Podcastini on saanut aivan ihanan vastaanoton ja tällä hetkellä sen tekeminen motivoi enemmän kuin blogiin kirjoittelu, mutta koska jotkut aiheet toimivat silti paremmin tekstin ja kuvien kera, aion pitää blogin yhä pystyssä. Postaustahti varmaan tulee harvenemaan, mutta varmasti blogillakin on yhä paikkansa. Nyt ajattelin kertoa siitä, kuinka meillä on sujunut talvi kengättömien hevosten kanssa. Jännitin nimittäin paljon etukäteen sitä, miten talvella pärjäisimme, kuinka paljon hevoset liukastelisivat, olisiko tarha kamalan koppurainen, arkoisivatko hevoset ja miten monet bootsit meillä menisi talven aikana rikki.

Ensimmäisenä täytyy sanoa, että tänä talvena kävi lumitilanteen ja pakkasten kanssa aivan älyttömän hyvä tuuri. Meille saatiin nimittäin tänä talvena kerralla kunnon lumipeite. Lumen alle ei ehtinyt muodostua juurikaan jäätä, eikä liukastakaan ole sen vuoksi ollut. Emme ole siis montaakaan kertaa tarvinneet bootseja talven aikana. Tänään jouduin bootsittamaan hevosen liikutusta varten ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen! Sapriinalla ja Dinolla on käytössä Scoot Bootsit ja Rikellä Cavallo Cute Little Bootsit. Bootseihin on laitettu nastat liukkaiden pohjien varalta.

Mitään selvää arkomista ei kenelläkään ole esiintynyt bootsien kanssa eikä ilman, paitsi kengättömyyden alussa sepelillä ja soralla. Bootsithan suojaavat koko kavion pohjan, eli siinä mielessä ovat tehokkaampi suoja kuin rautakenkä. Meillä päin on paljon terävällä sepelillä päällystettyjä teitä. Niillä hevosten oli ikävä liikkua kenkienkin kanssa, mutta bootsitettuina ne kulkevat sepelillä oikein rennosti ja tyytyväisinä.

Koska Dino saattaa tehdä muihin verrattuna nopeampia ja isompia liikkeitä joissain tilanteissa, olen liukkailla keleillä käyttänyt sillä varmuuden vuoksi Mud Strappeja, joiden avulla bootsit pysyvät paremmin mukana menossa. Dinolta on lennellyt bootseja useammin kuin muilta hevosilta. Yleensä jonkin äkkinäisen loikan tai käännöksen takia, koska sillä on paljon isommat ja nopeammat liikkeet kuin Sapriinalla ja Dinolla. Jos loikkiessa lentää bootsi, on aika iso kaatumisen riski, joten mieluumin ennakoin ja käytän noita lisäremmejä varmistamaan bootsien pysymisen jalassa.

Tässä viimeisen puolen vuoden aikana Dinolta on tippunut bootseja liikutuksessa ehkä viisi kertaa, Sapriinalta kerran ja Rikeltä ei kertaakaan. Tarhaan Sapriina ja Dino eivät ole kertaakaan hukanneet töppösiään, mutta Rikeltä on ollut pari kertaa tossu kadoksissa. Tarhassa ei tosin olla töppösiä kovin paljon jouduttu käyttämään.

Joulukussa maa oli parin viikon ajan koppurainen, kun lunta ei vielä tullut, mutta pakkasia oli jo. Silloin rajasimme hevoset pienemmälle alueelle ja annostelimme heinät pieniin kasoihin ympäri pienennettyä tarhaa. Lisäksi bootsitimme hevosia siten, että ne olivat aina yöt ilman bootseja ja aamusta iltaan bootsit jalassa. Näin toimimme siksi, että kaviot ehtisivät kuitenkin osan vuorokaudesta tottua uudenlaiseen pohjaan, eivätkä hautuisi bootseissa ihan vuorokauden ympäri.

Tarha pienennettiin, koska huomasin että hevoset eivät mielellään liikkuneet koppuraisella pohjalla, eivätkä käyneet GPS-paikantimen mukaan juurikaan lepäämässä tai juomassa. Siksi tehtiin sellaiset järjestelyt, että juoma, ruoka ja lepopaikka olivat poikkeuksellisesti aivan lähellä toisiaan, eikä hevosten tarvinnut taiteilla pidempiä matkoja koppuraisella maalla resurssien takia. Tämä säästi myös bootseja, sillä jos joltain tippui bootsi tai jokin bootsin osa, ne oli helppo löytää pieneltä alueelta.

