Sapriina on ollut meillä pian kaksi vuotta. Se on ollut alusta asti hidas ja ajoittain jopa kokonaan haluton liikkumaan. Sapriina ei kuitenkaan ole perusluonteeltaan millään tavoin laiska, vaan nimenomaan touhukas ja energinen. Minusta tuntui alusta asti siltä, ettei Sapriina oikein pitänyt ratsastuksesta tai muustakaan liikunnasta, mutta huomasin nopeasti liikunnan kuitenkin olevan sille hyödyksi. Jos Sapriinalle kertyi useampi vapaapäivä, siitä tuli heti huomattavasti jäykempi ja haluttomampi liikkumaan. Mitä useammin Sapriina liikkui, sen paremmin kaikki sujui. Sen vuoksi en ole juurikaan pitänyt sillä vapaapäiviä edes pihatossa asumisen aikana, vaikka tiedän että Sapriina liikkuu ja touhuaa pihatossakin pitkin päivää.

En ole juurikaan nauttinut Sapriinalla ratsastamisesta, koska sitä on aina joutunut patistamaan liikkeelle. En pidä ratsastuksesta silloin, jos tuntuu ettei hevonen nauti siitä. Haluan tehdä hevosen kanssa yhteistyötä, enkä vain patistaa halutonta hevosta liikkumaan. Minun on ollut kuitenkin ”pakko” ratsastaa Sapriinalla, koska tarkoitus on ollut kouluttaa siitä Mikolle ja hänen lapsilleen sopiva ratsu. Olen myös maastakäsitellyt Sapriinaa usein, mutta maasta käsin se ei etenkään alussa liikkunut sitäkään vähää kuin ratsastaessa. Edes irtojuoksutuksessa en meinannut aina saada Sapriinaa ravaamaan. Toisinaan oli kuitenkin päiviä, jolloin se innostui laukkaamaan ja pukittelemaankin. Alussa Sapriinalla oli sen verran ylipainoa, että haluttomuus selittyi pitkälti sillä, enkä lähtenyt tutkituttamaan asiaa tarkemmin – mitään muuta selkeää oiretta kun ei hitauden lisäksi ollut.

Ajan myötä huomasin, että Sapriinan liikkumishalut vaihtelivat hyvin paljon paikan mukaan. Kentällä se ei liikkunut läheskään yhtä innokkaasti kuin maastossa. Laukkaaminen saattoi maistua hyvin jollain tietyllä tienpätkällä, mutta samana päivänä eri tiellä laukka ei meinannut nousta ollenkaan. Meni monta kuukautta ratsukoulutuksen aloituksesta, että ylipäätään sain Sapriinan laukkaamaan. Laukka oli erikoista pupuloikkaa ja karkasi herkästi ristilaukalle. Maastossa Sapriina laukkasi kuitenkin paljon paremmin ja välillä vauhtiakin löytyi. Ajattelin edelleen, että liikkuminen oli Sapriinalle hankalaa ylipainon vuoksi ja että asia kyllä korjaantuisi painon pudotessa, säännöllisellä lihashuollolla ja hitaasti edeten. Pikkuhiljaa paino putosikin ja liikkuminen alkoi maistua paremmin, mutta edelleen oli päiviä ja viikkoja, jolloin Sapriina oli jähmeämpi. Pihattoon muuttaminen vaikutti todella positiivisesti Sapriinan painoon ja se laski kuin itsestään.

Sapriinan into liikkua on vaihdellut kausittain koko tämän parin vuoden ajan. Pidin viime keväänä kirjaa kiimoista ja näytti siltä, että liikkumishaluttomuus kulki kiimakierron kanssa samassa syklissä. Yritin keväällä jättää Sapriinan kokonaan liikuttamatta silloin kun liikkuminen ei innostanut ja kokeilin kiimojen aikaan syöttää munkinpippuria, mutta en huomannut siitäkään olevan erityistä apua. Ajattelin, että joko syynä olivat kiimat tai sitten motivaatio oli vain kadoksissa. Vähensin kentällä työskentelyä ja keskityimme maastoiluun ja jumppailuun maasta käsin. Maastolenkeillä Sapriina oli yleensä energisimmillään, joten siksi maastoilimme paljon.

