa mua, kun se tekee jotain minun mielestä älytöntä – kyse on sitten vaan siitä, että olisi ehkä aihetta palata perusasioiden äärelle ja kouluttaa eläimelle se toivottu käytös ja huolehtia, että eläimelle on lähtökohtaisesti miellyttävää ja palkitsevaa ihmisen mieliksi toimiminen.
TykkääTykkää
Hieno teksti! Hyvä, että liitit mukaan myös dokumentit, joiden katsominen pitäisi kuulua pakollisena jo alkeiskurssille.
Nykyään tieteellistä tietoa hevosen kivusta ja sen ilmenemisestä on jo paljon, mutta ainakaan Suomessa se ei ole vielä kovinkaan tehokkaasti jalkautunut harrastajien joukkoon. Luen harrastajiin mukaan myös ne valmentajat ja ratsuttajat, jotka eivät ole itsekkään koskaan nähneet tai kokeneet todella nykyaikaista, korkeatasoista ratsastusta tai valmennusta eivätkä myöskään opiskele teoriaa ja tutkimusta työnsä taustalla. Monella harrastajalla on valmentajana toinen harrastaja, joten uusimmat tiedot ja taidot eivät siirry eteenpäin, kun muistellaan vain mitä 90-luvulla on opetettu.
Olen itse saanut oppia hevosen hienovaraisesta kivunilmaisusta kantapään kautta, mutta nähnyt samalla kuinka jotkut eivät siltikään usko asiaan vaikka tietävät saman mitä minäkin. Itse treenasin ja kilpailin vaativalla tasolla hevosella, jolla oli epämääräisiä ongelmia, mutta joka kuitenkin selviytyi treenistä ja radoista hyvin. Vein hevosen lopulta eläinlääkäriin pienen epämääräisyyden vuoksi ja kävi ilmi, että sillä oli vakavia nivelmuutoksia. Liike oli kohtuullisen symmetrinen, koska hevonen oli ns. kauttaltaan yhtä kipeä.. eläinlääkäri ei antanut hevoselle enää mitään ennustetta, käytännössä eläin olisi pitänyt lopettaa, koska todennäköisesti sillä oli kipuja pelkästään tarhassa liikkumisesta. Hevonen ei ollut omani, eikä päätös näin ollen ollut minun.. löydöksestä on nyt jo vuosia, ja sama hevonen on edelleen ratsastuskäytössä ja esittää kaikki mahdolliset kipuilmeet ja sillä on samat ”epämääräiset” ongelmat, kuin ennenkin. Hevosen omistaja siis tietää kaiken, mutta ei silti usko että hevosella ei voisi ratsastaa, kun se ei silminnähden onnu.
Oman tarinani karu opetus on juuri se, mitä sinäkin olet sanonut, että vanhat uskomukset ja asenteet istuvat tiukassa. Edes elänlääkärin tuomio ei riitä kaikille ja toisaalta monet eläinlääkärit eivät ole yhtä ammattitaitoisia tai rohkeita, kun pitäisi sanoa, että jokin hevonen ilman selkeää ontumaa tms. on liian rikkinäinen käytettäväksi ratsastukseen. Pitää itse osata viedä hevonen tutkittavaksi hyvälle, pitkälle erikoistuneelle elänlääkärille, jotka useinmiten löytyvät isoimmilta klinikoilta. Syrjäkylillä tilanne on melko hurja, kun kuka tahansa lehmien keinohedelmöitykseenkin erikoistunut eläinlääkäri voi antaa arvioitaan hevosten monimutkaisista tuki- ja liikuntaelinten vaivoista.
Lisäksi uskon, että moni harrastaja haluaa sulkea silmänsä siltä, että useimmat käytös- ja ratsastusongelmat ovat terveysongelmia. Syynä varmasti tähän on raha. Eläinlääkärit ovat kalliita, kuvantamistutkimukset vielä kalliimpia ja vaivojen hoito usein kaikista kallenta. On halvempaa maksaa valmentajalle tai ratsuttajalle 25e, ja he kertovat, ettei ole mitään ongelmaa, kunhan hevonen pistetään ruotuun tai että se vaatii vain pidemmän alkuverkan.