Tuntui muuten tosi oudolta ja melkeinpä väärältä pitää hevosia niin pienessä tarhassa, vaikka monella tallilla tarhat ovat juuri sen kokoisia kuin tuo meidän väliaikaisratkaisumme oli. Niin sitä vaan helposti tottuu siihen, että hevoset asuvat useamman hehtaarin alueella ja liikkuvat siellä miten haluavat. Piti ihan muistutella itseään, että sen kokoisessa tai jopa pienemmässä tarhassa elää moni hevonen ihan muutenkin. Hevoset liikkuivat bootsit jalassa yllättävän hyvin, vaikka maa oli koppurainen. Ne eivät jättäneet liikkumatta myöskään öisin, vaikka ne olivat silloin paljain jaloin. Selvästi liikkuminen oli kuitenkin rennompaa bootsien kanssa.

Nastat tippuivat tarhaolosuhteissa bootseista aika helposti ja ne sai uusia lähes kaikki tuon parin viikon bootsitusjakson jälkeen. Lisäksi bootseista hävisi tai hajosi muutamia lisäosia, kuten pohjallisia ja pehmusteita. Itse bootsit pysyivät kuitenkin priimakunnossa kovemmasta käytöstä huolimatta. Sen jälkeen kun satoi enemmän lunta, hevoset ovat pärjänneet erinomaisesti ilman bootseja niin tarhassa kuin liikutuksessakin.

Nyt alkaa taas pikkuhiljaa näyttää siltä, että kohta joutuu ehkä bootsittamaan hevosia tarhaan ja ainakin liikutukseen on jo pakko laittaa bootsit, sillä plussakelien ja sateiden takia on taas paikoitellen liukkaampaa. Tällä hetkellä tarhassa on kuitenkin sen verran paljon lunta, että siellä on enimmäkseen ihan hyvä pohja liikkua. Käytetyimmät alueet muuttuvat tarhassa nopeammin liukkaiksi ja niihin olen tarpeen mukaan levittänyt esimerkiksi tuhkaa, joka antaa vähän pitoa ja sulattaa jäätä.

Kengätön kavio pitää todella hyvin lumella ja yllättävän hyvin jopa jäällä ainakin silloin kun hevosella ei ole ylimääräistä painoa selässään ja se saa valita askeleensa kaikessa rauhassa. Jos hevonen vähänkin liukastelee ilman ratsastajaa, ei ainakaan kannata kiivetä selkään ilman, että hevosella on nastabootsit jaloissaan. Bootsien kanssa on se hyvä puoli, että tilsoja ei tule. Kengättömiin kavioihinkaan ei juuri pääse pakkautumaan lunta. Olen kuullut, että joillekin kengättömille hevosille on tullut tilsoja, mutta meillä en ole tällaiseen ilmiöön törmännyt.

Viime talvena oli paljon sellaisia päiviä, etten pystynyt ollenkaan ratsastamaan tilsojen takia. Kenkien tiputtelun takia en halunnut laittaa hevosille tilsakumeja, joten tilsat olivat aikamoinen riesa. Nyt ei ole kenkien tiputtelua, eikä tilsojakaan. Talvi on siis sujunut yli odotusten. Kun vielä kevään ajan säästyttäisiin liukastelulta, voisin sanoa olevani todella tyytyväinen ensimmäiseen kengättömään talveemme.

Teemme pientä ylläpitovuolua kavioihin 1-2 viikon välein. Tarkoitus on tehdä niin pieniä muutoksia kerrallaan, ettei hevonen juuri edes huomaa. Näin säästytään helpommin arkomiselta ja lisäksi saa pidettyä mahdolliset ongelmat, kuten irtoseinämäisyyden ja sädemädän paremmin kurissa. Kun kaviossa on kenkä sen 4-8 viikkoa, bakteerit ehtivät muhia kengän alla melkoisesti, mikäli niitä sinne eksyy. Tämä voi aiheuttaa helposti irtoseinämäisyyttä etenkin kun kengitetyllä hevosella paino tulee helposti vain kavion seinämälle. Kun lika ja bakteerit pääsevät muhimaan kavion seinämässä tai valkoviivassa, se leviää aina kun siihen kohdistuu painetta – eli joka askeleella. Irtoseinämäisyyden saa kuriin, kun kavion seinämät pidetään jatkuvasti tarpeeksi lyhyinä ja hyvin pyöristettyinä. Tämä onnistuu helpommin kengättömällä hevosella, koska vuoluväli voidaan pitää lyhyempänä kuin kengitetyllä hevosella.