Koulutimme Sapriinan myös ratsastusjousiammuntaan, mistä se tuntui kovasti pitävän. Laukkaa oli kuitenkin välillä vaikea ylläpitää siinäkin hommassa. Oli kausia, jolloin Mikko ja lapset eivät saaneet laukkaa nousemaan ollenkaan, eikä kentällä meinannut onnistua myöskään ravi. Joskus Sapriina ei meinannut liikkua lasten kanssa edes käynnissä. Maastossa Sapriina ravasi ja laukkasi aina suhteellisen mielellään minun kanssani, mutta kokemattomampien kanssa saattoi olla päiviä, jolloin se vain jämähti paikalleen jo alkumatkasta, eikä liikkunut mihinkään.

Sapriinan kanssa on tullut koettua monia turhautumisen hetkiä, kun se ei ole kertakaikkiaan motivoitunut liikkumaan omalla moottorillaan millään keinolla. Välillä tuntui, että edistystä tuli ja sain Sapriinaa motivoitua muutaman viikon tai kuukauden. Sitten taas iski seisontajarru pohjaan. Usein vaikutti siltä, että pysähdyksestä liikkeelle lähteminen ei huvittanut Sapriinaa yhtään ja se olisi jaksanut jäädä usein seisomaan paikalleen kuin tatti – vaikka tuntikausiksi.

Viime kesänä jossain vaiheessa tuntui, ettei edes maastakäsittely sujunut. Oli päiviä, jolloin Sapriina ei olisi viitsinyt ravata edes muutamaa askelta. Se vain mukelsi suullaan ja vaikutti ahdistuneelta. Mietin monet kerrat, mitä teen väärin ja miksei Sapriina nauti liikkumisesta. Sitten taas tuli edistystä ja Sapriina reipastui. Tuntui, että oli vain kuun ja tähtien asennosta kiinni, huvittiko Sapriinaa liikkuminen vai ei. Se ei koskaan ontunut, eikä hieronnassakaan löytynyt isompia jumeja. Kokeilin monenlaisia varusteita ja niiden pois jättämistä. Ilman suitsia Sapriina liikkui parhaiten, mutta oli myös niitä päiviä, ettei se meinannut liikkua silloinkaan.

Syyskuussa 2020 Dino siirtyi kengättömyyteen, koska sillä ei enää pysynyt kengät jalassa. Menin itse vuolukurssille ja opettelimme Mikon kanssa vuolemaan hevosten kavioita. Kun opimme lisää kavioista, opimme samalla myös hevosten kokonaisvaltaisesta terveydenhoidosta. Pian oli selvää, että myös Sapriina siirtyisi kengättömyyteen heti kun meillä olisi varaa ostaa sillekin bootsit.

Syksyn mittaan Sapriina alkoi jumittaa maastossakin yhä useammin. Kerran pidemmällä maastolenkillä tuli kahdesti eteen tilanne, ettei Sapriina meinannut liikkua eteenpäin enää edes taluttaen. Mikko joutui lopulta tulemaan alas kyydistä ja lähes väkisin raahaamaan sitä perässään loppumatkan kotiin. Oli pakko, koska pimeä oli jo tulossa, emmekä voineet jäädä metsään ilman heijastimia ja otsalamppuja. Tässä vaiheessa alkoivat hälytyskellot soimaan, sillä ei ollut kuitenkaan normaalia Sapriinalle jämähtää ihan noin pahasti paikalleen.

Annoimme Sapriinalle muutaman päivän lomaa, sillä en tiennyt pahentaisiko vai parantaisiko liikunta tilannetta. Selvää oli vain se, ettei Sapriina halunnut liikkua, vaikka se liikkuikin täysin puhtaasti. Yöllä minulle tuli sellainen olo, että Sapriinalta on pakko ottaa kengät heti pois. Niin tehtiinkin. Vuolukurssin myötä olemme oppineet ja opimme yhä edelleen näkemään kavioista paljon asioita hevosen terveydentilaan liittyen. Kun kaviossa on kenkä, moni asia jää huomaamatta. Toki kengänkin kanssa näkee aika paljon, jos osaa katsoa. Me emme valitettavasti osanneet katsoa ennen kuin vasta tänä syksynä. Sapriinan kengättömiä kavioita tarkemmin tutkiessamme selvisi, ettei Sapriinan aineenvaihdunta ei toimi kuten pitäisi.

Mistä tämän sitten voi nähdä?

