Yhteistyössä Ihmehevonen Tmi

Huomasin Dinon kanssa jo ihan alussa, että se takoi jatkuvasti, eli osui takakavioillaan etukavioiden kannoille. Hyvin nopeasti kävi selväksi, ettei sillä pysynyt millään kengät jalassa metsätarhassa juoksennellessaan. Etukenkiä tippui kahden kuukauden aikana varmaan kuusi. Pikkuhiljaa ongelma alkoi olla jo sitä luokkaa, että jos halusin joskus päästä ratsastamaan, minun piti kiivetä selkään mahdollisimman pian kengityksen jälkeen. Seuravana päivänä tai jopa samana iltapäivänä etukengät saattoivat olla jo irti.

Mietin jonkin aikaa, ettei kengättömyys olisi vaihtoehto, koska pelkäsin Dinon takovan kalliit bootsit saman tien hajalle – polkihan se kengätkin heti irti jalastaan. Juttelin kuitenkin muutaman kengättömyyteen ja vuoluun perehtyneen ihmisen kanssa ja kuulin monelta, että kengättömyys saattaisi jopa korjata takomisongelman. Edesmennyt hevoseni Futura oli aikoinaan parin vuoden ajan suurimman osan vuodesta ilman kenkiä, mutta silloin menetin hermoni bootsirumbaan. Mitkään töppöset eivät tuntuneet pysyvän jalassa ainakaan kovemmassa vauhdissa. Bootsit olivat myös painavia ja kömpelöitä. Somesta kengättömien ratsukoiden arkea seurattuani olin kuitenkin huomannut bootsien kehittyneen.

Kun yhden kengityksen jälkeen heti seuravaana päivänä molemmat etukengät olivat irronneet, minulla napsahti ja soitin Scoot Bootsien jälleenmyyjälle Päivi Huhtaselle. Olin kuullut Scooteista hyvää eräältä kaveriltani. Ne kuulemma pysyivät hyvin jalassa, mutta olin silti skeptinen. Päivin kanssa juteltuani aloin kuitenkin pikkuhiljaa uskoa siihen, että jos jotkut bootsit maailmassa pysyisivät mukana meidän menossa haastavillakin maastoreiteillä ja kovemmissa vauhdeissa, ehkä ne olisivat juuri Scoot Bootsit. Sovimme tapaamisen heti seuraavalle päivälle, jotta saisin hakea Dinolle Scoot Bootsit Ylöjärveltä.

Lähetin Päiville kuvat Dinon kavioista mittojen kanssa, jotta hän osaisi valita sopivan kokoiset tossut. Päivi oli arvioinut, että etujalkoihin menisi kokoa suuremmat töppöset kuin takasiin. Päädyin lopulta ostamaan Scoot Bootsien aloituspakkauksen, jossa on yksi pari bootseja sekä kaikenlaisia tarpeellisia remmejä ja lisävarusteita. Lisäksi ostin toisen parin bootseja, koska toki niitä neljä tarvitaan. Päivi tarjosi ostoksistani hiukan alennusta sitä vastaan, että kertoisin bootsikokeilusta blogissani.

Ilmaisethan nuo bootsit eivät silti todellakaan olleet, mutta laskeskelimme Mikon kanssa, että ne maksavat itsensä takaisin jo puolessa vuodessa, mikäli pysyvät sen aikaa ehjänä. Ja onhan se mukavampaa, kun pääsee oikeasti tekemään hevosen kanssa jotain, eikä tarvitse aina jännittää onko kenkä taas hävinnyt tarhaan. Meillä on nimittäin sen verran paljon sorapohjaa täällä, ettei kengättömän tai kenkänsä pudottaneen kanssa pääse oikein mihinkään, jos hevonen vähänkään arkoo kavioitaan kovemmilla pohjilla. Dinolla arkominen alkoi heti jos yksikin kenkä puuttui.

Bootsien pukeminen ensimmäistä kertaa kesti varmaan puolisen tuntia. Dino ei olisi millään malttanut keskittyä jalkojen puunaamiseen ja bootsien säätämiseen. Lisäksi uudenkarheat bootsit olivat jäykät, enkä heti löytänyt parasta mahdollista tapaa niiden käsittelyyn. Jouduin pyytämään muutaman kerran Mikkoa vetämään bootsien remmit kiinni. Dino on kuitenkin siitä huvittava otus, ettei se millään suostuisi vaihtamaan hoitajaa kesken kaiken. Jos minä olen paikalla, se on sitä mieltä että minun pitäisi hoitaa ja muut voivat suosiolla pysyä kauempana.

Dino siis näytti Mikolle aina hurjaa hirmuliskoilmettä ja nosteli hieman uhkaavasti takajalkojaan, jos Mikko yritti tulla auttamaan bootsien kanssa. Meidän piti tehdä niin, että minä lähdin pois tallista ja menin jonnekin piiloon, josta Dino ei varmasti nähnyt tai kuullut minua ollenkaan. Kun toimimme näin, Dinon hirmuliskovaihde meni ohi ja Mikko sai laittaa bootsit kiinni.