Omat kokemukseni ovat täysin samoja kuin sinulla ja mielestäni ei ole mitään epäselvää siinä, onko Repen käytös johtunut kivusta vai ei. Asia on kuten olet sanonut ja se on täysin kiistattomasti nähtävissä videoilta. Toivottavasti teidän läheltänne löytyy hyvä klinikka, jossa on ortopedisiin ongelmiin erikoistunut eläinlääkäri! Saat varmasti selvyyden tilanteeseen ammattitaiosen eläinlääkärin tutkimuksessa. Hienoa, että jaksat selittää näitä asioita. Ne, jotka väittävät sinun olevan väärässä hevosen kivun ilmenemisestä, ovat varmaan samoja ihmisiä, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen. Kaikki sanomasi on kuitenkin tieteellisesti todistettua, eivätkä mitään mielipidekysymyksiä.
TykkääTykkää
Kiitos ihan mahtavasta kommentista ja omakohtaisen esimerkin jakamisesta. Juuri tuota itsekin tarkoitan – asenteet ovat tiukassa ja yleensä lähdetään ratkomaan ongelmia koulutuksen kautta, kun olisi kaikille osapuolille turvallisinta ja reiluinta poissulkea ensin kivun mahdollisuus. Enkä itse tarkoita, että jokainen hevonen pitäisi kärrätä klinikalle kuvattavaksi, jos oireita ei ole, mutta jos käytös jotenkin muuttuu, on se fiksumpaa selvittää mistä kiikastaa kuin jättää selvittämättä. Varmasti sekä raha että uskomukset ovat syynä siihen, ettei näin tapahdu. Ja tietysti se, ettei hevosta ole kovin helppo tutkia.
Tuo takapajulasta klinikalle pääseminen on yksi ongelma, mutta monia asioita voi onneksi alustavasti testata myös kotona. Kuten esimerkiksi mahaongelmat voidaan helposti todentaa antamalla kuuri Antepsinia, jota saa apteekista ilman reseptiä, eikä ole lääkkeenä mitenkään haitallinen, eli sitä voi ihan hyvin syöttää kokeeksi ja katsoa, muuttuuko hevosen käytös parempaan suuntaan. Vatsahaavat ovat niin yleisiä hevosilla, että niistä voi löytyä syy aika moneenkin ongelmaan.
Ja minua hämmentää kovasti se, miksi hevosen pitäisi aina ontua selkeästi, jotta sitä voitaisiin pitää kipeänä. Kaikki on niin yksilöllistä ja hevoset ovat niin hyviä kompensoimaan puutteita liikkumisessaan, että ontuminen näkyy usein vasta sitten kun hevonen on jo todella kipeä.
TykkääTykkää
Hyvä teksti! Hevosten kipua jää edelleen todella paljon havaitsematta tai se tulkitaan kiukutteluksi. Tätä näkee älyttömän paljon esimerkiksi somevideoissa. Niissä on tosi paljon epämääräisesti liikkuvia ”kiukuttelevia” hevosia ja ihan selvästi ontuviakin, joilla ratsastetaan. Toki osa vaivoista on sellaisia, että paranevat liikkeessä, mutta osa hevosista on selvästi ihan vain tutkimatta.
Paljon somessa myös etsitään koulutuksellisia ohjeita rajusti käyttäytyvälle hevoselle ja kivun mahdollisuus sivuutetaan sanomalla ”tämä on tutkittu, ei ole vikaa”. Sitten ilmenee, että eläinlääkäri – tai jopa vain hieroja – on kopeloinut läpi ja sanonut, että ei vaikuta kipeältä.
”Ei vaikuta kipeältä”. Näin muuten sanoi minullekin kaksi eri eläinlääkäriä ja hieroja omasta vanhasta ponistani ennen röntgenkuvia. Niistä kuvista sitten maallikkokin näki, että vika ei ole ihan pieni. Silloin itketti, että olin kuunnellut muita, jotka sanoivat, että ponilla on vain liikaa virtaa tai se kokeilee (oikeasti, 24-vuotias kiltti poniko alkaa yhtäkkiä kokeilla).
Oma kokemukseni on, että rajun käytöksen, etenkin äkillisesti muuttuneen, takana on lähes aina kipu ja jos ei ole kipu niin sitten pelko. Osa on toki myös koulutuksen epäonnistumista, mutta silloinkin se epäonnistuminen on usein se, että hevonen pelkää tai siihen on sattunut.