Sapriinalla on kavioissaan syviä uurteita, jotka kertovat että kaviossa on ollut päällä tulehdustila. Niin kauan kuin uurteita ilmestyy kavion seinämään, jonkin asteinen tulehdus on olemassa. Yksittäinen uurre voi kertoa esimerkiksi ruokintamuutoksesta, mutta jos uurteita on yksi toisensa jälkeen, kaviossa on päällä jatkuva tulehdustila, eli käytännössä kaviokuume. Alla olevissa kollaaseissa näkyy Sapriinan kavioiden tilanne heti kenkien poiston jälkeen lokakuun alussa (yläkuvat) ja viime viikolla (alakuvat). Kun kengät poistettiin, edellisestä kengityksestä oli vain kaksi viikkoa. Kaviot olivat silti hurjassa kunnossa, pahasti levinneet ja niissä oli irtoseinämäisyyttä (eli valkoviivantautia). Tämä tarkoittaa sitä, että seinämät olivat levinneet ja niissä oli mustan bakteeritöhnän täyttämiä ”taskuja”. Kavioaines oli pehmeää ja valkoista, melkein kuin juustoa etenkin takakavioissa. Säännöllisellä vuolulla kaikki irtoseinämäisyys on saatu pois parissa kuukaudessa ja kavioaines on nyt paljon kovempaa ja terveempää.

Takakavio
Etukavio

Kenkien poistamisen jälkeen jäimme jännittämään, pamahtaisiko Sapriinalle akuutti kaviokuume, kun kenkä ei olisi enää suojaamassa kaviota ja peittämässä ongelmaa. Kun kenkä poistetaan, kavion verenkierto toimii paremmin ja mm. sen myötä erilaiset oireet näkyvät herkemmin. Vaikka kaviokuume olisi hevosella kroonisena olemassa koko ajan, se ei välttämättä etene niin helposti akuuttiin vaiheeseen, jos kaviossa on kenkä. Ei ole kuitenkaan yhtään parempi vaihtoehto, että krooninen kaviokuume piilee tikittämässä kuin aikapommi, eikä sitä huomata, koska kenkä peittää oireet.

Tärkeintä oli siis puuttua välittömästi oireisiin ja minimoida riskit ruokavaliomuutoksella, vuolemalla kavioita usein ja vähän kerrallaan sekä suojaamalla kaviot mahdollisimman hyvin myös kengättömänä. Akuutin kaviokuumeen pelossa en uskaltanut liikuttaa Sapriinaa ennen kuin sille saatiin bootsit. Samalla pelkäsin, että Sapriina jäykistyy, kun liikuntaa vähennetään. Onneksi Sapriina ei alkanut arkoa kavioitaan ja liikutusta pystyi jatkamaan normaalisti heti kun bootsit tulivat postissa.

Todennäköisintä on, että Sapriinalla on metabolinen oireyhtymä, joka on ikään kuin kakkostyypin diabetes ihmisillä. Se on alkuperäisroduilla hyvin tyypillinen sairaus, koska ne ovat usein hyviä rehunkäyttäjiä. Koska Sapriinalla on ylipainotausta, tämä vaihtoehto on erityisen todennäköinen. Eläinlääkäri voi tehdä diagnoosin metabolisesta oireyhtymästä hevosen ulkonäön sekä verikokeiden ja sokerirasitustestin perusteella. Sapriinalle ei ole vielä virallista diagnoosia, mutta oireet täsmäävät hyvin vahvasti ja ensi viikolla on tarkoitus ottaa Sapriinasta verikokeet, jotta asiaa saadaan tutkittua tarkemmin.

Metabolisella hevosella on lihavuuden lisäksi epänormaaleja rasvakertymiä erityisesti niskassa, hännäntyvessä, lautasten päällä ja lavoissa. Metabolista oireyhtymää sairastava hevonen ei välttämättä ole muuten lihava, mutta sillä näkyy selkeästi rasvakertymiä näissä tietyissä kohdissa. Sapriinallakin on selvästi vielä laihtumisen jälkeenkin ollut lapaläskiä, jonka vuoksi sopivaa satulaa on ollut vaikea löytää. Metabolinen oireyhtymä altistaa myös kaviokuumelle ja voi aiheuttaa lievän kaviokuumeen kroonisena. Lievä kaviokuume ei kuitenkaan välttämättä etene koskaan akuuttiin vaiheeseen tai aiheuta muutoksia kavioluuhun. Jos hevosella on lievä kaviokuume, röntgenkuvissa tai verikokeessakaan ei näy välttämättä mitään erityistä. Oireet voivat olla niin lieviä, että hevonen tuntuu vain hieman laiskalta liikkumaan.