Sivuhuomautuksena, että tämän Dinon omalaatuisuuden takia olemme alkaneet tehdä välillä niin, että Mikko hakee minua varten Dinon hoitopaikalle ja hoitelee sitä jonkin aikaa ennen kuin tulen paikalle. Jos minä tulen paikalle myöhemmin, kaikki sujuu ihan hyvin ja molemmat saavat yhtä lailla hoitaa Dinoa. Hehe, minulla on siis nykyään oma hevosenhoitaja. Dinon täytyy tottua siihen, että me molemmat saamme sitä yhtä lailla Mikon kanssa hoitaa, vaikka se selvästi onkin hyvin voimakkaasti yhteen ihmiseen leimautuvaa tyyppiä.

Mikko keksi kuitenkin tämän kaiken säätämisen välttämiseksi tuota remmien kiinnitystä varten minulle ”erikoistyökalun”, eli pihdit joiden päät on suojattu sähköteipillä. Teipin ansiosta bootsien remmit eivät joudu niin koville, mutta pihdeillä saa niistä hyvän otteen ja heikommillakin sormivoimilla varustettu ihminen (lue: minä) onnistuu vetämään remmit kiinni. Pikkuhiljaa remmit ovat venyneet sen verran, että kiinnitys onnistuu muutenkin helpommin.

Muutaman kerran käteni on livennyt remmejä kiinnittäessä siten, että olen lyönyt sormeni kipeästi lattiaan. Muuten bootsien pukeminen on ollut helppoa ja se sujuu nykyään noin viidessä minuutissa, ellei jopa nopeamminkin. Alla näet videon bootsien pukemisesta (sekä tuossa hehkeässä aloituskuvassa bootsien pukemisesta aiheutuneen sormivamman).

Bootseihin saa lisäosina Mud Strappeja, eli kumisia remmejä, joilla bootsien pysyvyys mutaisissa ja upottavissakin olosuhteissa voidaan varmistaa. Dinolla olen käyttänyt Mud Strappeja maastossa, mutta ”kentällä” tai teitä pitkin sekä selkeillä poluilla pärjää kyllä ilman niitä oikein hyvin. Mud Strapit ovat melko hitaat laittaa ja niiden kanssa tusuuttamiseen saakin varata toiset viisi minuuttia.

Scoot Bootseihin on saatavilla myös eri kokoisia pehmusteita. Dinolla pienemmät pehmusteet ovat riittäneet hyvin, sillä bootsit eivät juurikaan osu sillä sellaisiin kohtiin, joista ne voisivat hiertää. Remmit pidetään sen verran löysällä, etteivät nekään pääse helposti hiertämään. Joillain hevosilla voi olla tarpeen käyttää isompia pehmusteita tai suojuksia, jos bootsit hiertävät.

Heti ensimmäisestä ratsastuskerrasta lähtien olin todella vaikuttunut näistä bootseista. Dino liikkui innokkaammin ja letkeämmin kuin koskaan ennen ja tarjosi jopa itse laukkaa. Otimme siis ensimmäiset laukka-askeleemme bootsit jalassa. Dino oli aivan liekeissä uusista, nopeista lenkkareistaan. Sillä oli niin paljon intoa, että jouduin ottamaan hackamoretkin käyttöön, kun jarrutusmatkat pitenivät sen verran paljon. Nyt alkuinnostus on jo laantunut, mutta liikkuminen maistuu silti huomattavasti paremmin kuin alussa – myös ympyrällä. Jarrut kuitenkin löytyvät entiseen tapaan.

Koska Dino on vasta arviolta 30 kertaa ratsastettu entinen ravuri, kääntyminen ja taipuminen ovat sille vielä vähän haastavia asioita. Se on ollut alusta asti jumissa lantiostaan, mutta vaikuttaa siltä, että nyt kengättömyyden ja bootsien käytön myötä jumeja on auennut aivan hurjasti. Meidän lähtötilanne oli 3kk sitten se, että Dino ei suostunut ravaamaan vasempaan kierrokseen kuin pieniä pätkiä ja oikeaan juuri ja juuri kokonaisen ympyrän. Ratsastajan kanssa ei ollut puhettakaan ympyröiden ratsastamisesta ravissa. Juuri ja juuri pystyttiin ravaamaan puolikas ympyrä ja yleensä kaarteessa Dinon ilme muuttui happamaksi ja vauhti hidastui.

Kun bootsit otettiin käyttöön, alkoikin yht’äkkiä onnistua kokonaiset ympyrät ravissa – jopa suunnanvaihdot! Pohja on meillä harmillisen epätasainen, koska kunnon kenttää ei ole. En olisi silti ikinä uskonut, että bootseihin vaihtaminen voisi muuttaa hevosen liikkumista näin ratkaisevasti! Alla on ravivideo, josta näette varmasti eron. Ensimmäinen video on kuvattu kuukausi sitten ja toinen video viikko sitten. Välissä ei montaa ratsastuskertaa ehtinyt olla, koska kengät olivat hukassa vähän väliä.