Kyllä varsat myös välillä kokeilevat uusia toimintamalleja (eli ”testaavat rajoja”), mutta se käytös ei ole yhtäkkistä rajua pukittamista tmv. Se on enemmänkin sellaista, että voinko mennä tuonne heinäpaalille sen sijaan, että jäisin hoitopaikalle (tuore esimerkki omasta elämästä teiniponin kanssa).
TykkääLiked by 1 henkilö
Lisäys, totta kai hevonen voi käyttäytyä joissakin tilanteissa rajusti myös muusta syystä kuin kivusta tai pelosta, mutta yleensä niihin liittyy jotain jännitystä kuitenkin. Nuori hevonen voi hypätä taluttaessa pystyyn ihan siksi, että se ei halua mennä sisään tai kuraiseen tarhaan.
Mutta jos aiemmin kiltti hevonen alkaa yhtäkkiä temppuilla tai hevosella on aina hapan ilme, hälytyskellojen pitäisi kilkattaa.
Aina pitäisi ensin selvittää, voiko käytös johtua kivusta, ja sitten vasta miettiä koulutusta. Valitettavasti tämä menee Suomessa usein toisinpäin, ensin etsitään koulutusratkaisua ja vasta kun kaikki kortit on siellä käännetty, aletaan miettiä, voisiko se olla kipeä.
TykkääTykkää
Veit sanat suustani! Kyllä sen huomaa, jos tarkasti hevosen käytöstä seuraa (ja etenkin jos tuntee kyseisen yksilön), onko käytöksen taustalla kipu, pelko vai rajojen testaaminen. Mielestäni esimerkkisi rajojen testaamisesta oli hyvä. Kyllä Repekin on kokeillut monenlaisia asioita ja ollut lapsellinen, mutta niissä tilanteissa reaktiot eivät ole olleet yleensä kovinkaan rajuja, vaan enemmän sellaista vaivihkaa tapahtuvaa ”Minäpä tästä livahdan/varastan pipon/otan narun suuhun” -tyyppistä toimintaa.
Kyllä sen hevosesta pystyy loppupeleissä melko helposti huomaamaan, onko rajun käytöksen taustalla jännitystä tai pelkoa. Yleensä ”puskista” tulevat reaktiot johtuvat kivusta ja pelko tai jännitys ulkoisista ärsykkeistä tai vanhoista traumoista. Jos hevosen historia on kokonaisuudessaan tiedossa, eikä sillä ole ollut mitään traumaattisia kokemuksia tietystä tilanteesta, eikä ulkoisia ärsykkeitä säikähtämiseen näy missään, voi melkeinpä varmuudella jo arvioida kivun olevan käytöksen syynä.
Monissa toimintaani tai ajatuksiani kritisoivissa kommenteissa yritetään saada minut miettimään koulutuspuolta, mutta mielestäni se on tässä kohtaa toissijainen asia. Kipeän hevosen kouluttaminen ei ole reilua hevosta kohtaan. Ensin täytyy hoitaa kipu pois ja siksi asia onkin juuri kuten sanoit – ensin pitää selvittää voiko käytös johtua kivusta ja sitten vasta miettiä koulutusta.
TykkääTykkää
En nyt ihan allekirjoita tätä etteikö hevoset pelleilisi ja kokeilisi rajojaan. Itse olen kuusi varsaa kasvattanut maailmalle (kaksi yhdessä äitini kanssa ja neljä yksin mutta kuitenkin) ja nuoret hevoset-kuten muutkin eläinten pennut ja lapset kokeilevat rajojaan ja uhmaavat. Ihan jos katsoo nuorten hevosten laumakäyttäytymistä niin ne kovasti ottavat mittaa toisistaa hyppimällä ja potkimalla- se on opettelua elämää varten ja jokainen oppii paikkansa laumassa. Samoin ihmisen kanssa kokeilevat nuoret hevoset mitä saa tehdä ja mitä ei (saattavat hypätä pystyyn taluttaessa, koittaa näykkäistä koska haluavat häätää pois vesiastialta jnejne. Ethän sä anna koiranpennunkaan purra lahkeita tai se tekee sitä myös aikuisena. Myös ne kokeilevat rajojaan kasvaessaan ja se on osa oppimisprosessia kuten nuorten hevostenkin kanssa.
