Yhteistyössä Eponabalance (saatu alennusta tuotteista)

Mietin Dinon kohdalla useamman viikon, uskallanko siirtyä kengättömyyteen. Avainasemassa uskalluksen löytymisessä oli kengättömiä hevosia vuoleva, Eponabalance-nimistä yritystä pyörittävä Noora Rynö. Noora vuolee asiakashevosia ja myy bootseja sekä kavionhoitotuotteita Eponabalancen verkkokaupassa. Nooran kanssa päädyin keskustelemaan Instagramissa kengättömyydestä pitkät tovit. Hän kertoi mielellään näkemyksensä hevosteni kavioista sekä opasti alkuun kengättömyyden kanssa.

Ilman Nooran rohkaisua en olisi varmaan ikinä uskaltanut aloittaa itse vuolun opettelua. Alun perin ajattelin, että Mikko saa opetella vuolemaan ja minä olen tukena ja apuna sen verran mitä pystyn. Kuvittelin nimittäin, ettei fysiikkani riitä mitenkään kavioiden vuolemiseen ja ajattelin, että onnistun pilaamaan kaviot hetkessä tai veistämään itseltäni vuolupuukolla sormet irti.

Niin tässä kuitenkin lopulta kävi, että Nooran ansiosta suorastaan innostuin kavioiden vuolemisesta. Liityin Vainikan Aitan kokonaisvaltaisen kavionhoidon verkkokurssille. Noora on itsekin opiskellut kavioiden huoltoa verkkokurssin perustaneiden Satun ja Jiri Vainikan opastuksella jo vuosia ihan kädestä pitäen. Aiemmin Vainikan Aitta piti kavionhuoltopäiviä tilallaan, mutta opetus on sittemmin siirtynyt verkkoon.

Päädyin pyytämään Nooraa meille, sillä Dinolta oli jo pari viikkoa aiemmin otettu kengät pois ja halusin päästä aloittamaan kavionhoidon niin pian kuin mahdollista, jotta kaviot pysyisivät mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kaviot nimittäin kasvavat Dinolla aivan hurjaa vauhtia, joten vuoluväli täytyy pitää lyhyenä. Noora suostui yhteistyödiilillä tulemaan meille saakka, vaikka normaalisti tekeekin vuoluja Uudenmaan alueella.

Tykkään opetella uudet asiat heti käytännössä, joten halusin että joku asian osaava ihminen tulee meille vuolemaan Dinon kavioita ja opastaa alkuun, jotta voimme itse tehdä niille ylläpitovuolua. Ylläpitovuolua teemme tietenkin ammattilaisen valvonnassa. Koska vuolemaan oppii vain tekemisen ja ankaran opiskelun avulla, kengättömyyteen perehtyneen ammattilaisen tulee ainakin alkuvaiheessa käydä säännöllisesti tekemässä vuoluja ja varmistaa, ettei ylläpitovuolujen kanssa päästä menemään ihan metsään. Ajan myötä meistä tulee toivottavasti omavaraisia kavionhoidossa.

Nooran kanssa aloitimme kavionhoitoon tutustumisen viime perjantaina tutkimalla kavion rakennetta ja jalan luita sekä jänteitä. Meille tuli Mikon kanssa yllätyksenä, että kavio on ikään kuin ohut kuori, jonka sisällä on pehmeä ja herkkä lamellikerros. Kavion rakenteeseen tutustumisen jälkeen en itse ainakaan uskaltaisi lähteä lyömään nauloja kavion herkkiin ja ohuisiin rakenteisiin. Kun sain enemmän tietoa asioista, kengättömyys alkoi tuntua yhä paremmalta vaihtoehdolta. Oli minulla aiemminkin ollut kengättömiä hevosia, mutta olin kuitenkin jättänyt kavionhuollon kokonaan ammattilaisille perehtymättä itse asiaan tarkemmin. Nyt jälkikäteen ihan harmittaa, etten ole jaksanut nähdä sitä vaivaa.

Nooran opastuksella vuolimme kumpikin Mikon kanssa Dinon kavioita. Ensin Noora vuoli yhden etukavion ja näytti miten homma tapahtuu. Mikko vuoli toisen etukavion ja minä vuolin molemmat takakaviot. Dinolle annettiin paljon taukoja ja etu- ja takapään välissä me ihmisetkin pidimme myös ruoka- ja kahvitauon. Dino ei nimittäin jaksanut kauaa seistä käytävällä toimettomana, kun kävimme välissä läpi, mitä millekin kaviolle kannattaa seuraavaksi tehdä ja kuinka työvälineitä kannattaa käyttää.