Sapriinalla oli vielä lokakuussa aika paha tilanne kavioissaan irtoseinämäisyyden osalta. Kavioaines oli kuin juustoa ja kavioiden seinämissä oli leveät ojat, jotka olivat täynnä mustaa bakteeritöhnää, joka haisi aivan kamalalle. Paino oli pelkästään seinämällä ja kannat olivat romahtaneet eteen, eli vaikka ne olivat korkeat, painopiste oli ihan väärässä kohtaa. Kaviot olivat myös todella vinot. Niissä oli uria, jotka kielivät aineenvaihdunnan ongelmista. Vieläkään urien muodostumista ei olla saatu kokonaan kuriin ruokintamuutoksesta huolimatta (ylimääräiset sokerit ja tärkkelykset jätettiin pois ruokinnasta lokakuussa). Suunta on kuitenkin selvästi ylöspäin myös eläinlääkärin arvion mukaan.

Sapriina liikkuu päivä päivältä paremmin ja innokkaammin ja kavioaines on muuttunut huomattavasti vahvemmaksi, eivätkä kaviot enää haise pahalle. Koska urat kavioissa voivat kertoa aiemmin sairastetusta kaviokuumeesta tai kroonisesta lievästä kaviokuumeesta, pelkäsin että Sapriinalle pamahtaisi akuutti kaviokuume kenkien poiston jälkeen. Kaviopulsseja ei ole kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut, eikä arkomistakaan ole esiintynyt. Sapriina on siis nyt aika hyvässä hoitotasapainossa, mutta aiomme keväällä raspauksen yhteydessä ottaa siitä vielä verikokeet ja mahdollisesti tehdä sille insuliinirasitustestin, sillä epäilemme Sapriinalla metabolista oireyhtymää ja/tai lievää kaviokuumetta, joka on voinut aiheuttaa nuo urat kavioihin.

Ylärivin kuvat on otettu kenkien poiston jälkeen lokakuussa, kun edellisestä kengityksestä oli vain 2 viikkoa! Alakuvat on otettu helmikuussa 2021.

Hevosen tulisi kantaa painonsa sarveisseinämällä ja anturalla sarveisseinämän vieressä. Myös säteen tulee saada maakosketusta, jotta kaviomekanismi toimii oikein. Ihmiset ovat usein tottuneet siihen, että kengitysvälit ovat monen viikon mittaisia ja kavion sarveisseinämä on aina ehtinyt kasvaa pitkäksi kengitysvälin aikana. Siksi monesti kuulee sanottavan, että ilman kenkiä kaviot kuluvat liikaa tai eivät kasva, kun kengättömän hevosen sarveisseinämä ei olekaan yhtä pitkä kuin kengitetyllä hevosella juuri ennen kengitystä.

Samoin kauhistellaan kengättömyyteen siirtyessä sitä, että kaviot halkeilevat, vaikka tosiasiassa se johtuu yleensä siitä, että varvas on aivan liian pitkä. Kun hevoselta poistetaan kengät, kaviot kuluvat aika nopeasti naulanreikiin asti. Reikäinen kavioaines on yleensä aika heikkoa ja kaviot voivat halkeilla, mutta kun kavioita hoidetaan säännöllisesti ja tarpeeksi usein, ehjää sarveista kasvaa tilalle ja kavio vahvistuu. Optimaalinen tilanne on se, että kavio kuluu suurin piirtein samassa tahdissa kuin se kasvaa ja sarveisseinämä pysyy tarpeeksi lyhyenä. Silloin suuria muutoksia ei tarvitse koskaan tehdä, mikä taas lisää hevosen hyvinvointia.

Dinolla kaviot halkeilivat alkuun paljon, koska ne olivat aivan liian pitkät. Lisäksi oikean etujalan kavio oli melkein jo karkaamassa pukinkavioksi. Dinolla on ollut varsana kasvuhäiriö oikeassa etujalassaan ja silloin pukinkavio saatiin hyvin korjattua. Nyt säännöllinen ja tiheä vuolu on tärkeää, jotta kavio saadaan pysymään suorana. Alla olevista kuvista näkee hyvin, kuinka kavion linja on suoristunut puolessa vuodessa. Kaviot eivät enää halkeile, sillä ne on vuoltu säännöllisesti, varvas pidetty tarpeeksi lyhyenä ja kavioaines on päässyt hyvin vahvistumaan kengättömyyden myötä.