Lievä kaviokuume selittäisi Sapriinan tapauksessa myös sen, että oireet ovat olleet kausittaisia. Lievässä kaviokuumeessa tulehdustilat voivat tulla ja mennä ympäri vuoden, kestäen muutamasta tunnista muutamaan viikkoon. Tämä on siis hyvin todennäköinen syy siihen, miksi Sapriina on ajoittain liikkunut mielellään ja välillä edennyt kuin täi tervassa. Lisäksi lievä kaviokuume voi aiheuttaa muutoksia askellajeissa. Laukannosto voi olla hevoselle vaikeaa ja ravi voi muuttua normaalia tasaisemmaksi ja askel lyhyemmäksi. Tämänkin on huomannut selkeästi Sapriinan kanssa. Ajoittain laukka on ollut todella vaikeaa ja ravi tasaista taaperrusta. Sapriina ei ole kuitenkaan arkonut kavioitaan missään vaiheessa, eikä sillä ole tuntunut kaviopulsseja, eli oireet ovat lähinnä rajoittuneet liikkumishaluttomuuteen.

Metabolisen oireyhtymän hoidossa tärkeintä on tärkkelyksen ja sokerien välttäminen ruokinnassa, ylipainon pudotus, säännöllinen liikunta ja hyvä kavionhuolto. Akuutissa kaviokuumevaiheessa hevonen siis tarvitsee lepoa, mutta lievän kaviokuumeen tapauksessa liikunta on lääke ruokavaliomuutoksen lisäksi. Sapriinan tilanne on onneksi se, että pahin ylipaino on jo aiemmin saatu putoamaan. Sapriina myös liikkuu aktiivisesti pihatossa. Vaikka hevosemme ovat olleet vapaalla heinällä, Sapriina ei ole koskaan jumittanut tuntitolkulla paalilla, vaan puuhastelee pitkin päivää kaikkea muutakin. Emme ole siis ainakaan toistaiseksi ole lähteneet rajoittamaan heinäruokintaa, sillä hevoset näyttävät itse säännöstelevän syömistään niin hyvin. Heinä- ja vesipiste ovat eri päissä tarhaa ja GPS-paikantimen mukaan hevoset liikkuvat runsaasti ja käyttävät vuorokauden aikana monipuolisesti tarhan eri osia.

Kun huomasimme Sapriinan terveydentilan, oli kuitenkin tehtävä pikaisesti muutoksia sen ruokintaan, jotta akuuttia kaviokuumetta ei pääsisi syntymään. Heti ensimmäiseksi teetimme heinäanalyysit ja selvisi, että sekä kuiva- että säilöheinä olivat meillä sokeripitoisuuksiltaan optimaalisia kaviokuumepotilaille. Jatkossa ainakin heinäerän vaihtuessa täytyy tarkistaa heinän ravintoarvot. Paras olisi tietysti saada analyysi jokaisesta paalista, mutta yhden analyysin teettäminen maksaa kaikkiaan noin 100€, joten jos kaikista yksittäisistä paaleista ottaa analyysit, niistä tulisi melkoisen kalliita.

Lisäksi vaihdoimme väkirehut sokeri- ja tärkkelyspitoisuuksiltaan mahdollisimman mataliin vaihtoehtoihin. Lopetimme kokonaan porkkanan, omenan ja leivän syöttämisen. Palkkarehuna toimii Sapriinalla nykyään kaviokuume- ja mahahaavapotilaille suunniteltu Racing Selected. Sapriina saa nykyään väkirehua vain yhteensä muutaman desin päivässä palkkana. Kivennäiset annan nykyään pellavapuuron seassa. Kivennäinenkin on nyt valittu sen mukaan, ettei ylimääräistä sokeria tule ruokintaan.

Laidunruohon sisältämä sokeri on erityisen haitallista, joten jatkossa Sapriinan tapauksessa vihreän ruohon syömistä kontrolloidaan tarkemmin. Meillä ei ole laidunta, joten tähänkin saakka ruohon saanti on ollut rajattua. Emme tietenkään voi täysin kontrolloida, mitä hevoset metsätarhassa syövät. Tälläkin hetkellä siellä kasvaa vähän ruohoa jossain reunoilla ja hevoset kyllä selvästi käyvät sitä maistelemassa. Tähän aikaan vuodesta sokeripitoisuudet ovat varmasti ihan tapissa. Ruohoa on onneksi tarhassa hyvin vähän ja vuosi vuodelta metsätarhasta kuitenkin tulee kitukasvuisempi.