Mulla on ollut varsoja jotka on hyppineet pystyyn taluttaessa ja pukittaneet ekoja kertoja ratsastajan kanssa- ja kaikki on lähteneet maailmalle terveiksi kuvattuina. Nuoret uhmaavat ja kokeilevat, se ei ole aina kivusta johtuvaa
TykkääTykkää
Pointti onkin se, että Repe teki noita asioita vain lyhyen ajanjakson ollessaan kipeänä ja lääkekuurilla loppui kaikki napsiminen, pomppiminen ja muu ”rajojen kokeilu” ihan täysin. Eli kyllä se aika selkeästi osoittaa, mistä käytös on johtunut.
TykkääTykkää
Kyllä kyllä, repellä oli varmasti kivusta johtuvaa mutta tuo oli lähinnä viittaus siihen että sanoit eläinlääkärille ettei 2020 enää pitäisi puhua pelleilystä tai kiukuttelusta. Hevoset on pelleilleet aina ja tulevat jatkossakin pelleilemään- se on osa niiden käytösmallia ja leikkiä sekä rajojen kokeilua. Ei toki aina kuten nyt repen tapauksessa mutta aika ajattelematon kommentti on myöskin kieltää etteikö hevoset- ja muutkin eläimet sekä ihmiset sitä tekisi 2020-luvulla ja myös sen jälkeen
TykkääTykkää
Se on sinun näkemyksesi asiasta, mutta eläinten käyttäytymistä tutkineiden ihmisten näkemys on erilainen.
TykkääTykkää
Ihailen tapaasi käsitellä ja kuunnella hevosia. Tapoja toimia oikein on varmasti monia, mutta tuollainen hevosia kunnioittava ja niistä itsestä lähtevä toimintatapa on omasta mielestäni todella kaunista seurata näin sivusta. Ja hevoset selkeästi kunnioittavat ja rakastavat sinua yhtä lailla.
TykkääTykkää
Ihana kuulla! Kiitos ❤
TykkääTykkää
Kommentoinkin jo aiemmin liittyen oman hevoseni tilanteeseen (sekä tänne että instagramiin). Täytyy nyt vielä jatkaa. En tiedä/muista, missäpäin te asutte, mutta jos pystytte käymään Laukaan klinikalla, niin suosittelen kyllä erittäin lämpimästi Tiinaa sieltä. Minun hevonen ei ontunut, eikä sillä ollut mitään ”suuria” oireita, vaan se juurikin heilutti päätään satuloitaessa, otti käynnissä hieman lyhyempää askelta toisella takasella (ravi ja laukka oli normaalia), ja tarjosi helpommin vasenta kuin oikeaa laukkaa. Vaikka oireet ei mitenkään valtavia olleetkaan (mutta minun mielestä toki hälyttäviä silti), niin Tiina otti hevosen oireet vakavasti, ja tutki hevosen älyttömän kattavasti. Kun rtg-kuvista ei löytynyt mitään, tutkittiin seuraava paikka. Niin pitkään, että syy löytyi. Ei ollut mitään tuommoista vähättelyä, että kiukuttelu johtuisi kurittomuudesta, tai että kun kuvissa ei näy mitään, niin vikaa ei ole. Eli jos Laukaa ei ole kamalan kaukana, niin suosittelen harkitsemaan siellä käymistä! 🙂 Toki yhtä hyviä eläinlääkäreitä löytyy varmasti muualtakin – toivon ainakin!
***
Vähän menetän uskoani hevosihmisiin ja hevosurheiluun, kun tämmöisiä tapauksia seuraa. Jos hevonen jumittaa, se raipatetaan liikkeelle. Jos hevonen puree satuloitaessa, sitä lyödään. Jos hevonen kieltää esteille, se raipatetaan yli. Tuntuu olevan pieni vähemmistö hevosten omistajia, jotka oikeasti alkavat miettiä, voisiko hevonen olla kipeä, jos se on hankala/ilkeä. Aina vaan laitetaan kurittomuuden piikkiin. Kovaan ääneen kritisoidaan härkätaisteluita (okei, ne nyt ovat ihan omaa luokkaansa, myönnän), turkistarhausta, tuontantoeläinten oloja, jne, mutta sitten itse pakotetaan kipeä eläin juoksemaan. Aivan älyttömän surullista.
TykkääTykkää
Kiitos vinkistä klinikan ja eläinlääkärin suhteen! Meiltä on sinne 2 tuntia, eli ei mikään mahdoton matka, mutta Kangasalta ajattelin ensin kysellä aikaa ja tutkimusmahdollisuuksia, kun on lähellä ja kuulemma ovat todella hyviä tutkimaan ortopedisia ongelmia, vaikka siinä ei olekaan ilmeisesti enää isompaa klinikkaa.