Huomasin, että kavioiden vuoleminen on hevosellekin kengitystä miellyttävämpää siinä mielessä, että taukoja on helpompi antaa. Kengityksessä on paljon sellaisia vaiheita, että naulat on vain saatava lyötyä ja jalka pidettävä ylhäällä, vaikka hevonen olisi tauon tarpeessa. Omat voimani eivät riittäneet vielä vuolemaan kavioita kovin pitkiä aikoja kerrallaan, mutta Dino oli pelkästään tyytyväinen siitä, että sai useammin taukoja ja tein vähän kerrallaan. Ylläpitovuolun kanssa onkin se idea, että omistaja voi huoltaa kavioita usein ja vähän, jolloin muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa ja huoltokerrat ovat mukavia niin itselle kuin hevosellekin. Tavoitteena meillä olisi nyt vuolla kavioita viikoittain.

Kengättömyyden etuna on, että kaviomekanismi pääsee toimimaan luonnollisesti ja kannat pääsevät osumaan maahan, jolloin ne vaimentavat iskuja. Hevosen tulisi astua aina kanta edellä, eikä varvas edellä. Iskunvaimentimena toimiva kavio vähentää niveliin kohdistuvia tärähdyksiä ja kavion paremman aineenvaihdunnan ansiosta myös jalkojen turvotukset vähenevät hevosen ollessa kengättä. Hevonen lisäksi tuntee maan jalkojensa alla paremmin, joten siitä tulee kengättömänä varmajalkaisempi ja liikeradat yleensä paranevat. Esimerkiksi Dinolla takominen loppui kokonaan, kun kengät otettiin pois.

Itse innostuin vuolemisesta kovasti, sillä ajattelen että kavionhuollon myötä voin olla taas askelta lähempänä hevostani ja pääsen kehittämään sen kanssa uudenlaista yhteistyötä. Kengättömyys vaatii perehtymistä ja vaivannäköä, mutta ajattelen että on hyvä olla itsekin perillä asioista ja pystyä vaikuttamaan sitä kautta hevosen terveyteen.

Onhan minulla tuossa vuoluhommassa haasteita, kun hanskakokoni on 5 ja työkalut eivät meinaa mahtua aina ihan oikeaoppisesti käteen, mutta yllättävän hyvin vuoleminen silti onnistui. Nopeita muutoksia ei voi eikä kannata kavioihin tehdä, joten Dinon kaviot eivät varmasti näytä täydellisiltä vielä pitkään aikaan.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että kaviot ovat kuluneet melkein naulanreikiin asti, joten vielä osassa kavioista on vähän röpelöiset reunat. Kenkien tiputtelun myötä kaviot pääsivät halkeilemaan jonkin verran, mutta kenkien pois ottamisen jälkeen uusia halkeamia ei ole juurikaan tullut. Nooralla on Instagramissa hyvä aarrekartta siitä, miltä toimivan kavion pitäisi näyttää. Pikkuhiljaa siis mennään tätä kohti!


Nyt Dinon kanssa pitää lyhyillä vuoluväleillä huolehtia, että varvasosa ei pääsisi missään kaviossa kasvamaan liikaa. Dinon kavioiden kannat ovat valuneet liian eteen, joten tavoitteena on saada kantojen painopistettä hivutettua pikkuhiljaa taaemmas. Kulmatuet kasvavat Dinolla tosi nopeasti vähän anturasta ulkoneviksi, joten niitä pitää säännöllisesti madaltaa. Ne aiheuttavat kuulemma useille hevosille arkomista, sillä ulkoneva kulmatuki voi tuntua hevosesta siltä kuin kavioissa olisi kivi.

Jotta näemme työmme jäljen ja pystymme arvioimaan tuloksia sekä konsultoimaan ammattilaisia, otamme aina kuvat kavioista ennen ja jälkeen vuolun. Alla on muutama kollaasi ensimmäisten parin vuolukerran tuloksista. Kuvien ottamisessa minulla on vielä paljon harjoiteltavaa, enkä aina ole saanut pidettyä kameraa täysin suorassa tai aseteltua hevosen jalkoja suoraan, eli se täytyy ottaa huomioon noita kuvia tarkastellessa. Ylärivin kolme kuvaa on aina otettu ennen vuolua ja alarivin kolme kuvaa vuolun jälkeen.