Ruokintamuutosten myötä Sapriina on piristynyt selvästi. Sen liikkuvuus on parantunut huimasti ja lapaläskit sulaneet niin hyvin, että satulakaupoillekin pitäisi lähteä, kun mikään vanhoista satuloista ei enää sovi. Sapriina on myös oppinut pohkeenväistöt kunnolla vasta viime kuukausina. Aiemmin väistöt olivat sille aivan ylitsepääsemättömän vaikeita, eivätkä meinanneet onnistua edes maasta käsin. Nyt yht’äkkiä väistöt ovat alkaneet sujua jo ravissakin. Luulen, että aineenvaihduntaongelmien takia Sapriinan koko kroppa on vain ollut niin tukossa, ettei tuollainen urheilusuoritus ole tullut kyseeseen.

Nykyään niin ratsastaminen kuin maastakäsittelykin ovat Sapriinan kanssa huomattavasti entistä mukavampia hommia. Sapriina tuntuu itsekin tykkäävän liikkumisesta enemmän kuin ennen. Ihan täysin omalla moottorilla Sapriina ei vieläkään liiku ja välillä on niitäkin päiviä ja hetkiä, että sitä joutuu vähän enemmän patistamaan, mutta nyt kun on tiedossa mistä hitaus johtuu, on myös itselle helpompaa suhtautua asiaan niin, että Sapriina ihan oikeasti tarvitsee liikuntaa pysyäkseen kunnossa. Eli vaikka joutuukin vähän patistamaan, liikunta on on kuitenkin hevosen etu. Säännöllinen liikunta voi jopa olla Sapriinalle elinehto. Olen myös huomannut, että jäykempinä päivinä auttaa kun vain verryttelee reilusti pidempään. Aiemmin kun luulin ongelmien johtuvan motivaation puutteesta, jätin usein ratsastuksen turhankin lyhyeen.

Jatkotoimenpiteitä mietitään vielä tarvittaessa eläinlääkärin kanssa verikokeiden tulosten myötä. Vaikka verikokeissa ei näkyisi mitään erityistä, jatkamme joka tapauksessa vähäsokerisella ruokavaliolla. Joissain tapauksissa metaboliseen oireyhtymään voidaan käyttää lääkehoitoja, mutta tärkeimmät peruspilarit ovat liikunta, vähäsokerinen ruokinta ja säännöllinen, rakenteenmukainen kavionhuolto. Näihin kaikkiin perehtymistä jatkan ammattilaisten avustuksella, jotta Sapriinalle (ja samalla toki muillekin hevosillemme) saadaan toivottavasti vielä useita terveitä elinvuosia lisää.

Halusin kirjoittaa tämän tekstin, jotta joku muu ehkä ymmärtäisi aikaisemmin sen, mitä minä en vielä tiennyt. Vaikka alusta asti valitsin Sapriinalle tarkoituksella vähäsokerisia rehuja, koska se oli ylipainoinen, en kuitenkaan perehtynyt asiaan riittävän tarkasti. Annoin Sapriinalle epähuomiossa liikaa sokeria ja turhan paljon väkirehuja, koska minulle mittapuuna oli hevosen lihavuuskunto, enkä osannut katsoa kavioista merkkejä kaviokuumeesta. Luulin katsovani kokonaiskuvaa, mutta en nähnyt metsää puilta. Nyt tiedän taas vähän enemmän ja siksi haluan kertoa asiasta myös muille. Kaviokuume on ähkyn ohella sellainen sairaus, jonka vuoksi moni hevonen saa lopetustuomion, joten olen Sapriinan kaltaisen hevosen kanssa kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä.

Loppuun lisään vielä muutaman lähteen, joista olen itse saanut paljon hyvää tietoa tästä aiheesta. Osasta olen myös tarkistanut faktoja tätä blogitekstiä varten:

Tietoa Hevosten metabolisesta oireyhtymästä (EMS, Equine Metabolic Syndrome)
Samassa artikkelissa kerrotaan alussa Cushingin taudista, EMS-tietoa on sivun alaosassa.

Tässä on älyttömän hyvä PDF-tiedosto, jossa on suomennettu aika kattava tietopaketti lievästä kaviokuumeesta (Low-Grade-Laminitis).

Tietoa kaviokuumeen kotihoidosta Aidoran sivuilla.

Tietoa kaviokuumeesta Auta hevosta -sivustolla.

Havainnollistava teksti siitä, miten tunnistaa tulehduksen merkit kaviosta Flex Boots -sivustolla.