TykkääTykkää
Kiukutteludiagnoosi näyttää kyllä olevan ihan totta, nimittäin eläinlääkärin itsensä kohdalla. Ihan uskomattoman lapsellista piilovittuilua epikriisissä, ilmeisesti on unohtunut että eläinlääkäri on asiakaspalveluammatti – onneksi klinikka edes hyvitti tutkimuskuluja. Toivottavasti kuvat selästä antaisivat jotain vastauksia, kuka tahansa näkee miten tönkkö ja epäpuhdas Repe-parka on takaa vaikka tämä tietty ell sitä kieltäytyisi näkemästä. Toivottavasti ei olisi kyse kuitenkaan kissing spinesistä tai jostain vanhasta okahaarakevammasta traileriepisodin jälkeen.
Valitettavasti ihmisillä on usein puurot ja vellit sekaisin ja täysin epärealistisia käsityksiä mitä tulee eläinten epätoivottuun käytökseen. Ihan liian usein kuulee että eläin kostaa jotain (usein vieläpä huomattavalla aikaerolla tapahtumaan josta omistaja uskoo eläimen ”loukkaantuneen”), pelleilee tai kiukuttelee. Vaikka eläimetkin kokevat tunnetiloja jotka ihminen määrittelee negatiivisiksi, ne elävät tässä hetkessä ja nimenomaan se hetki olosuhteineen ratkaisee sen miten käytös pitäisi tulkita. Unohdetaan myös se, että eläimet ovat opportunisteja joita ei moraalirajoitukset koske kuten ihmisiä (ja joitain sosiaalisimpia ja älykkäimpiä eläimiä.) Jos ihminen näkee jonkun toisen omenan pöydällä, suurin osa ei ota sitä koska se ei ole meidän. Jos hevonen näkee omenan johon sillä on mahdollisuus päästä käsiksi, se ihan varmasti ainakin kokeilee mahdollisuutta saada se; ja se on joidenkin mielestä ”sikailua”, hevoselle taas luontainen valinta jolla maksimoidaan selviytyminen.
Samaan tapaan hevonen voi kokeilla mahdollisuutta olla tekemättä jotain mikä ei sen mielestä ole erityisen mielekästä, vaikkapa kieltäytyä nousemasta traileriin. Ihminen näkee tässä ongelman, hevonen mahdollisuuden. Sen siis allekirjoitan että hevonen voi kyllä ”testata” mahdollisuutta saavuttaa lopputulos jonka kokee mieluisammaksi. Tällaiset jutut ovat ihan tavallisia, ei mikään katastrofaalinen johtajuusongelma, ja niistä pääsee sillä että tehdään hevosen näkemästä ei-toivotusta mahdollisuudesta sille kannattamaton toimintamalli, esimerkiksi niin että joka kerta kun hevonen jämähtää lastaussillan eteen, sitä aletaan juoksuttaa ympyrällä trailerin vieressä ja välillä kokeillaan uudestaan. Jossain vaiheessa hevonen näkee mielekkäämpänä vaihtoehtona nousta kyytiin jossa voi olla möllöttää ja syödä heinää kuin ravata tylsää ympyrää, eikä tähän tarvita yhtään raippaa, raivokohtausta tai epäreilua eläimen ”kyykytystä” mikä taatusti tekee lastauksesta ainoastaan epämiellyttävän ja pelottavan tapahtuman. Eläimen koulutus ei vaadi mitään älytöntä egoilua, vain logiikkaa. Joidenkin itsetunto ei vain näytä kestävän sitä että eläin ”loukkaa” heidän arvovaltaansa ja se johtaa epäreiluun käytökseen.