Hevonen tarvitsee harvoin kavioilleen lisäsuojaa alustoilla, joihin se on tottunut. Jos esimerkiksi lähdetään ratsastamaan soratielle mutaiseen tarhaan tottuneen hevosen kanssa, kaviot täytyy suojata, koska hevonen todennäköisesti arkoo uudenlaisella alustalla. Myös vuodenaikojen vaihtelut aiheuttavat sen, että kaviot tarvitsevat suojaa ajoittain. Hankalilla, kovilla ja kuluttavilla pohjilla liikuttaessa kengättömällä hevosella on hyvä käyttää bootseja. Suosittelenkin kaikkia kengättömyyteen siirtyviä hankkimaan hevoselleen bootsit siltä varalta, että olosuhteiden muutokset aiheuttavat jossain vaiheessa arkomista tai liukastelua.

Kengättömyyteen siirtyminen ei ole mitään halpaa hommaa. Meillä meni syksyn aikana yhteensä tonni bootseihin, lähemmäs 300 euroa vuolukurssiin sekä ehkä satanen vuolutarvikkeisiin. Bootsien lisävarusteita, kuten pohjallisia ja nastoja on joutunut jo pari kertaa uusimaan, mutta bootsit itsessään ovat osoittautuneet todella kestäviksi. Monen kengityksen hinnan olemme jo tässä kohtaa säästäneet. Kengättömyyden aloittaminen on kallista, mutta jos opettelee itse vuolemaan, loppupeleissä kengättömyys tulee huomattavasti halvemmaksi kuin kengitykset. Tietenkin itse vuollessa on tärkeää, että pyytää säännöllisesti arvion työstään myös ammattilaisilta, jotta voi varmistua ettei vuolun kanssa mennä ihan metsään.

Meillä sekä Sapriinalla että Dinolla liikkuminen on parantunut aivan järjettömän paljon kengättömyyteen siirtymisen jälkeen. Tässä on hidastettua videota kummastakin hevosesta. Ensin on pätkät nykytilanteesta ja jälkimmäisenä tilanne vähän ennen kenkien poistamista. Sapriina on ollut 1,5 kk vähemmän aikaa kengättä kuin Dino. Kumpikin hevosista on tässä 5-6 kuukauden kengättömyyden aikana alkanut astua paremmin kanta edellä, mikä on tärkeää esimerkiksi nivelten hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi lihaksisto on molemmilla huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ennen, liikkuminen rennompaa, liikkeet ilmavammat ja motivaatio liikkumiseen järjettömän paljon parempi. Tietenkin molemmilla hevosilla on vaikuttanut liikkumiseen myös ratsukoulutuksen eteneminen, mutta uskon että samoihin tuloksiin emme olisi päässeet ilman, että olisimme ottaneet myös kavioiden hoitoa huomioon.

Kengättömyys ei ole mikään oikotie onneen, sillä aina tulisi katsoa hevosen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kokonaisvaltaiseen kavionhuoltoon kuuluu myös hevosen oikeanlainen lihashuolto, liikunta ja ruokinta. Jos hevoselta otetaan kengät pois, paljas kavio näyttää kengitettyä kaviota armottomammin kaikki ongelmat ja epäkohdat. Jos hevonen on vaikkapa jumissa jostain, se voi nopeastikin kuluttaa kavionsa vinoon. Jos taas ruokinnassa on liikaa sokeria, hevonen voi alkaa arkomaan kavioitaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kavioista näkee yllättävän paljon asioita, kun jaksaa opetella, mutta usein ihmisten ratkaisu on laittaa hevoselle kengät, kun jokin ongelma (esimerkiksi vinoon kulunut kavio tai arkominen) tulee eteen. Arkovan hevosen kaviot on tietenkin suojattava, mutta nykyään bootsit ovat niin pitkälle kehittyneitä, ettei suojan ole mikään pakko olla rautakenkä. Itse ajattelen asian nykyään niin, että on valtava etu, kun pystyn katsomaan kavioista miten hevonen voi. Niistä näkee nopeasti lihasjumit, mahavaivat ja huonojen pohjien aiheuttamat ongelmat. Ja mitä enemmän itse oppii, sitä enemmän osaa myös katsoa.