Olemme päässeet bootsien myötä edistymään ratsukoulutuksessa parissa viikossa enemmän kuin sitä edeltävän kahden kuukauden aikana! Aiemmin olin vähän huolestunut Dinon nihkeästä liikkumisesta. Se on kyllä aina liikkunut maastossa hyvin ja mielellään, mutta ympyrällä ja pienemmässä tilassa liikkuminen oli niin hankalan tuntuista, etten uskaltanut pyytää siltä oikein mitään.

Nyt meno on muuttunut niin paljon rennommaksi ja letkeämmäksi, että huoli on poissa. On ollut ihanaa päästä vähän harjoittelemaan laukkaakin ja Dino on ollut hyvin innoissaan, kun on saanut välillä myös irrotella enemmän. Bootsit ovat pysyneet mukana menossa myös monenlaisissa kevätjuhlaliikkeissä, joita Dino on pari kertaa esitellyt laukannostoissa tai säikähtäessään.

Kerran maastossa Dino teki jonkin sivuloikan, jossa onnistui saamaan toisen takabootsin vähän vinoon. Bootsi ei kuitenkaan lähtenyt irti jalasta, eikä hajonnut. Se vain pyörähti jalassa vähän, mutta vinoon kääntynyt bootsi ei edes haitannut Dinoa mitenkään. En olisi huomannut asiaa, ellei takana ratsastava Mikko olisi maininnut siitä.

Kerta kerralta Dino on antanut myös pukea bootsit paremmin. En ole myöskään huomannut sen enää takovan, enkä ole nyt viikkoon käyttänyt sillä edes suojia muualla kuin maastossa, koska niille ei ole ollut tarvetta. Bootsit laitan Dinolle vielä toistaiseksi ihan jokaiseen liikutukseen, mutta katsotaan sitten myöhemmin kavioiden vahvistuttua, pärjääkö se liikutuksessa jollain pohjalla ilman bootsejakin, vai täytyykö aina pitää töppöset tiiviisti jalassa. Tarhassa on sen verran pehmeä pohja, että Dino pärjää siellä onneksi hyvin ilman bootseja.

Oman kokemukseni perusteella voin ehdottomasti suositella Scoot Bootseja. Ne todellakin pysyvät jalassa maastossa jopa ihan kunnon rämpimisreiteillä. Kiitolaukka on ainoa, jossa bootseja ei ole nyt meidän käytössä testattu, mutta uskoisin kyllä näiden parin viikon aikana kertyneiden kokemusten perusteella, etteivät ne ihan helpolla jalasta irtoa missään olosuhteissa. Scooteissa on myös se hyvä puoli, että niihin on saatavilla erilaisia pohjallisia ja pehmusteita, joiden avulla bootsia voidaan muokata sen mukaan, missä kasvuvaiheessa kavio milläkin hetkellä on.

Scoot Bootsit ovat mukavan kevyet, eikä niissä ole huokoisia osia, joten niistä ei tule painavat märkinäkään. Ne on myös tämän vuoksi todella näppärä pestä ja kuivattaa. Talveksi Scootteihin saa kiinnitettyä nastat tai hokit. Kaiken muun hyvän lisäksi Scoot Bootsien sovitukseen on saatavilla apua sekä etänä että tallikäynneillä. Lisää Scoot Bootseista ja niiden sovituksesta voit lukea Auta Hevosta -sivustolta.

Tästä lähtee nyt mielenkiintoinen oppimisprosessi käyntiin, nimittäin aiomme Mikon kanssa opetella itse huoltamaan kavioita. Ilmoittauduin juuri Vainikan Aitan kokonaisvaltaisen kavionhoidon verkkokurssille. Aloitamme kengättömyyden ensin Dinon kanssa ja todennäköisesti Sapriinakin seuraa myöhemmin perässä, kunhan rahatilanne kestää toistenkin bootsien hankinnan. Sapriinan kanssa ei onneksi ole ollut nyt mitään ongelmaa kenkien tiputtelun suhteen, mutta nähtyäni muutoksen Dinon liikkumisessa kengättömyyteen siirtymisen jälkeen, haluan ehdottomasti ottaa kengät pois myös Sapriinalta.

Jatkossa kirjoittelen varmasti lisää tästä kengättömyysaiheesta kaiken muun höpinän lisäksi. Seuraavalla kerralla on tulossa juttua todennäköisesti enemmän vuolun harjoittelusta. Varmasti tulen jakamaan myös Dinon kavioiden muutoskuvia, kunhan saamme projektin kunnolla käyntiin ja alamme ymmärtää kavioiden hoidosta enemmän. Uuden opiskelun lisäksi nautin siitä, että hevoseni liikkuu nyt suurella innolla uudet, nopeat lenkkarit jalassaan!

Kuvat ©Mikko Kauttu