Sen sijaan se että eläin yhtäkkiä kokee jopa kaiken tekemisen epämielekkääksi tai käyttäytyy epätavallisesti tutuissa ja tavallisissa tilanteissa on iso varoitusmerkki. Edes nuori hevonen ei yhtäkkiä vain huvikseen päätä että kaikki on kamalaa ja ala jaella hammasta ja kaviota joka tilanteessa, joten pitäisi pyrkiä aina näkemään syy hevosen reaktion taustalla, ei vain sitä että meistä reaktio on epämiellyttävä ja sen perusteella pitää automaattisesti rankaista. Vaikka nuorelle hevoselle pitää olla tarkempi kurin kanssa kuin aikuiselle, kaikkeen epätoivottuun ei todellakaan pidä selkärangasta suhtautua ajatuksella että se on epäkunnioituksen osoitus hevoselta ja siihen pitää vastata ankarasti tai kohta ei pysy hevonen lapasessa. Kaikesta odottamattomasta automaattisesti käskyttämällä ja rankaisemalla saadaan vain epävarma hevonen joka stressaa ihmistä ja tekemistä. Hevonen ei osaa sanoa että ei kiitos, jätän tänään lenkin väliin kun polvi kipuilee, joten sen täytyy osoittaa se reagoimalla. Vaikka hevosen täytyy oppia sietämään tietty määrä epämukavuutta ihan vain hoitotoimenpiteiden kuten kengityksen, raspauksen yms. takia, ei ole millään tapaa järkevää tukahduttaa hevosen yrityksiä kommunikoida. Siinä käy sitten helposti niin että reaktioista tulee vain rajumpia ja ne tulevat ilman varoitusta.
Ihmisen pitää olla se fiksu ja tilannetajuinen ja löytää syy-seuraussuhde ja sen perusteella tehdä arvio siitä, miksi hevonen toimi epätoivotusti: näkikö se opportunistisen mahdollisuuden kokeilla uutta toimintamallia josta se olisi syytä ohjata pois, toimiko ihminen väärin, oliko mukana jokin ulkopuolinen, ennustamaton syy X vai yrittikö hevonen kertoa tilanteessa kokemastaan pelosta, epämukavuudesta tai jopa kivusta. Teet ihan oikein kun hätiköidyn reaktion sijaan kuuntelet sekä itseäsi että hevosta – maailma olisi paljon mukavampi paikka jos ihmiset eivät ryhtyisi toimiin ensimmäisen tunnereaktion perässä, aivokapasiteettia piisaa parempaankin.
P.S. Rakastuin Dinoon, toivoisin paljon uusia kuvia seuraavaan postaukseen!
TykkääTykkää
Jännä oli lukea tuota sun tekstiä, kun perustelit järjen käytöllä samat asiat, jotka mä perustelen tunteella ja intuitiolla! Mutta mikäs siinä, nähtävästi päästiin samanlaisiin loppupäätelmiin kumpaakin reittiä. Tässä sen näkee, että vaikka olisi erilainen tapa ajatella, lopputulos ei välttämättä eroa kovinkaan paljon. Tosi hyviä nuo sun esimerkit hevosen ajatuksista. Itsekin ajattelen samoin tuosta rajojen kokeilusta. Dinosta tulee toivottavasti uusia kuvia vielä tällä viikolla! Itsekin olen siihen kovin rakastunut! ❤
TykkääTykkää
Tää ei nyt liity postaukseen mutta mun mielestä sun blogin ulkoasu on todella hyvä, koska se on niin selkeä, eikä mitään ylimääräistä. Ja tossa oikeella puolella oleva ’suosituimmat artikkelit’ on musta super kiva koska mua on aina kiinnostanu kaikissa blogeissa ja muuallakin tilastot, vaikkei kukaan niitä oikeastaan kerro niin en tiiä onko paljoa muita joita kiinnostaa 😀 En oo ihan varma oonko joskus kysynyt, mutta seuraatko ite tilastoja usein, esim. kuinka paljon täällä blogissa käy porukkaa, tai tuleeko joskus niin että yhtäkkiä tulee paljon kävijöitä jos sun blogi on vaikka linkitetty jonnekkin?
TykkääTykkää
Kiva kuulla, kiitoksia! Teen työkseni töitä verkkosivujen parissa (en tosin koodarina, vaan asiakaspalvelijana) ja olen perehtynyt käytettävyyteen, joten kiva kuulla, että olen itse osannut väsätä selkeän ja käytettävyytensä puolesta mukavan blogin, vaikken tekninen velho asian suhteen olekaan 🙂
Seuraan itse tilastoja aika vähän, mutta hirveät kävijäpiikit tulee, jos kirjoitan jostain mielipiteitä herättävästä aiheesta, kuten kisaamisen eettisistä ongelmista, Repen tilanteesta tai positiivisen vahvisteen käytöstä koulutuksessa.
TykkääTykkää
Olen vasta hiljattain alkanut seuraamaan blogiasi. Kirjoitat tosi hyvin, selkeästi ja paljon asiaa, mutta ei kuitenkaan tylsästi.