Esimerkiksi kerran Dino kulutti toisen etukavionsa parissa päivässä vinoksi. Siitä pystyin päättelemään, että sen toinen lapa oli aivan jumissa. Annoin TENS-hoitoa ensiavuksi ja pyysin sitten hierojan paikalle. Lisäksi raspasin kaviota heti siltä puolelta, jolta se oli kulunut vähemmän, jotta tilanne tasoittuisi. Kengättömyys ei ole siinä mielessä helppoa, että siinä joutuu helposti tekemisiin myös ruokinnan, lihashuollon ja vuolun kanssa.

Siinä sivussa saa pelata myös hevosten kouluttamisen ja käytöstapojen kanssa, sillä hevosen tulee oppia seisomaan kauniisti ja rauhassa niin vuolutilanteissa kuin bootseja pukiessakin. Toki kengityksessäkin hevosen on seistävä rauhassa, mutta kun itse hoitaa kavioita, sovittaa bootseja ja ähertää jalkojen kimpussa lähes päivittäin, hevonen oppii väkisinkin seisomaan kerta kerralta rauhallisemmin niissä tilanteissa.

Sapriina ja Dino käyttäytyvät nykyään vuolussa ja bootseja pukiessa huomattavan paljon paremmin kuin kengättömyyden alkuaikoina, vaikka ne osasivat kyllä kengittäessäkin jo käyttäytyä ihan mallikkaasti. Selvästi vuolutilanne on kuitenkin enemmän hevosten mieleen kuin kengitys. Siinä on helpompi antaa taukoja ja vuolussa kestää muutenkin vähemmän aikaa etenkin kun se tehdään sen verran usein, ettei kerralla tarvitse vuolla paljoa.

Mielestäni hienous tässä koko hommassa onkin se, että kengättömyyden myötä pystyy ottamaan hevosten hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesti huomioon, koska kavioista näkee niin paljon asioita. Vaivaa joutuu todennäköisesti näkemään enemmän kuin kengitetyn hevosen kanssa, mutta minusta kaikki on sen arvoista.

Loppuun listaan vielä kengättömyyden plussat ja miinukset

+ Laumaelämä on turvallisempaa kengättä.

+Kengättömässä kaviossa on helpompaa ja nopeampaa hoitaa esimerkiksi sädemätää, irtoseinämäisyyttä ja jalan virheasentoja, kun vuolu voidaan tehdä useammin.

+Kengättömästä kaviosta näkee helposti, mikäli ruokinnassa, lihaksistossa tai muualla hevosen terveydessä on jotain pielessä.

+Kengättömiin kavioihin ei tule yleensä tilsoja (eikä myöskään bootseihin).

+Talvella säästytään varmemmin hokinpolkemilta.

+Kengättömyys on yleensä kengitystä edullisempi vaihtoehto pitkällä tähtäimellä etenkin jos opettelee vuolemaan itse.

+Kengättömyys säästää hevosen niveliä ylimääräiseltä rasitukselta.

+Kaviomekanismi (verenkierto, aineenvaihdunta ja iskunvaimennus) toimii kengättömällä hevosella paremmin kuin kengitetyllä, jolloin jalat myös palautuvat nopeammin rasituksesta.

+Kengätön hevonen tuntee maan jalkojensa alla paremmin, joten se on yleensä kengitettyä hevosta varmajalkaisempi.

-Bootsit ovat kalliita ja kengättömyyteen joutuu alkuun investoimaan isoja summia kerrallaan.

-Bootsien ja lisävarusteiden pukeminen, peseminen ja kuivattaminen vie jonkin verran aikaa ja on kylmillä säillä vähän ikävää.

-Vuolun suhteen joutuu näkemään itsekin vaivaa (mikä ei tosin minua haittaa, koska se on mielenkiintoista).

-Talvella saa välillä jännittää liukkaita kelejä ja joutuu miettimään tarhan pohjan kuntoa eri tavalla kuin kengitetyn hevosen kanssa

-Maastossa tai tarhassa tippuneiden bootsien etsiminen on välillä ikävää, mutta siltä voi välttyä hankkimalla mahdollisimman hyvin hevoselle sopivat bootsit.

Jos haluat perehtyä enemmän kengättömyyteen, niin suosittelen tutustumaan seuraaviin sivustoihin:

https://autahevosta.fi/kaviot (Scoot Bootsien jälleenmyyjä, paljon tietoa kengättömyydestä, kaviokuumeesta jne.)

https://www.eponabalance.fi/ (Flex Hoof Bootsien jälleenmyyjä)

https://www.vainikanaitta.fi (Flex Hoof Bootsien valmistaja, järjestää kavionhuoltokursseja ja sivustolla on paljon tietoa kengättömien kavioiden hoidosta)