Nooran opastuksella pääsimme testaamaan erilaisia vuolupuukkoja ja valitsemaan käyttöömme parhaiten sopivat mallit. Raspi meillä olikin jo ennestään hankittuna, mutta ostimme Nooralta pari vuolupuukkoa ja saimme kaupan päälle ehkä parhaan kaviokoukun, jota olen eläissäni käyttänyt. Puukot ja kaviokoukku ovat Double S-merkkisiä ja Italiassa aurinko- ja tuulienergialla valmistettuja. Valitsimme kätevän Loop-puukon, jota voi käyttää molemmin päin sekä Devil-puukon, joka toimii näppärästi esimerkiksi säteen vuolemisessa. Hyvillä työvälineillä on mukavampi vuolla.

Kengättömyyden aloittaminen vaatii paljon vaivannäköä ja perehtymistä omistajalta, eikä se ole myöskään halpaa. On harhaluulo, että kun ottaa hevoselta kengät pois, pääsee halvemmalla. Rahaa saa kyllä palamaan ainakin jos hevosen kanssa on tarkoitus harrastaakin jotain. Kaviot on nimittäin suojattava kaikilla pohjilla, joilla hevonen arkoo. Bootsit, vuoluvälineet ja opiskelu ovat kalliita investointeja. Ajan myötä on toki mahdollista oppia omavaraiseksi kavionhoidossa ja bootsejakaan ei tarvitse koko ajan olla ostamassa, mikäli ne pysyvät ehjinä ja tallessa. Ajan kuluessa kengättömyys tulee kuitenkin edullisemmaksi, jos opettelee hoitamaan hevosensa kavioita edes osittain itse.

Vaikka sain tässä kengättömyyttä aloitellessamme yhteistyödiilien kautta pieniä alennuksia, kallista se on ollut silti. Rahatilanne ei antaisi periksi siirtyä Sapriinan kanssa kengättömyyteen nyt Dinon kanssa samaan aikaan, vaikka haluaisinkin. Silti Sapriinankin kanssa luultavasti aloitetaan kengättömyys jossain vaiheessa. Sapriinalla on vahvat kaviot ja se on ollut suurimman osan elämästään kengättä. Talvella Sapriina kuitenkin pelkäsi niin paljon liukastumista, että koin turvallisemmaksi laittaa hokkikengät jalkaan.

Dinon kanssa kengättömyyteen siirtyminen on onnistunut toistaiseksi hyvin. Metsätarhassamme on sen verran pehmeät pohjat, ettei se ole tarvinnut siellä lisäsuojaa kavioilleen. Myös metsässä olen ratsastanut onnistuneesti ilman bootseja, mutta teillä ja ”kentällä” sille on laitettava aina bootsit liikutukseen. Talvella katsotaan sitten tilanteen mukaan, pärjääkö Dino tarhassa ilman bootseja vai tarvitseeko se liukkaammilla keleillä nastalliset bootsit ulkoiluun. Toki aina on se mahdollisuus, että kengät joutuisi laittamaan Dinolle takaisin jossain vaiheessa, mutta uskoisin että kokoaikaisesti emme enää palaa kenkien käyttäjiksi. Niin paljon Dinon liikkuminen on jo muuttunut positiiviseen suuntaan kengättömyyden myötä, että uskon tämän olevan meille oikea vaihtoehto.

Jos haluat tietää lisää kengättömyydestä ja siihen siirtymisestä, suosittelen kääntymään Nooran puoleen @eponabalance-tilillä esimerkiksi Instagramissa tai Facebookissa. Täältä löydät Nooran sekä eri puolilla Suomea toimivien Eponabalancen yhteistyökumppaneiden yhteystiedot. Noora auttaa mielellään kengättömyyteen liittyvissä asioissa etänäkin, eli kannattaa rohkeasti laittaa viestiä vaikka kavion kuvien kera ja kysellä neuvoja. Nooralla on selvästi aito halu ja kiinnostus ajaa hevosten hyvinvoinnin asiaa. Hän auttaa hevosenomistajia oikeasti ymmärtämään uusia näkökulmia havainnollistamalla, selittämällä ja perustelemalla asiat perinpohjaisesti. Tällaisia hevosalan yrittäjiä tarvittaisiin ehdottomasti lisää!