On hurjaa minkälaista vastarintaa positiivisella vahvistamisella kouluttaminen herättää. En voi olla ajattelematta, että se aiheuttaa monella syyllisyyden tunteen, jota ei kuitenkaan uskalleta myöntää itselle ja käsitellä rehellisesti. Sen sijaan herännyt ikävä tunne kohdistetaan sinuun ja muihin ko. metodia käyttäviin kouluttajiin, eli klassinen viestintuoja ammutaan -tapaus. Muuta syytä en omalla kyökkitsykologialla keksi, miksi positiivinen vahvistaminen koulutusmetodina herättää niin voimakkaita tunteita ja vastarintaa muiden koulukuntien edustajissa.
Repestä olen ihan varma, että olet oikeassa ja huonon käytöksen syy on kipu. Olen kyllä myös sitä mieltä, että koulutuksessa voi epäonnistua metodista riippumatta esim olemalla epäjohdonmukainen tai epäreilu ja näin saada aikaan huonokäytöksinen hevonen. Etenkin nuoret hevoset voivat kokeilla rajoja, tai oikeammin tehdä mitä vaan mieleen juolahtaa, koska eihän ne tiedä miten ihmisten maailmassa toimitaan, ennen kuin on opetettu. Jos nuorta kuitenkin asiallisesti opetetaan ja epätoivottuihin tempauksiin puututaan tilanteeseen sopivalla tavalla, kokeilun pitäisi aika nopeasti loppua. Jos hankala käytös vaan jatkuu tai pahenee, niin aika nopeasti pitäisi miettiä onko hevosen elinolosuhteissa, ruokinnassa tai terveydessä syy käytökseen.
Omakohtaistakin kokemusta löytyy yleisesti 30v ajalta ja muutaman oman hevosen kanssa, mukaanlukien nykyinen 3-varsa. Väliaikainen tarhakaverin puute on sellainen, jolla on ollut iso vaikutus 2 oman hevoseni käytökseen. Aikuinen lunki tamma alkoi kuumakalleksi ratsastaa, muuten pysyi hyvänä käsiteltävänä. Rohkeasta ja rauhallisesta varsasta taas tuli säikky ja reaktiivinen, suhteettoman isoilla reaktiolla. Ja huom. molemmilla oli kyllä tarhanaapureita, ei vaan samassa tarhassa kaveria. Varsan muutin pihattolaumaan ja viikossa tuli takaisin se rohkea ja rauhallinen kaveri ja sellaisena on pysynyt. Aivan turhaa taistelua olisi ollut arki sen kanssa, jos olisin pitänyt sen karsinatallissa ja koittanut jotenkin pärjätä reaktiivisuuden kanssa.
Pihattoon muuttamisen jälkeen yhdessä tekeminen on ollut rentoa ja varsa oikea mallioppilas. Käytän paljon positiivista vahvistamista yhdistettynä perinteiseen neg. vahvistamiseen ja rajoihin. Varsa ei napsi, ei ole levoton, kärsimätön eikä sillä ole mitään pahoja tapoja. Se toimii mielellään ihmisen kanssa, suhtautuu ihmiseen levollisesti, mutta kuitenkin kunnioittavasti.
Sinulla Kaktu vaikuttaa olevan aivan ihana talli ja siellä 3 todella onnekasta hevosta. Toivon kaikkea hyvää teille ja toivottavasti Repen selästä ei paljastu mitään dramaattista vaan se voi jatkaa eloa edes lemmikkinä ja seuralaisena lauman arvokkaana jäsenenä 🙂
TykkääTykkää
Voi kiitoksia aivan ihanasta kommentista ja kehuista. Olen itsekin hämmästellyt sitä, miten voimakkaita reaktioita positiivisen vahvisteen käyttö koulutuksessa herättää monissa ihmisissä. Ehkä se on vain uusi ja tuntematon asia, jonka perinteiseen tapaan iät ja ajat toimineet harrastajat ja ammattilaiset kokevat uhkana omalle osaamiselleen, ehkä juuri syyllisyyden kautta tai sitä kautta, että aletaan miettiä toimiiko sittenkin itse jotenkin väärin.
Mutta aina voi toimia väärin tietämättään, eikä uutta tietoa missään tapauksessa kannattaisi kokea uhkana, vaan tutustumisen arvoisena mahdollisuutena. Vaikka kaikki eivät alkaisi käyttää ruokapalkkaa, siirtäisi hevosiaan pihattoon tai lopettaisi kuolainten käyttöä, erilaisista toimintatavoista voi kuitenkin ottaa pieniä ja omaan toimintaan sopivia vaikutteita ilman, että koko toimintamallia tarvitsee kerralla muuttaa. Sittenpähän huomaa, mikä oman hevosen kanssa toimii, jos kokeilee erilaisia tapoja.
TykkääTykkää
Olen lukenut juttujasi vuosia ja nyt tuli kaikesta kirjoittamastasi asia joka on eniten lähellä minua. Juttu olisi voinut olla ihan minun kirjoittamani. Eläinten kivun ja pelon ymmärtämättömyys ja se ettei kavioeläintä pidetä ilman ratsastusta tai ajua. Minulla on muuli ja aasi joilla ei koskaan tehdä kumpaakaan. Ne ovat pihatossa yhdessä. Pelaan muulin kanssa jalkapalloa ja olen opettanut niille temppuja. Minä saan eniten kun saan vain katsella niitä. Ei usein koirien, kissojen ja muiden pienempien eläinten kanssa tehdä mitään sen kummempaa, ne ovat vaan ja se on ok. Saan olla eläinteni seurassa ja oppia niiden elämästä, se on ihmeellistä. On palkitsevaa saada toisen eläimen osalta osakseen luottamusta ja hyväksyntää. Olen iloinen jokaista päivästä jonka voin näille antaa, mahdollisuudesta jatkaa omaa elämäänsä. Usein saan kuulla kuinka turhaa ja kallista tällainen on, jopa vahingollista eläimille. Kuunnellaan me Kaktu vain sydäntämme ja jätetään moinen pulina omaan arvoonsa. ❤️
TykkääTykkää
Kiitos ihanasta kommentista ❤ Kiva kuulla, että muitakin samansuuntaisesti ajattelevia hevos- ja eläinihmisiä löytyy. Minustakin on todella ihanaa vain nauttia eläinten seurasta ja seurata niiden puuhia.
TykkääTykkää
Kiitos Kaktu kun kirjoitat avoimesti ja rohkeasti näistä asioista!
Uskon että pahimmat rääväsuut ovat usein niitä joihin ajatuksesi kolahtaa, mutta sitä yritetään viimeiseen asti kieltää itseltään. Itse ainakin olin, ja haluan nöyrästi pahoitella sitä että olen ollut mukana tällä pahamaineisella foorumilla kirjoittamassa kurakommentteja sinusta ja hevosenpidostasi. Ajatuksesi kolahtavat minuun, vaikka sitä aluksi oli vaikea myöntää, olenhan saanut oppini näiltä vanhanaikaisilta ratsastuksenopettajilta joiden mielestä raippaa käytetään niin kauan kun hevonen ei enää viitsi pukittaa siitä.
Mitä enemmän avaa silmiään, sen enemmän sydän tuntuu itkevän verta monen hevoseläimen puolesta, mutta ruusunpunaisia laseja en enää silmilleni tahdo nostaa. Onneksi moni keskittyy nykyään enemmän hevosen hienovaraisiin eleisiin kuin aikaisemmin, ja esimerkiksi pukittelun alkaessa tutkimuksiin lähdetään herkemmin. Itsekin olen monesti sortunut tähän ajatteluun että hevonen kyllä kertoisi jos sillä on epämukava olo, enkä yhtään ajatellut että saaliseläin toimii kuten toimii, ja että näyttäähän se sitten niillä tavoilla joille vain kohautamme olkiamme, ”tuollainen se vaan on!”
Kaduttaa kovasti kaikki vääryydet mitä olen hevosille tehnyt, mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa, joten tästä ei auta kun jatkaa eteenpäin, hevosystävällisemmällä linjalla. Iso kiitos että jaat ajatuksesi meille muille!
TykkääTykkää
Wau mikä kommentti, tuli ihan kylmät väreet 😅 Ihana kuulla, että silmäsi aukesivat lopulta ja kiva kun tunnustit kirjoitelleesi ikäviä kommentteja aiemmin. Minuakin kaduttaa kaikki tekemäni virheet, mutta tosiaan niitä ei tekemättömiksi saa, joten turha soimata itseään. Onneksi hevoset ovat anteeksiantavaisia eläimiä❤
TykkääTykkää